Muuan tutkija on äskettäin todennut, että suomalaiset antavat yhä useammin lapsilleen nimiä, joita ei ole (suomalaisessa) kalenterissa.
Mikä ihme siinä on, etteivät perinteiset suomalaiset nimet kelpaa? Joistakin nimistä tuntuu, että ne olisi annettu lemmikkieläimelle tai leikkikalulle, esim. nukelle.
Mistä tulee esimerkiksi nimi Jesse? Tavataanhan sitä Villin Lännen sarjoissa. Kyllä moni pikku- ja isompikin Jesse saa kyllästymiseen saakka kuulla olevansa Jesse James.
Eräässä perheessä taas tyttärelle oli annettu nimeksi Nea. Vanhemmat eivät luultavastikaan tienneet, että kreikan sanan "nea" merkitys on uusi. Uusihan se lapsi kiletämättä oli syntyessään
Mistä sellaisetkin nimet ovat tulleet, kuin Mira ja Jiri? Ei niillä ole mitään suomalaista pohjaa. Eräistä ulkolaisista nimistä ei edes tiedä, ovatko ne tytön vai pojan nimiä.
Eräässä perheessä oli kaksoissisaruksille annettu nimiksi Mimmi ja Lilli. Saivat sisarukset varmaan kuulla aika tavalla leikinlaskua nimistään.
Muuan nuorimies taas kantoi nimeä Timitri. Taustalla lienee ollut venäjän nimi Dimitrij, jonka asu oli suomalaistunut, ilmeisesti vanhempien sitä tietämättä.
Eräässä perheessä oli poikalapselle ehdotettu nimeksi Heppu, puolustellen nimeä sillä, että on olemassa Mimmikin, mutta onneksi viranomaiset estivät huvittavan nimen antamisen.
Nimen pitäisi olla mahdollisimman käyttökelpoinen. Sen tulisi olla helposti muistettava, ei kantajalleen mielipahaa aiheuttava, ja äänteellisesti helposti erottuva: esimerkiksi puheen virasta Marketta-nimi erottuu paljon helpommin kuin Nea.
Sen tärkein tarkoitushan on erottaa kantajansa muista. Ei ole kovinkan tavoiteltava tilanne, jossa - seurauksena kulloinkin vallitsevien muotinimien käytöstä - on paljon samanikäisiä samannimisiä. Tänäkin vuonna on moni pikkutyttö saanut ja saa Miss Suomen etunimen.
Nimen pitäisi olla erottava, mutta ei kummallinen.
Kannattaa sanoa kaikille vanhemmille, että uskaltaisivat antaa lapselle perinteisiä suomalaisia nimiä, jotka sopivat suomalaisen sukunimen yhteyteen. Nimiasioissa on paras pysyä turvallisella maaperällä. Lapsihan joutuu useimmiten kantamaan nimeään koko ikänsä.
Ei nimi tunnetusti pahenna, varsinkaan kun sitä itse ei ole valinnut, mutta harmia siitä voi olla. Nimen antajathan, ts. vanhemmat, voivat siitä joutua outoon valoon.
Mikä ihme siinä on, etteivät perinteiset suomalaiset nimet kelpaa? Joistakin nimistä tuntuu, että ne olisi annettu lemmikkieläimelle tai leikkikalulle, esim. nukelle.
Mistä tulee esimerkiksi nimi Jesse? Tavataanhan sitä Villin Lännen sarjoissa. Kyllä moni pikku- ja isompikin Jesse saa kyllästymiseen saakka kuulla olevansa Jesse James.
Eräässä perheessä taas tyttärelle oli annettu nimeksi Nea. Vanhemmat eivät luultavastikaan tienneet, että kreikan sanan "nea" merkitys on uusi. Uusihan se lapsi kiletämättä oli syntyessään
Mistä sellaisetkin nimet ovat tulleet, kuin Mira ja Jiri? Ei niillä ole mitään suomalaista pohjaa. Eräistä ulkolaisista nimistä ei edes tiedä, ovatko ne tytön vai pojan nimiä.
Eräässä perheessä oli kaksoissisaruksille annettu nimiksi Mimmi ja Lilli. Saivat sisarukset varmaan kuulla aika tavalla leikinlaskua nimistään.
Muuan nuorimies taas kantoi nimeä Timitri. Taustalla lienee ollut venäjän nimi Dimitrij, jonka asu oli suomalaistunut, ilmeisesti vanhempien sitä tietämättä.
Eräässä perheessä oli poikalapselle ehdotettu nimeksi Heppu, puolustellen nimeä sillä, että on olemassa Mimmikin, mutta onneksi viranomaiset estivät huvittavan nimen antamisen.
Nimen pitäisi olla mahdollisimman käyttökelpoinen. Sen tulisi olla helposti muistettava, ei kantajalleen mielipahaa aiheuttava, ja äänteellisesti helposti erottuva: esimerkiksi puheen virasta Marketta-nimi erottuu paljon helpommin kuin Nea.
Sen tärkein tarkoitushan on erottaa kantajansa muista. Ei ole kovinkan tavoiteltava tilanne, jossa - seurauksena kulloinkin vallitsevien muotinimien käytöstä - on paljon samanikäisiä samannimisiä. Tänäkin vuonna on moni pikkutyttö saanut ja saa Miss Suomen etunimen.
Nimen pitäisi olla erottava, mutta ei kummallinen.
Kannattaa sanoa kaikille vanhemmille, että uskaltaisivat antaa lapselle perinteisiä suomalaisia nimiä, jotka sopivat suomalaisen sukunimen yhteyteen. Nimiasioissa on paras pysyä turvallisella maaperällä. Lapsihan joutuu useimmiten kantamaan nimeään koko ikänsä.
Ei nimi tunnetusti pahenna, varsinkaan kun sitä itse ei ole valinnut, mutta harmia siitä voi olla. Nimen antajathan, ts. vanhemmat, voivat siitä joutua outoon valoon.
Vastaukset 5
Vanhimmat
aika ristiriitaisesti puhut, kun haukut mielikuvituksellisia nimiä, ja sitten kuitenkin sanot, että kaikilla on sitten sama nimi, kun joku nimi on muodissa. Joskus vaan joku nimi on suositumpi kuin toinen, enkä usko että kovin moni haluaa sinun takiasi antaa pienen lapsensa nimeksi Asko, Väinö tai Rauha. On toki noidenkin nimien kannattajia, mutta siis jokainen saa antaa lapselleen juuri sellaisen nimen kuin haluaa, ja HYVIN harvoin lapset toisiansa nimien takia kiusaavat!!!!!
Ja sitäpaitsi, joku ne kaikki nimet keksii ja joskus ne on olleet uusia. Voi sua Pena, mieti jos kukaan ei keksisi uusia nimiä, silloin ainakin kaikilla olisi läjäpäin kaimoja. Eli siis kaikki vaan keksimään uusia nimiä. Tärkeintä, että ne ovat toimivia, eivätkä LIIAN ihmeellisiä :)Muotinimeä ei kannata antaa lapselleen, ellei aivan välttämättä halua, koska se ei ole lapselle mukavaa, että luokalla on Nea T., Nea P. ja Nea K.
Ei suinkaan ole niin, että "jokainen saa antaa lapselleen juuri sellaisen nimen kuin haluaa, ja HYVIN harvoin lapset toisiansa nimien takia kiusaavat".
Ensinnäkään sopimatonta nimeä ei saa antaa.
Toisekseen lapset kiusoittelevat toisiaan nimen johdosta, lapset kun voivat tunnetusti olla toisilleen julmempia kuin aikuiset, jotka myös voivat kiusoitella nimenkin takia.
Määrättyinä kausina ovat määrätyt nimet olleet suositumpia kuin toiset, ja erikseen ovat olleet vielä muotinimet.
Kaiken lisäksi outo nimi kirjoitetaan usein väärin. Jos joku lukee etunimen kohdalla vaikkapa Janni, niin hän todennäköisesti pitää sitä painovirheenä, ja olettaa nimen olevan Sanni tai Jani.
Suomalainen nimivalkoima on aika laaja, siitä on varaa valita. Kun täälläkin lukee eräistä oudoista nimistä tai nimiehdotuksista (Lennu, Milo, Elmiina ym.), niin ensinnä herää kysymys, ovatko ne loppujen lopuksi kotieläinten nimiä. Jollekulle ei taas kelvannut Seija, piti olla Seijuli, jne.!
Tuntuu siltä, että suoranaisiin nimiälyttömyyksiin sortuvat juuri nuoret parit. Toinen lapsi voi heilläkin jo saada ihan järkevän ja inhimillisen nimen.
Rohkeaa ajattelua ei osoita se, että keksii nimihirviön, vaan se että uskaltaa antaa lapselle oikean etunimen, joka ei ole mikään muotinimi. Esim. juuri Väinö ja Rauha ovat perinteisiä suomalaisia nimiä, joita ei ole joka kymmenennellä lapsella.
Noista "oudoista" nimiehdotuksista (joina aikaisemman kirjoituksesi mukaan pidät keksittyjä uusia nimiä), joista yhtenä esimerkkinä mainitsit nimen Lennu, voidaan kyllä olla monta mieltä. Mm. juuri tuo Lennu on annettu nimeksi jo ennen viime vuosisadan alkua ja sen jälkeen säännöllisesti.
Oman tyttäreni nimi Arnevi on myös monen mielestä outo. Mutta tosiasiassa sekin on ikivanha pohjoismainen nimi, jota sitäkin esiintyy väestörekisterin listalla jo 1800-luvun puolella.
lapset keksivät kyllä MISTÄ TAHANSA kiusaamista, jos haluavat. Mulla on erikoinen nimi, eikä KUKAAN kiusannut mua sen takia. Aina on jotain, josta kyllä löytyy huomautettavaa. Luokallani oli oppilas, jonka sukunimi oli Kinnunen. Etunimi oli Ville (toivon, ettei hän lue tätä). Tavallinen suomalainen sukunimi ja etunimi, eikös vain?
No, hänet kuitenkin tunnettiin vain Kinuskina (viittasi korvavaikkuun..) tai Skinnarina. Muitakin vastaavia esimerkkejä on. Ei johtunut nimestä, vaan ihan muista seikoista. Samoin kiusattiin luokan pisintä tyttöä, sitä jolla oli rumin pärstä, sitä joka yritti esittää kovista, muualta muuttanutta, sitä joka ei tullut toimeen muiden kanssa, sitä joka oli liian lyhyt, poikia, jotka oli tyttömäisiä. JOKAISESTA löytyy kiusattavaa, jos etsimällä etsitään!
Harvoin lapset osaavat pitää mitään nimeä erikoisena, elleivät vanhemmat ihmiset ihmettele kauheasti. Lapset pitävät kaikkia nimiä samanarvoisina, ja esimerkiksi itse (hävettää) kiusasin Linda nimistä tyttöä nimestään, ja Jaakko nimistä poikaa. Enkä todellakaan ¨nimien takia, vaan en vaan pitänyt heistä ihmisinä. Varmasti jos he olisivat olleet vaikka Sara ja Olli, olisin keksinyt niistä jotain. Eli siis kyllä ne kiusaamisen syyt löydetään aina jostain, mutta ketään ei kiusata kyllä pelkän nimen takia!!
Itseänikin on kiusattu, mutta ei nimeni takia, vaan ujouteni. Eli kiusaaminen ei ole KOSKAAN sallittua, ja johtuu lähinnä henkilökohtaisesta kaunasta, jonka takia keksitään jokin "vika" toisesta...
osaksi samaa mieltä,mutta hiukan voin joustaa.
Joskus mennään liiallisuuksiin ja "kilpaillaan"
tavallaan kenen lapsella "erikoisempi" nimi.Sen huomaa tätä palstaa selatessa.Myös vanhoissa nimissä on hyvinkin erikoisia "väännöksiä".