http://www.hs.fi/keskustelu/aihealue/Ulkomaat/ketju/6025930/?viesti=6026287
Kenen mielestä lapsen itku(tarkoitan muiden, ku oman) on todella rassaavan ja oksettavan kuulosta?
Mie just ja just kestin oman lapsen itkun, ku halus vaa helpottaa sen oloa, mutta mua ärsytti se ääni kaikenaikaa. Muiden vauvojen itku vielä rasittavamman kuulosta. Otan Aina korvatulpat yms lentomatkalle yms pidemmille jutuille mukaa, joissa saattaa olla vauvoja. Mikään ei oo nii rasittavan ja suorastaan oksettavan kuulosta ku vauvan rääky. Joillaki vauvoilla se on ihan sen kuulonen, et sikaa huuattais. En tiedä oonko ainut, joka ajattelee näi, en vissii ainakkaa ton linkin tilastosta.
Oma lapseni on jo 3v, eikä enempää aijota tehdä ees, mutta oon ylpee ittestäni et jotenkuten kestin kuitenki ton itkuvauva vaiheen. Oman lapsen kohalla sitä jotenki suvaitsee ja haluaa parastaan, mut auta armias ku joku irmeli rupee rääkäsee jossai ni tulee ni etova olo, et ei tee mieli mennä lähellekkää. Ja puhun nyt iha räääkäsemisestä, enkä pienestä itkusta.
Kenen mielestä lapsen itku(tarkoitan muiden, ku oman) on todella rassaavan ja oksettavan kuulosta?
Mie just ja just kestin oman lapsen itkun, ku halus vaa helpottaa sen oloa, mutta mua ärsytti se ääni kaikenaikaa. Muiden vauvojen itku vielä rasittavamman kuulosta. Otan Aina korvatulpat yms lentomatkalle yms pidemmille jutuille mukaa, joissa saattaa olla vauvoja. Mikään ei oo nii rasittavan ja suorastaan oksettavan kuulosta ku vauvan rääky. Joillaki vauvoilla se on ihan sen kuulonen, et sikaa huuattais. En tiedä oonko ainut, joka ajattelee näi, en vissii ainakkaa ton linkin tilastosta.
Oma lapseni on jo 3v, eikä enempää aijota tehdä ees, mutta oon ylpee ittestäni et jotenkuten kestin kuitenki ton itkuvauva vaiheen. Oman lapsen kohalla sitä jotenki suvaitsee ja haluaa parastaan, mut auta armias ku joku irmeli rupee rääkäsee jossai ni tulee ni etova olo, et ei tee mieli mennä lähellekkää. Ja puhun nyt iha räääkäsemisestä, enkä pienestä itkusta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En voi sietää vauvojen rääkymistä, edes sitä pientä itkua. Se ei herätä minkäänlaista tunnetta siitä, että haluaisi auttaa ja helpottaa vauvan oloa. Se aiheuttaa pelkkää raivoa
Onko kyse omasta lapsestasi? jos noin ajattelet, ei ole normaalia todellakaan. oma lapsi on aina oma lapsi ja vaikka se ärsyttäiski itkullaan joskus ni kyllä rakkautta ja aito halu auttaa omaa lasta on tärkeintä, mitä voi tehdä.
Sen sijaan jos puhutaan nyt jostai tuntemattomasta vauvasta, on ihan normaalia olla pitämättä tai jopa ärsyyntyä sen rääkymisestä.
Oman lapsen kautta sitä yleensä ymmärtää, jos sydän on paikallaan. On myös lapsivihaajia, jotka ei siedä lapsia missään muodossa.
Mutta harvapa tuntemattomien vauvojen rääkymisestä niin kauheesti nauttii :D silloin on korvatulpat yms keksitty, eihän sitä kenenkää vapaaehtosesti tarvi sietääkkää. keinoja löytyy :)
Muiden lasten itku taas ei häiritse itseäni pätkän vertaa, mutta oman itku on aivan kauheaa.
Vaikka myös muut lpaset joskus rääkyvät kiljuen, kuten meidän tekee aina, niin silti se ei minua haittaa. Mutta kauhea on se stressi mikä tulee oman lapsen itkusta. Luulin, että juuri oman lapsen itku on maailman stressaavin ääni ihan tutkitustikin. Oli jännä lukea, että on tuollainenkin näkökulma, että joku sitä vielä sietää, muttei muiden lasten itkua.
Mä huomaan kaikki stressin oireet itsessäni heti kun meidän lapsi itkee, suoraan sanottuna mä olisin mielumin vaikka seinään ruosteisilla nauloilla naulattuna, kunhan tuo oma lapsi ei vain itkisi. Olen huono sietämään painetta ja paineita minulla ei nosta muiden lapsien tekemiset, huokasen vain helpotuksesta kun kuulen muiden itkua: luojan kiitos se on jonkun toisen ongelma...
Ei mulla tosin mitään tuollaista etomista ole, en tietenkään vältä itkevän lapseni lähelle menemistä, vaan kärsin itse sen itkusta sen verran,e ttä haluan sen lopuvan mahdollisimman pikaisesti.. Stressin sietokykyni on kyllä erittäin huono yhdistelmä kovaäänisen termperamenttisen lapsen kanssa...
Musta on hauska lukea aina noita ihmisten kauhisteluja kun kaupoissa on niitä kovaäänisiä lapsia, jotka pitäisi mielumin jättää kotiin, kun tiedän, että oma lapsi on juuri niitä, oli ilo tai suru tai ihan vain neutraalia asiaa, niin se tulee täydellä äänenpainolla... Mistäköhän sekin johtuu? Kateellisena katselee toisten hiljaisia lapsia, mutta kyllä sitä osaa ajatella tosieltakin kantilta tietää kuka lapsista tulee tässä kyynerpäätaktiikka elämässä pärjäämään jo peruskoulimattoman luonteensakin avulla. Ehkä se on hinta mikä siitä pitää maksaa, nyt vauvana ja taaperona kärsiä, että lapsesta kasvaa sisukas ja periksiantamaton nuori ja aikuinen... Miehelle sanoinkin vasta kun kaupassa häpesi lapsen äänekästä paapatusta, että älä sie nyt sitä kiellä, antaa pitää tyylinsä, niin ei sitä kukaan ainakaan teininä puskassa kenenkään kuulematta raiskaa...
toi on kyllä ihan totta. itse olen miettiny mitäköhän meijä tulevista lapsista tulee ku ollaan kumpiki todella, todella temperamenttisia. oon itekki ollu nii itsepäinen ja varmaa riesa vanhemmille :D mutta hyvin olen elämässä pärjänny ja sanon asiat yleensä suoraa, tietty sellasia asioita, mitä voi sanoa ja mulla on vahvat mielipiteet. on hyvät ihmissuhteet aina ollu ja oon ollu pienenäki ylisosiaalinen ku vieläki :)
itse en kauheasti toisten lasten itkusta välitä tai pidä. mutta oon miettiny että ehkä sitä sitte ku omia tulee ni ajattelee ihan eritavalla. ja toi on muuten totta, että kannattee vaa iskee silmää ja ajatella,että eipä ole oma ongelma, oma käyttäytyy kuitenki paremmin ;) ehkä itsekkäästi sanottu, mutta onhan ihmiset lapsissaan ja mielipiteissään muutenki itsekkäitä ja kilpailevia keskenään :)
ja tosiaan keinoja on keksitty, jos ei pidä itkusta ni nimenomaan korvatulpat tai mp3 soitin vaan kehiin, jos joutuu kauanki kestämään sitä itkua. ei se kivaa ole :)