Mitä laatua mustasukkaisuutta tämä on?

Ahdistunut ihminen

Eli pohdin mielessäni miesystäväni käytöstä, onko tämä enää normaalia?
Aluksi kaikki tuntui hänen kanssaan tosi hyvältä, tottakai. Hän sai minut avautumaan enemmän kuin kukaan muu ennen, ja tämän luottamuksen synnyttyä kerroin hänelle avoimesti itsestäni kaiken, synkimmätkin salaisuuteni, miessuhteeni jne.

Mutta viime aikoina ilmapiiri on täyttynyt tämänkaltaisista aiheista:
- Hän on varma että minulla ja työkaverillani on varmasti jotain sutinaa jos viivyn liian pitkään lounastauolla. Siitä seuraa mökötystä ja riitaa. Hän siis soittelee monta kertaa päivässä töihin, varmistaakseen että olen siellä?
- Edellisen miessuhteen hän leimaa täysin. Hän haukkuu exäni kamalin sanoin ja ihmettelee mitä olen hänessä koskaan edes nähnyt. Tivaa meidän seksuaalisia harrastustapoja, miten kuinka ja kuinka usein. En ole näitä hänelle kuitenkaan kertonut, mikä häntä ärsyttää suunnattomasti.
- Parturini (joka sattumalta on mies) on tietenkin minun panokaverini. Ja jos hän ei ole homo, niin muuta vaihtoehtoa ei ole.
- Laivareissu ystäväni luokse sukulaisteni kanssa tarkoitti suomeksi panoreissua ja armotonta ryyppäämistä ja jalat levällään hillumista pitkin laivaa.
- Kaikki fb-kaverini yrittää tietenkin vongata multa persettä, Sitähän varten fb on että sieltä haetaan panoseuraa.
- Jos bussimatkani kotiin kestää tavallista kauemmin, joudun selittämään missä viivyin...

Hei ihan totta. Tää alkaa jo kuulostaa sairaalta kun tätä kirjoitan. Mutta missä on sairauden raja? Tämä suhde ahdistaa todella, en saa olla oma itseni (eritäin huumorintajuinen, iloinen ja avoin) vaan tuntuu että kaikki mitä teen on jollain tapaa väärin. Onko tämä nyt sitä sairaalloista mustasukkaisuutta? Miten tästä selviää, mitä mun pitää tehdä? Tämä alkaa jo vaikuttaa mielenterveyteeni, ahdistun ja masennun ja tuntuu että elämänkipinä sammuu hiljaa sisältäni.

Miksi olen tässä suhteessa? Jaa-a, järkihän sanoo että pitäisi lähteä. Mutta mikä hiivatti siinä on että tunteet sitoo vain kiinni? Auttakaa hyvät palstalaiset, en enää tiedä mitä tehdä.

28

996

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Pian!

      ON sairraaloista!!!
      Lopeta ja ÄKKIÄ! (olen kokenut samaa)
      tai voit joutua todelliseen helvettiin

    • psyk_lok_döktö

      En ihmettele yhtään miestäsi. Kun kerran olet "eritäin huumorintajuinen, iloinen ja avoin" ja olet sitä tottakai kaikkien, niin tuttujen kuin tuntemattomienkin miesten kanssa, niin kyllä se aikaan saa sen että monen kohtaamasi miehen mielissä "annat ymmärtää", ja siitäkös miehet lisää innostuu!
      Kyllä silloin miehelläsi on jo syytäkin olla suhteestansa sinuun huolissaan.

      • yöks.

        Ei vaan sen mustasukkaisen mielestä henkilö "antaa ymmärtää kaikille" olemalla huumorintajuinen, iloinen ja avoin. Herääkin kysymys, miksi se mustasukkainen henkilö on tuohon ihmiseen noin kiintynyt - no tietysti samaisesta syystä. Hän haluaa vain toisen sosiaalisuuden kokonaan itselleen.... milloin se tietysti kuihtuukin pois


    • Ap

      Joo, kyllä munkin vaistot ja tuntemuset on tuon pakoonjuoksun kannalla. Hullu mikä hullu vaikka voissa paistais :-)
      Kiitos, vaikka toisaalta tuntuu kamalalta jättää hänet, mutta en voi häntä auttaa hänen hulluudessaan.

      • Haneen

        ja nopaa.
        Tiedän, olen ollut täsmälleen samanlaisessa suhteessa. Se pirstoo hiljalleen minuutesi.. Älä jää!!


    • ei toivoa

      Jätä se mies ja äkkiä !!!!!!

    • Ap

      Millä saisin itseni todella tämän ymmärtämään? Järjellä tiedän tämän asian, mutta jossain ihmeellisessä tunne-tasolla, en halua päästää irti....

    • Elämän opettama

      Voi kuinka tutulta kirjoituksesi kuulostaa! Iso vaara tilantessa on, että pikkuhiljaa huomaamattasi oma elämäsi kutistuu kotiin ja työhön. Ystäviin yhteydenpito jää, koska se on niin vaikeaa. Naisystävienkin tapaamisesta muodostuu "ongelma", siellähän on miehesi mielestä varmasti ollut joku mies mukana jne.

      Itse elin tätä useamman vuoden. En edes huomannut miten paljon mieheni mustasukkaisuus kutisti elämääni. Olin ehdottoman uskollinen, enkä todellakaan olisi tehnyt mitään pettääkseni hänen luottamuksensa. Silti tilanne vain paheni.

      On niin vaikeaa ajatella sydämen lisäksi myös järjella. Riuhtaista itsensä irti ihmisestä, jota rakastaa. Fakta on kuitenkin se, että mustasukkaisuus yleensä vain lisääntyy..

      Meidän tarinamme päättyi siihen, että mieheni yllättäen menehtyi pari kuukautta sitten. Nyt surutyön keskellä mietiskelen näitä asioita lähinnä yksin; onneksi sentään pari ystävää jäi joiden kanssa jakaa tuntoja.

    • Ap

      Oi ei, otan osaa menetykseesi...

      Nimenomaan tuo ympäristön pieneneminen huolestuttaa. Itselläni on muutama hyvä ystävä joiden kanssa tykkään käydä ulkoilemassa, joskus ehkä lasillisellakin, mutta en mitenkään bilettämällä heilu viikonloppuja pihalla. Mutta kun näistä tapaamisista tulee yleensä niin kovaa kädenvääntöä, niin huomaan kauhukseni jopa välttelevän ystävieni ehdotuksia lähteä terassille "yksille". Tämä nyt vain yksi esimerkki...

      Jollakin tapaa elää jo varmuuden vuoksi suljetumpaa elämää, jotta se toinen ei sekoa, ja niin pääsee itsekin helpommalla kun ei tarvitse todistella jokaista liikettään, tekoaan, ajatustaan toiselle.

      • jorma jertikka

        jos sulla on mies joka on hyvä, niin miksi sä pidät jotain helvetin "ystäviä" pilaamassa suhdettanne? mikään ei ole niin myrkkyä suhteelle kuin sinkku? vitun ystävät.. ja iloinen ja avoin on kans myrkkyä.


    • TYRANNISTA VAPAA

      JÄTÄ HÄNET JA ÄKKIÄ

    • The_Dude

      Ei aivan tervettä mieheltä, ihmissuhteisiin kuuluu myös muut ihmiset ,sitä ei
      voi kukaan kieltää.
      Vaikea neuvoa mikä on oikein ,itse pitäisin suhteessa tauon ,jos mahdollista.
      Tai kunnon istuminen pöydän ääreen ,puhuminen , jos ei suostu/onnistu on taustalla mahdollisesti jotain muutakin.
      Toisaalta nuo kommentit jollain tapaa kertovat huonosta miehen itsetunnosta ,ehkä .
      On myös tapauksia ,joissa toinen puoliso peilaa
      omaa käytöstään toiseen ,eli suomeksi ihastunut / suhde ja käännetään se
      toisen viaksi etsien vikoja tms. ,siis niinku alitajunnassa etsitään syytä erota toisesta ?

    • Tyttö.

      Joo, pois suhteesta ja äkkiä, tutulta kuulostaa. Mulla kävi niin, että sitä ei sitten niin vaan jätettykään, vaan alkoi vainoamaan. Ihan oikeesti, varo. Nykyaikana kun on kaikenlaisia liikkeellä.

    • Ap

      Mutta voisiko tuollaisesta ikinä kasvaa "aikuiseksi" vai tuleeko tuo luonteenpiirre olemaan aina läsnä? Onko kenelläkään "selviytymistarinaa" jossa olisi onnellinen loppu?

    • irti reväisty

      Mun tapauksessa tuli onnellinen loppu sillai,että mies löysi uuden naisen ja mä sain lähteä!!!! Sitten,kun tämä uusi suhde aika pian kariutui,otti mies taas yhteyttä ja taas,kun löysi uuden,sain olla rauhassa jonkun aikaa ja taas,kun suhde karahti karille,otti yhteyttä :(( Mä muutin kauas toiselle paikkakunnalle ja loin uudet ihmissuhteet ja sillai asettu elämä uusiin uomiin ;) Mutta,edelleen,5.vuoden jälkeenkin,ottaa aina silloin yhteyttä,kun joku asia elämässä menee pieleen !!!!!!! Mutta,mä oon nyt jo vahvempi ja itsenäisempi,vaikka kokemusten jättämät arvet toisinaan aiheuttaa kipua!!!!!

    • Mistä johtuu!?

      Minä olen miettinyt, että MIKÄ saa jotkut ihmiset käyttäytymään noinkin sairaasti!? Onko kyseessä todella surkea itsetunto tai jokin vallan tavoittelu? Minulla on muutamia ystäviä joiden miehet ovat juurikin tuollaisia hirviöitä AIVAN SYYTTÄ!! Kaikki matkat ja reissut mielletään pelkäksi paneskeluksi ja pettämiseksi - samaten, jos sattuu olemaan hyvää pataa vaikka jonkun miespuolisen työkaverin kanssa. Koko ajan pitää roikkua perässä ja ikään kuin vahtia ja alistaa. Mies kyllä saa tehdä mitä lystää - vaikka sitten pettää, mutta nainen ei saa edes puhua toiselle miehelle.

      Joo ja kyllä tätä mustasukkaisuutta on myös naisissa, ei pelkästään miehissä.

      Kukaan normaali ihminen ei syyttele kumppaniaan jatkuvasti ja syyttä. Kukaan normaali ihminen ei kyttää ja valvo jokaista liikettä ja kuvittele jatkuvasti, että "nyt se on siellä pettämässä minua"...

      • yöks.

        Totta, kukaan normaali ihminen ei näe kaikkia muita ihmiskontakteja kuin häntä itseään tai juuri tyypillisesti matkustelua panemisena. Aivan sairasta, ja todella luotaantyöntävää!!!


    • Ap pohdiskelee

      Eli oikeastaan vain aika itsekeskeinen ihminen ajattelee, että maailma pyörii vain hänen ympärillään, ja että ihmiset ympärillä (siis parisuhteessa) ovat jollain tapaa omistussuhteessa häneen itseensä. Kuvitellaan omistavan toinen, toisen ajattelumaailma, toisen unelmat, hallita häntä ja johdatella omien toiveiden mukaisesti. Kuka haluaisi elää tuollaisessa suhteessa. No ei kukaan!

      Kysymys onkin siitä, että miksi täysin terveellä järjellä varusteltu ihminen alistuu moiseen käytökseen? Täytyyhän siinä jotain hyvääkin olla, eihän muuten kukaan tuollaiseen epäterveeseen suhteeseen jäisi? Tai sitten täytyy olla itselläkin jotain "vikaa" korvien välissä? Tai yksinkertaisesti vain kiltti ja hyvä ihminen, joka haluaa "pelastaa" toisen näkemään maailmassa hyvää, opettaa luottamaan.

      En minä tiedä, olisko ketään psykologia täällä joka osaisi selittää tuon parisuhdedynamiikan rakenteen? Molemmat ovat ilmeisesti jollain tapaa terapian tarpeessa?

    • ei enää koskaan

      Täysin terveellä järjellä varustettu alistuu tuollaiseen kohteluun siksi,koska hän ei näe siinä myrskyn keskellä sitä tuhoa,minkä tällainen suhde saa aikaan :( Sen myrskyn voiman kyllä tuntee,mutta vain ystävät,sukulaiset ja toiset ihmiset yleensä näkee ne tuhot ja sen muutoksen,mikä seuraa jatkuvasta "varpaillaan olosta" :8 Psykiatria tarvitsee usein "uhri",koska tämmönen mustasukkainen kyttääjä ei itse tiedosta tarvitsevansa apua !!!!!! Joooo....hyvää...täytyyhän siis olla jotain hyvääkin,että alistuu moiseen kohteluun!!!!! Varmaankin se hyvä on ne niinsanotut katumuksen hetket ja hetket,jolloin "pidetään kuin kukkaa kämmenellä"....ennen seuraavaa kuolettavaa iskua!!!! Sinisilmäisyys,pelko,luottamus kaikenmuuttavaan rakkauteen......siinä nyt aluksi muutama syy,miksi ihminen alistuu ja suostuu tuollaiseen suhteeseen!!!!!

    • The_Dude

      Apua kannattaa hakea rohkeasti ,näiltä palstoilta saa ehkä apua hieman ,
      mutta saattaa myös olla huonompi vaikutus suhteeseesi (oma mielipide) ,
      jos ajatellaan miehesi kannalta ,voi vain lisätä ennakkoluuloja ja tilanne huononee .
      Artikkeleita aiheesta löytynee netistä paljonkin esim.

      http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Mustasukkaisuus-vie-voimat/700/

    • puhumallaparanee

      Aika radikaaleja kommentteja naisilta. Itse olin n. 2 vuotta parisuhteessa naisen kanssa, joka suorastaan alisti minua. En saanut lähteä mihinkään tai tehdä mitään, mutta nainen sai. Nykyisessä suhteessa minä otin tuon roolin, halusin kerrankin tehdä asioita. Tilanne paheni mustasukkaisuuteni kannalta, kun nainen jäi muutaman kerran valehtelusta kiinni. Sen jälkeen aloin kyselemään hänen tekemisistään jne. Pahimmillaan yritin kieltää häneltä miespuoliset kaverit ja alkoholin käytön (valehtelut tapahtuivat kännissä). Asiasta kun juteltiin, niin asiat ovat menneet paremmin; uskallan päästää naiseni pitämään hauskaa ja ymmärrän myös että hänellä on miespuolisia ystäviä. Pelkäsin vain että menetän naiseni, en ollut hullu. Asioista kannattaa aina jutella, meillä se ainakin auttoi asiaa erittäin paljon. Ammattiapu on viimeinen keino, myös "jätä se, se jää viel vainoamaan sua" on omasta näkökannasta liioiteltuja. Luulen että miehesi pelkää sinun menettämistä. Tsemppiä suhteeseen!
      T: Nuori mies, joka kertoi omasta kokemuksesta.

      • ei puheet vaan teot

        Siis tosi hienoa,että teillä asiat parani puhumisella :) Oma kokemukseni taas on se,että keskustelun jälkeen meni hetken aikaa hyvin ja sitten taas alko tutut kuviot pyöriä :( Eli...työmatkojen "kellotus",puhelimen "syynäys",tyyliin,kuka soitti,mitä puhuit...jne.jne :(( Mutta,teillä homma selvis puhumalla.....hienoa :)) Mä vain jouduin toteamaan omassa suhteessani,että valehtelija on valehtelija,vaikka kuinka lupas olla aina ja kaikessa "rehellinen" :( Kalareissulle sano "poikien" kans menevänsä ja tuli sieltä kotiin kaula korviin asti fritsuja täynnä...oooh....kiihkeitä kaloja :O Nooo......mää päätin,että saa mun puolesta kalastaa kaikessa rauhassa ,) Niiiiin jooo...eihän se tosin sanonutkaan,että millasia kaloja aikoo narrata,vaikka virveleitä sun muita hässäköitä kaapista kaivelikin :D


      • jomppe<<<

        Normaalissa suhteessa ei tarvitse olla vastakkaista sukupuolta olevia "ystäviä". Mustasukkaisuus sinäänsä ei ole oikein, mutta tuokin on tarpeetonta. Jos hyvä suhde, niin ei tarvi mitään vieraita miehiä "piristämään" tai "kuuntelemaan", nuo on niin bullshittiä että..


    • Parempaan päin

      Itse olen ollut sairaalloisen mustasukkainen. Kaikkein pahinta oli, kun en halunnut sanoa sitä ääneen, koska tiesin että mustasukkaisuus on ehdottoman väärin, ja pelkäsin miehen jättävän minut ja kaikkien halveksivan minua koska olen "heikko ja tyhmä". Pidin siis kaiken sisälläni, mikä johti siihen, että olin varma että mies pettää ja pitää minua pilkkanaan, leikkii tunteillani. Mustasukkaisuuden ja vihan vallassa aloin kostoksi pettää miestäni. Suhteen loputtua kävikin ilmi, että kaikki olikin ollut kuvitelmaani; ei mies ollut pettänyt eikä ajatellut pettävänsä minua. Eikä edes tiennyt, että olen mustasukkainen, koska peitin sen niin hyvin. Esitin jopa liiankin kevyttä, sanoin, ettei minua haittaa jos hän panee muita tmv.. Sitä vain löytää ihan "selviä" todisteita pettämisestä tai ihastumisesta, jos on mustasukkainen. Järkytyin, kun sain tietää, että olin kuvitellut kaiken, ja en ollut vieläkään uskoa että mies olikin ollut uskollinen.

      Mustasukkaisuutta ei tule pelkästään kieltää, vaan se tulee käsitellä: myöntää ensin itselleen, miettiä syitä ja seurauksia, käydä psykologilla tai puhua luotetulle ystävälle.
      Aina se kumpuaa jostain. Minulla kumpusi vaikeasta lapsuudesta (epäilin rakastavatko vanhemmat, en ollut toivottu lapsi, ja koko ajan sain pelätä olevani liian huono heille ja että he jättävät. Niin he jättivätkin usein moneksi päiväksi alle kouluikäiset lapset yksin, ja muutenkin saimme paljolti itse huolehtia itsestämme liian nuorina, ja hyväksyntää tuli vain hyvien tekojen kautta). Koulukiusaamisesta, sekä exästä, joka ihastui ystävääni..

      Nuo on vaikeita asioita käsitellä ja siirtyvät suoraan parisuhteeseen (rakastaako tuo oikeasti, esittääkö vain velvollisuudentunnosta, olenko tarpeeksi hyvä jne.)

      Minulla on auttanut puhuminen nykyiseni kanssa. On itketty monet itkut. On helpottanut ihan mielettömästi, kun hän on sanonut, ettei minulla ole mitään syytä mustasukkaisuuteen, mutta saan olla mustasukkainen, hän ymmärtää. Ja on tehty sellainen diili, että jos minua alkaa ahdistaa liikaa esim. baarissa, nykäisen häntä hihasta tai sanon "koodisanan", mikä tarkoittaa, että mennään syrjemmälle juttelemaan. Eipä tuota keinoa ole tarvinnut käyttää, luo turvaa kun tiedän että JOS alkaa ylitsepääsemättömästi ahdistaa, hän on valmis tukemaan ja kuuntelemaan. On ihan mielettömän hienoa, kuin pikkuhiljaa olen alkanut luottaa, hän on ensimmäinen mies kehen olen koskaan luottanut. Aiemmin olen pitänyt miehiä täyspaskiaisina joihin ei kannata luottaa.

      • Parempaan päin.

        Nyt vain harmittaa se, että kun olen pääsemässä yli mustasukkaisuudesta, niin tuntuu että mies edelleen "suojelee" minua ettei satuttaisi, ja tulkitsee minut väärin. Tuntuu, että se esim. luulee että yritän urkkia jotain tietoja, jos kyselen kuulumisia, tai että olen mustasukkainen jos uteliaisuuttani kysyn kuka soitti. Itsekin tykkään kertoa omat kuulumiseni ja olen utelias ihminen.
        Siksi harmittaa kun vieläkin hän tuntuu luulevan että olen mustasukkainen tilanteissa, joissa en ole. Ja toisaalta kun joskus iskee vanha väkevä tunne pintaan, en näytä sitä vaan lähden jonnekin itsekseni yrittämään koota itseäni.

        Mutta avoimuus on auttanut, ja kerron rehellisesti milloin olen mustasukkainen, jotta mies luottaa myös siihen kun sanon, etten ole. Haluan olla rehellinen täysin, jotta hän luottaa sanaani. On jopa jo naurettu mun mustasukkaisuudelle yhdessä :) Ja unille, joissa kaikki menee pieleen.

        Tämä suhde on opettanut mua paljon ja varmasti häntäkin, joten vaikka tämä päättyisi, en olisi katkera; sain edes kerran luottaa ja oppia mitä tosirakkaus on. Tietysti olisin surullinen ja pettynyt, varsinkin jos hän jättäisi minut jonkun muun takia. Mutta ollaan sovittu, että HETI kerrotaan jos jotain tuollaista on, joten voin luottaa siihen, että NYT ja aiemmin hän on puhunut totta. Se taas veisi luottamuksen, jos saisi tietää, että toinen on valehdellut pitkän aikaa tai jostain, jopa mitättömästä asiasta, alusta asti.
        Siksi olen korostanut, että paljon enemmän hän satuttaa, jos ei kerro. Silloin hän särkee luottamuksen, minkä on minulle isolla työllä rakentanut, ja minun olisi käytännössä hyvin vaikea luottaa enää kehenkään.
        Toivon ja uskon, että hän on asian ymmärtänyt ja pitää minut ajan tasalla niinkuin minäkin hänet :)


      • Parempaan päin.
        Parempaan päin. kirjoitti:

        Nyt vain harmittaa se, että kun olen pääsemässä yli mustasukkaisuudesta, niin tuntuu että mies edelleen "suojelee" minua ettei satuttaisi, ja tulkitsee minut väärin. Tuntuu, että se esim. luulee että yritän urkkia jotain tietoja, jos kyselen kuulumisia, tai että olen mustasukkainen jos uteliaisuuttani kysyn kuka soitti. Itsekin tykkään kertoa omat kuulumiseni ja olen utelias ihminen.
        Siksi harmittaa kun vieläkin hän tuntuu luulevan että olen mustasukkainen tilanteissa, joissa en ole. Ja toisaalta kun joskus iskee vanha väkevä tunne pintaan, en näytä sitä vaan lähden jonnekin itsekseni yrittämään koota itseäni.

        Mutta avoimuus on auttanut, ja kerron rehellisesti milloin olen mustasukkainen, jotta mies luottaa myös siihen kun sanon, etten ole. Haluan olla rehellinen täysin, jotta hän luottaa sanaani. On jopa jo naurettu mun mustasukkaisuudelle yhdessä :) Ja unille, joissa kaikki menee pieleen.

        Tämä suhde on opettanut mua paljon ja varmasti häntäkin, joten vaikka tämä päättyisi, en olisi katkera; sain edes kerran luottaa ja oppia mitä tosirakkaus on. Tietysti olisin surullinen ja pettynyt, varsinkin jos hän jättäisi minut jonkun muun takia. Mutta ollaan sovittu, että HETI kerrotaan jos jotain tuollaista on, joten voin luottaa siihen, että NYT ja aiemmin hän on puhunut totta. Se taas veisi luottamuksen, jos saisi tietää, että toinen on valehdellut pitkän aikaa tai jostain, jopa mitättömästä asiasta, alusta asti.
        Siksi olen korostanut, että paljon enemmän hän satuttaa, jos ei kerro. Silloin hän särkee luottamuksen, minkä on minulle isolla työllä rakentanut, ja minun olisi käytännössä hyvin vaikea luottaa enää kehenkään.
        Toivon ja uskon, että hän on asian ymmärtänyt ja pitää minut ajan tasalla niinkuin minäkin hänet :)

        Tsemppiä teille, yritä hellävaraisesti saada mies puhumaan vaikka pariterapiassa ja kerro, ettet kestä olla kahlittuna syyttä. Mutta älä syytä miestä, sano että mustasukkaisuuteen on varmasti ymmärrettävä syy jonka voi selvittää ja olo helpottaa. Pyydä miestä kuvailemaan, miltä mustasukkaisuus tuntuu ja missä tilanteissa se tulee, mitä ajatuksia herää. Mikä sen laukaisee. Mutta älä muuta omaa käytöstäsi, äläkä missään nimessä "alistu" jos mies on aggressiivinen tai rajoittava.

        Mutta tietysti ero on myös vaihtoehto, jos ei halua tehdä pitkää prosessia.

        Minua onneksi lykästi, mutta olen tehnyt hurjasti töitä asian eteen itsekin. Vaan eipä auttanut ypöyksin tehty työ paljoa; vasta kun pääsin purkamaan ajatuksia ja tunteitani, alkoi helpottaa. Tärkeintä, että toinen kuuntelee, ei tarvitse osata sanoa mitään viisasta.


    • Ap

      Kiitos kaikille kommenteista. Nyt olen tullut siihen pisteeseen tässä suhteessa että en vain enää pysty hengittämään hänen kanssaan. Vaikka rakastan häntä edelleen, näen tavallaan nuo heikkoudet, ymmärrän ja tahtoisin olla hänen tukenaan, mutta hän sysää minua jatkuvasti pois luotaan todella ilkein sanoin (saatanan lehmä, huora. Toivoo mulle kaikkea ikävää, toivottavasti elämässäsi kaikki menee huonosti jne...)...siinä kohtaa on todella vaikea olla enää kovin ymmärtäväinen (vaikka seuraavassa hetkessä tulee anteeksipyyntö, hän on vain vähän väsynyt)...

      Kai tästä irtautuminen vie aikansa...Suru on kova, ja toivon hänelle kaikkea hyvää...

    • jep jep

      Hullultahan tuo vaikuttaa.

      Mitä eroa on vainoharhaisella mustasukkaisella ja normaalilla ihmisellä? Normaali ihminen lähtee kävelemään, jos on aivan varma että kumppani jakaa kokoajan itseään. Kaheli ei lähde vaikka hänen mielikuvitusmaailmassaan petetään koko ajan.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olet taitava

      monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo
      Ikävä
      74
      7444
    2. Sinällään hauska miten jostakin

      jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per
      Ikävä
      58
      3173
    3. Mikä ihme sai sut käyttäytymään

      Niin helvetin törkeästi mua kohtaan, jos kerta olet ihastunut?
      Ikävä
      34
      2410
    4. Miten voit manipuloida katsojalukuja?

      Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj
      Ateismi
      6
      2051
    5. Osuuspankki Kuhmo!

      Ei pysty pitämään yhtä Otto pankkiautomaattia toiminnassa Ksupermarketin kanssa,20 vuotta sitten Kuhmossa oli neljä auto
      Kuhmo
      28
      1981
    6. Voi helvetti

      Mihin olet mut ajanut.
      Ikävä
      20
      1918
    7. Tiedät etten tiedä

      Mitä pitäisi tehdä.
      Ikävä
      13
      1877
    8. Rakkaalleni!

      Halusin tulla kertomaan, että sinua ajattelen ja ikävöin vaikka olen sukuloimassa. Meinasin herkistyä, kun tykkään sinus
      Tunteet
      15
      1643
    9. Työttömyys kasvaa

      Onneksi persujen kannatus ei kasva.
      Perussuomalaiset
      52
      1588
    10. hyvää yötä.

      toivottavasti sulla oli kiva jouluaatto. 🤍
      Ikävä
      18
      1579
    Aihe