Yksinäinen työ ja elämä

Työni on minulle elämäntapa ja intohimo.Mutta kun sama hiljaisuus jatkuu vuosikaudet myös kotona,ei ole enää hyvä.Missä minun työkaveri viipyy? Olenko jo tavannut hänet? Toimin itseäni vastaan,jos vaihdan alaa sillä tämä ala on kutsumukseni.Näinkään ei voi jatkua,koska olen löytänyt itsestäni jo itsetuhoisia ajatuksia liiaksi.Olen entistä epäsosiaalisempi.

Vuosikaudet mielessäni on ollut minulle odottamatta kerrottu ennutsus elämäni tapahtumista..moni asia on mennyt siihen suuntaan,mutta tuntuu,että korkeimmilla voimilla on selvää avuttomuutta "ilmassa"
Jos voisit ystävällisesti valottaa omaa näkökulmaasi asiaan,olisin kiitollinen.
163
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

voisikohan se avuttomuus olla sinun sydämessäsi, eikä ilmassa? minä koen sinut sillä tavalla, että pidät itseäsi jotakuinkin korvaamattomana. leikillisesti sanoen taivaan lahjana.
se ei ollut pahaksi tarkoitettu sanonta, vaan pieni näpäytys ahkerille sormillesi.

et ole tasapainossa itsesi kanssa, koska tahdot kantaa kaiken vastuun aina itse. olet sitten ankara pomo ja kuuliainen työntekijä samalla kertaa.
ala hakea sitä työkaveria aktiivisesti! levitä sanaa, houkuttele ja jaarittele, kyllä sinä osaat.
mitä niihin itsetuhoisiin ajatuksiin tulee, niin niitä meillä on kaikilla! sekin on normaalia itsesäälissä kylpemistä, kun maailma on niin kylmä ja kun kukaan ei ymmärrä.

ala käydä jossakin, jossa on ihmisiä. käy siellä säännöllisesti ja puhu ihmisten kanssa. sinäkin tarvitset kontakteja.
jos ns. korkeimmat voimat kertovat sinulle mitä elämässäsi tapahtuu, niin sinä alkaisit heti suunnitella asioitasi niiden mukaan. se olisi manipuloimista.
koska sinulla on aina ensin oma tahtosi, ei kukaan voi ottaa sinun elämääsi kuin pelilautaa ja alkaa väännellä siihen kuvioita.
minä en ainakaan tahdo syöttää sinulle valmista ohjelmaa.

sinä olet erittäin fiksu ja olet kehittänyt mieltäsi pitkälle. jakaisit sitä joskus toisten kanssa, se tässä jotenkin näyttää harmaalta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


skoga-1 kirjoitti:

Työni on minulle elämäntapa ja intohimo.Mutta kun sama hiljaisuus jatkuu vuosikaudet myös kotona,ei ole enää hyvä.Missä minun työkaveri viipyy? Olenko jo tavannut hänet? Toimin itseäni vastaan,jos vaihdan alaa sillä tämä ala on kutsumukseni.Näinkään ei voi jatkua,koska olen löytänyt itsestäni jo itsetuhoisia ajatuksia liiaksi.Olen entistä epäsosiaalisempi.

Vuosikaudet mielessäni on ollut minulle odottamatta kerrottu ennutsus elämäni tapahtumista..moni asia on mennyt siihen suuntaan,mutta tuntuu,että korkeimmilla voimilla on selvää avuttomuutta "ilmassa"
Jos voisit ystävällisesti valottaa omaa näkökulmaasi asiaan,olisin kiitollinen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu