Juhannus, synkin hetki

Myös muita havaintoja on mahdollista saada.
Tänään on syntymäpäiväni, muistan kun 20 vuotta sitten täytin 20, istuin puistotien varrella, ison kiven päällä ja katselin auringonnousua. Sitä kiveä ei ole enää, rakennettiin tie. Moni asia muuttui noiden vuosien aikana, moni ei. Yksin olen yhä, ei se hyvältä tunnu. Yksinäisyys ei johdu mistään syystä erityisesti, sanoi ammoinen runoilija. Edes se ei pidä paikaansa, ettei kukaan tule kotoa hakemaan. Niinkin voi käydä ja on käynyt.

Taidan olla siinä mielessä harvinaisuus tällä palstalla, että itse tykkään valoisasta ajasta. Asun pienellä paikkakunnalla, ja tämä on kesäpitäjä. Kesällä on paljon mökkiläisiä ja muutenkin täällä on elämää. Talvella tämä paikka on kuollut. Vaikka onhan se toisaalta vittumaista nähdä muiden hauskanpitoa rannalla esimerkiksi, jossa itse tykkään istuskella kesäisin, mutta kesällä saattaisi jopa törmätä johonkuhun, kun taas talvella ulkona näkee ihmisiä melkein yhtä paljon, kuin sisällä, kun katsoo peiliin. Itseäni talvi ahdistaa enemmän.

Ennen häpesin jollain tavalla yksinoloani, ja norkoillessani jossain, kun joku meni ohitse, saatoin yrittää esittää odottavani jotain, tai käyttäytyä kuin olisin tekemässä ehkä jotain järkevääkin, sen sijaan, että vain notkuisin yksin. Nykyään en enää välitä. En tiedä, onko se sitten juuri tuo "yksinäiset ovat luusereita" -asenne, joka on saanut minut kääntymään muita vastaan. Monesti sitä tuppaa vain ajattelemaan, että muut ovat vain paskiaisia, joista ei tarvitse välittää. Meinaan, että muille en ole mitään, miksi siis pitäisin tuollaisia muina, kuin vihollisina? Sitä on jollain tavalla ruvennut käyttämään vihaa selviytymiskeinona ja voimanlähteenä. Kun ei vuosien saatossa ole ollut muita vaihtoehtoja, kuin antaa ympäristön ja kaiken maailman vallitsevien asenteiden puristaa itseni kasaan, niin sitä on noussut vastarintaan niitä muita vastaan.

Olen yrittänytkin nollata ja unohtaa menneisyyden ja aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta kun ongelma on se, ettei mennyttä voi noin vain unohtaa. Nykyään oloani helpottaa hieman, kun ajattelen, että voin ihan koska tahansa ottaa itseltäni nirrin pois. Sen jälkeen kaikki on ohi. Sitä tulee hetkeksi sellainen olo, että jos voin noin tehdä, niin miksen samantien rymyäisi vähän ilman huolia? Mutta jos olen hetken ilman huolia, niin unohdan sen, minkä takia minulla ei ole niitä, ja sitten kun tulee eka murhe mieleen, niin se hällä väliä -asenne häviää ja sitten mennään taas vitutuksen puolelle. Kunnes taas päätän jonkun aikaa ryvettyäni ottaa nirrin pois.

Oma havaintoni taasen on se, että kun lähtee toivoa täynnä ulos ihmisten ilmoille ja palaa jonkin ajan päästä yksin kämppään, ahdistus on suurempi astuessa niiden neljän seinän sisään, kuin mitä se oli ulos lähtiessä.

Minua ei yksinäisyys ahdista koska se on oma valintani. Myös joulun vietin yksin. Nytkin vietän yksin kaupunkijuhannusta, tosin suunnitelmissa on lähteä illalla lavatansseihin jos ei vettä tule taivaan täydeltä.
Olen jo niin kauan elänyt yksin, että en tiedä osaisinko ja jaksaisinko enää toisen kanssa asuakkaan.

taitaa yksinäisyyttään hävetä :/
Tai itse en kovin usein uskalla lähteä ulos kahville, terassille tms. Tulee huono omatunto jo siitä, jos joutuu istumaan yksin neljän hengen pöytään... vie tavallaan seurueen tilan. Samasta syystä varmaankin henkilökuntakin on usein kovin nuivaa yksinäisiä kohtaan, ei yritetäkään saada viihtymään ja jäämään, kun halutaan vain pois sen ison seureen tieltä.
Sitä vaan juo kuppinsa äkkiä tyhjiin ja häipyy.

Siellä omalla parvekkeella harvemmin törmää kehenkään toiseen ihmiseen.

Eihän ravintolat nyt ainoita paikkoja ole, mutta joskus on ihan ok mennä vaikka kaljalle, jos siellä saa juttuseuraa.

Eikä sitä yksinäisyyttä kukaan näe ulkoapäin, että tuossa on yksinäinen tyyppi ja tuossa ei.

Synkkää on tosiaan. Vettä sataa kaatamalla ja kotona yksin makoilen. Ei mikään paras juhannus.

Grillasin juuri parvekkeella kaksi marmori ulkofileepihviä ja erilaisia vihanneksia. Lisukkeeksi keitin uusia perunoita. Uskomattoman hyvä annos! Ja koska söin yksin, sain syödä molemmat pihvit itse. Jälkiruoaksi paistan lettuja ja syön ne pensasmustikoiden ja vadelmien kanssa. Kyllä yksinkin menettelee!

"Grillasin juuri parvekkeella kaksi marmori ulkofileepihviä ja erilaisia vihanneksia. Lisukkeeksi keitin uusia perunoita. Uskomattoman hyvä annos! Ja koska söin yksin, sain syödä molemmat pihvit itse. Jälkiruoaksi paistan lettuja ja syön ne pensasmustikoiden ja vadelmien kanssa. Kyllä yksinkin menettelee! "

Ainakaan et ole masentunut.

Tuntuu, että masennus ja yksinäisyys on se pahin yhdistelmä, jos on masentuntu, niin helposti yksinäistyy ja kun on yksin, niin masentuu.

Masentunut yksinäinen ei jaksa grillailla yhtään mitään, hyvä kun roskapussin jaksaa viedä ulos.

Mä tein itselleni porsaan rypsipihvejä ja uusia perunoita ja kaiken sain syödä itsekseni koska olen yksin. Se ei välttämättä ole hyvä asia koska olen lihava syömishäiriöinen ihminen, mutta tehty mikä tehty.
Mua nolottaa tai ehkä pelottaa lähteä kävelylle yksin, en ole varma nolottaako tai pelottaako lihavuuteni vai yksinäisyyteni tai kenties molemmat. Lihavuudelle voin yksin ollessakin tehdä jotakin ja olen jo tehnytkin kun -20kg on lähtenyt (mutta vielä pitää joku samanmoinen määrä pudottaa) vaan yksinäisyydelle on niin vaikea yksin tehdä mitään.
Pelottaa jos olen vaan niin vastenmielinen ettei kukaan halua olla mun kanssa..

Jotain ihmiset selvästi huomaavat, kun aika usein alkavat huudella mulle vaikka istuisin puistonpenkillä katselemassa sorsia. Ilmeisesti erilaisuus haisee niin pelottavalle, että on pakko alentua apinan tasolle ja ryhtyä huutelemaan.

Olin eilen aivan maassa, itketti ja vi*utti. Yksinäisyys otti niin koville, että ajattelin jäädä sänkyyn makaamaan koko jussiksi.

Sain kuitenkin lähdettyä kaupungin baariin, mutta täytyy sanoa että kynnys oli korkea... Ihan autolla menin, selvin päin. Löysin sieltä toisen parittoman viereeni yöksi! Olipa mukavaa pitkästä aikaa olla jonkun lähellä ja harrastaa seksiä. Uusinta suunnitelmissa. ;) Mukavaa piristystä ikävään ja yksinäiseen arkeen, vaikka jäisi tuohonkin.

Olin myös yllättynyt, kuinka paljon sain positiivista huomiota noin yleensä. Ilmeisesti miesten on helpompi lähestyä yksinään olevaa naista kuin porukassa olevaa.

Onneksi sain lähdettyä! :)

Yksi tai kaksi panoa ei poista yksinäisyyttä. Kohta huomaat taas olevasi yksin kun juhannus on ohi.

"Olin eilen aivan maassa, itketti ja vi*utti. Yksinäisyys otti niin koville, että ajattelin jäädä sänkyyn makaamaan koko jussiksi.

Sain kuitenkin lähdettyä kaupungin baariin, mutta täytyy sanoa että kynnys oli korkea... Ihan autolla menin, selvin päin. Löysin sieltä toisen parittoman viereeni yöksi! Olipa mukavaa pitkästä aikaa olla jonkun lähellä ja harrastaa seksiä. Uusinta suunnitelmissa. ;) Mukavaa piristystä ikävään ja yksinäiseen arkeen, vaikka jäisi tuohonkin.

Olin myös yllättynyt, kuinka paljon sain positiivista huomiota noin yleensä. Ilmeisesti miesten on helpompi lähestyä yksinään olevaa naista kuin porukassa olevaa.

Onneksi sain lähdettyä! :)"

Helppoahan se on naisena saada seksiä kun itse ei tarvitse tehdä mitään. Sitten jos tarvitsee, niin silloin siitä aletaan ruikuttaa. Miehen ei ikinä tarvitse alentua ruikuttamaan, koska miehet tietävät että se on heidän osansa PONNISTELLA ja tehdä TÖITÄ sen eteen että saa naisseuraa. Kyllähän aina sanotaan, että naisille on hankala saada hyvää parisuhdetta ja miehille seksiä, ja väitetään että kummallekin riittää vain jompi kumpi. Yleensä naiset kuitenkin saavat koko potin, ja suuri joukko miehiä jää siitä osattomaksi.

Kirjoituksesi kuitenkin todistaa sen, että kyllä se seksikin piristää yksinäistä aivan helkutisti, joten tasa- arvo ei tässäkään tapauksessa toteudu. Nainen siis usein saa joko seksiä tai sitten hyvän parisuhteen, mutta suuri osa miehistä eivät saa kumpaakaan. Tämä kirjoitus taas todistaa sen, että kyllä ne naisetkin sen seksin perässä ovat, ja ovat tulleet yhä seksikeskeisimmiksi ajan myötä.

Naisen ei tarvitse muutakuin meikata ja ottaa vastaan asiakaspalvelua halukkailta miehiltä. Jos naiset suoraan kysyisivät( vaikka se onkin mahdollista, mutta naiset eivät niin usein tee) sitä seksiä, niin silloin todella varmasti he sitä myöskin saisivat. Mutta naiset haluavat saada seksiä sen romanttisen illuusion myötä, jolloin esimerkiksi he menevät juurikin viettämään Jussia ja sitten "salama välähti, kemiat synkkasivat ja kaikki palikat menivät kohdalleen", kun nainen "onnenkantamoisella" sai sitä seksiä. Jos naiset suoraan kysyisivät sitä seksiä, niin ihmiset pariutuisivat helpommin. Naisten passiivisuuden ja itsetunnottomuuden vuoksihan 50% populaatiosta on yksinäisiä.

En voi edes sanoa sinulle että kävi tuuri kun niin ei koskaan naisten tapauksessa käy. Sanon vaan että luultavasti rahkeesi eivät riitä muutakuin panopatjana toimimiseen. Miehet, jotka ansaitsevat onnensa raa'alla työllä, nauttivat elämästään enemmän kuin "vain paikalle ilmaantuneet" naiset, koska miehellä on kunnia, arvo ja valta olla se sukupuoli, joka kunnioittaa heikkoja ja tekee kaiken työn. Hiljaisena vain tämän asian suuri osa miehistä pitää. Pitää olla nimittäin hissun kissun, koska muuten se kanaemojen kaakatus alkaa taas tulvia :)

Naiset valikoivat tarkkaan seksi ja parisuhdekumppaninsa, vaikka nykyään ei ole siihen tarvetta, koska emme elä kiviaikaa, ja jokainen mies ansaitsee lisääntyä. Naisten yksinäisyys on oman nirsoudensa ja älynpuutteen aiheuttama kompastuskivi. Tämä kirjoitus todisti sen taas.

No jatka vaan "seikkailuasi, en tämän enempää saarnaa.

"Nyt oli kyllä niin katkeraa p*skaa, ettei tuosta voi toivottaa kuin terveempää mieltä!

Mutta kun mielenterveyspalstalla ollaan, niin täytynee yrittää ymmärtää...

Hyvin ymmärrettävää, että olet yksin. "

Miten niin? Enhän minä edes ole yksin. Tämä on totuus, eikä katkeruutta. Totuus sattuu. Itse et kykene perustelemaan kantaasi ja aloitat haukkumisen. Taidat olla itse se kärsijä ja katkera, kun kirjoitat noin p*skoja viestejä.

Nyt on 29. päivä ja kaikki ohi - moni näki taas ihan turhaa vaivaa kaikenkarvaisilla järjestelyillä ja huolilla juhlista. Ne on ohi ja yksinäiset selvisivät siitä osuudesta ainakin helposti. Joulu on taas yksi pöljä hömpötyshomma - eiköhän sitäkin jo voisi alkaa suunnitella, vaikka jos nyt puoli vuotta aikaa ja pari päivää...ja sekin on ohi.

01.07.-11 KLO20.59 Iltahan nyt jo on ,ja yksinäni istuskelen ja mietin tätä yksinäisyyttäni.Eihän tämä tosiaankaan ole miellyttävää mutta kun on kokenut kaiken sen mitä on, niin siinä on käynyt niin että uusien suhteitten(myös ystävyys suhteitten) luominen ottaakin lujille. Luottamus ja avoin rehellisyys kun on kultaakin arvokkaampaa ja sillä alueella kun pettyy takaisin tukevalle pohjalle pääsy onkin sitten vaikeaa.Omalla kohdallani yksinäisyys siten on vapaaehtoinen ratkaisu, silloin saan olla täysin oma itseni ilman teeskentelyjä.Onhan juhlapyhät,syntymäpäivät ja muut pippalot sitten kylläkin vähän turhauttavia, mutta kun uskaltaisi yrittää etsiä...vaan kun kun epätietoisuus voittaa siinä että taasko revitään henkisesti kappaleiksi.Sempä vuoksi onkin parasta olla yksin.