isä ei auta lasten hoidossa

Olis kannattanut kattoa kuule mies paremmin eikä ottaa tommosta lusmua!! Vauvan hoitaminen ei kyllä koskaan ole missään ollut 50-50 joten sinä hoidat sitä enemmän... voimia ja jaksamisia.

Niin teiniäideille usein tuppaa käymään, kun teinipoikien kanssa lapsia alkaa tekemään, niin teinipojista ei suurinosasta isäksi ole.
Ei kakskymppistä pojan koltiaista vaippajutut kiinnosta, vaan nimenomaan kavereiden kanssa olo ja illanistujaiset ja poikienjutut.
SInä nainen olet taas houkutellut miehes lapsentekoon, joten anna pojan elää vielä nuoruutta ja poikana, ei hänen tarvitse sinun lapsen vuoksi aikuistua. On täys oma häpeäs ku noin teinin kanssa lapsia teit. jäät varmaa yh:ks jossaivaihees, mut niinhän yleensä kaikki teiniäidit. suurinosa. valitettavaa mutta ei ole muiden ongelma onneksi :)

Sun miehesi on vielä poika, joten tätä se on ...

Pidä miehesi mukana lapsenkasvatuskuvioissa tavalla tai toisella, niin aika hoitaa homman.

Ei ole oikeaa tapaa hoitaa kasvatusta, vain toimivia ja ei-toimivia tapoja.

No mä oon kans 20-vuotias 2kk ikäisen tytön äiti ja kyllä meillä vauvan hoito hoidetaan 50-50. Ainut mitä mies ei tee on syöttäminen koska mieheltä nyt sattuu puuttumaan imetykseen soveltuvat "välineet" ;)
Mun mies on tosin kymmenen vuotta vanhempi kuin minä, joten pojankoltiaisesta ei ole kyse.. En osais kyl itekää kuvitella ketää kaveriani (miestä) jotka on 20-vee niin elämään suurimmaksi osaksi sitä vauva-arkea.
En voi sanoo muutaku tsemppiä! Jospa se siitä aikuistuis. Anna sen hieman elää, mutta älä liikaa anna mennä ettei vaan halua sitä bile-elämää pelkästään. Muistuta sille välillä että se on isä.

Viiden tai kymmenen vuoden päästä miehes ehkä on valmis isäksi, veikkaan jotta kymmenen koska tuo jotta teillä jo muksu on eikä edistystä oo tapahtunut, ei edes auta henkistä kypsymistä. Onneksi sentäs sinä olet vastuuntuntoinen! :) Mä heivaisin tuon jätkän elämästäni pihalle, helpommallakin pääsee. Ei se muutu, tuttu kaava :(

vauvanhoito ei ikinä mene 50-50, koska yleensä äiti on kotona ja isä töissä tai opiskelee ja äiti imettää, mutta mielestäni isän tulee osallistua lasten- ja kodinhoitoon silloin kun hän ei ole töissä/opiskelemassa. Valitettavasti en itse tiedä/tunne yhtään alle 25-vuotiasta miestä, joka olisi valmis lapsenhoitoon, koska ne bilettämiset vielä kiinnostavat...siksi odotin itse 27-vuotiaaksi, ennen kuin teimme lapsen ja olimme siihen henkisesti kypsiä. Kerrot nyt miehelle, miten asiat on - jos ei yhtään osallistu, niin pääset helpommalla ainakin henkisesti jos lähdet lapsen kanssa pois! Muuten tulet katkeraksi jos asut miehen kanssa yhdessä, mutta sinä teet aivan kaiken yksin. Koittakaa nyt ymmärtää, että kun lapsi tulee taloon, niin siihen loppuu itsekkyys molemmilta ja samoiten yöjuoksut! Toki voi ottaa pari tuntia välillä "omaa aikaa", käydä vaikka jumpassa tai leffassa, mutta ei mitään jokaviikkoisia bilettämisiä! Kauhulla katsoin erästä vanhaa tuttua, joka teki nuorena lapsen ja äiti ei imettänyt yhtään ja kävivät isän kanssa vuoroviikonloppuisin molemmat bilettämässä! Lopulta äiti jäi yksin ja nyt kait kasvanut äidiksi viimein.

me 23v kummatkin kun ensimmäinen lapsi syntyi. Pikkuhiljaa isä löysy oman roolinsa perheessä. Nyt toinen lapsi ja ikää 3v tullut lisää. Isä hoitaa lapsi hyvin. Uskon että tämä isän roolin löytäminen on jokaisella eri. Onhan noita 30v ikäsiä miehiä jotka eivät oo sillonkaan kypsiä isäksi. Eivätkä ehkä ikinä ole. Löytyyhän semmosia naisiakin, joten en lähtisi sterotypisoimaan ketään.

Onnea vauvan johdosta. Miehelle kannattaa kyllä selkeästi kertoa mitä häneltä odotat. Sinulla voi olla toivoton tapaus lapsen isänä, tai sitten hän pikkuhiljaa ottaa oman roolinsa kun lapsi kasvaa ja kehittyy ja hänen kanssaan voi enemmän alkaa kommunikoimaan. Itse en hyväksyisi miehen poissaolo iltoja, niinkuin sinä teet.

Tämä ei auta aloittajaa yhtään, mutta liittyy sen verran asiaan että en jaksa aloittaa omaa ketjua tästä kun ajatus mieleen juolahti:

Minusta on ihan hullua, että ylipäätään puhutaan siitä että isä ei "auta lastenhoidossa" tai "auta kotitöissä". Sehän on yhteinen lapsi ja yhteinen koti, ei sen miehen kuuluisikaan "auttaa", vaan osallistua tasavertaisesti - ja "tasavertaisesti" toki huomioi sen jos toinen vanhemmista on töissä kantamassa sillä tavalla kortensa perheen yhteiseen kekoon. Ei niiden isien kuulu olla mitään äidin assistentteja, vaan vanhempia ihan siinä missä äiditkin.

Jotenkin aloittajan viesti kuullosti lähes minun kirjoittamaltani.

Olen myös 20-vuotias äiti, ja mies on 28. Meillä on kotona 5kk ikäinen ihana vauva. Lapsen syntymän jälkeen mies masentui pahasti eikä hänestä ole juurikaan apua vauvan hoidossa. Kun hän tulee töistä kotiin, niin hän vaan nukkuu. Viikonloppuisin vaihtoehtoisesti taas nukkuu, tai käy kavereidensa kanssa ulkona. Jos viikonlopun aikana vaihtaa pyynnöstä edes yhden vaipan, niin se on jo hyvin :-/. Ei auta syötöissä, ei pidä seuraa vauvalle. On itsekkin sanonut, että ei ole vaan kykeneväinen tai halukas vauvanhoitoon. Mikäli yritän joskus lähteä itse ystävieni kanssa ulos, tai ihan vaan käymään jossain ilman vauvaa, alkaa mieheltä kamala kiukuttelu. Lisäksi jos joutuu joskus katsomaan vauvaa, niin yrittää päästä mahdollisimman vähällä, ts. ei vaihda esimerkiksi vaippaa riittävän useasti, istuttaa vauvaa vain sitterissä ja tunkee lelun käteen, ja laittaa mahdollisimman aikaisin nukkumaan. Meillä ei edes ole paikkakunnallamme minkäänlaista tukiverkkoa, joten välillä tuntuu sille ettei jaksa :-(

Välillä tekisi mieli lähteä, mutta toisaalta taas joku pieni ääni sanoo minulle että miestä pitää ymmärtää hänen masennuksen vuoksi. Ja kai sitä toivoo, että asiat paranisivat ja voisimme jossain vaiheessa olla onnellinen perhe...

Niin no, tää lapsi mikä meillä on, niin en todellakaan ollut itsekäs ja ajatellut itse että tehdäänpäs vauva, vaan keskusteltiin miehen kanssa paljon vauva-asioista ja mieheni sanoi että haluaisi vauvan minun kanssani nyt ja se sanoi vaikka ja mitä että tulee olemaan ihana isä ja puhui kaikkea ihanaa. Mutta se totuus selvis vasta lapsen synnyttyä, että ei se mitään vastuuta osaa ottaa. Ajattelin että jos muutan pois niin ajattelisikohan se näin. Lapsi kuitenkin tarvitsee isähahmon, ja tiedän että saisin uuden miehen sitten jos erottaisiin. Toki jos erotaan aion keskittyä 100% vain ja ainoastaan vauvaani!! mutta kuitenkin.. ja mieheni työ ei ole rankkaa, se istuu töissä 3-4 tuntia päivässä ja tulee sitten kotiin!! töissä ei siis tarvitse tehdä mitään.. huhhuh

siis jos erottaisiin ja mulla olis uus mies, niin kyllä varmasti taas lupais mulle maat ja taivaat.!! sellaisia miehet on. ei tosin kaikki. Eikä mun mies ymmärrä että haluaisin omaa aikaa. se menee niin että jos mä haluaisin mennä mieheni sanoo: "ei sun tarvi lähteä mihinkään, en tunne ketään tuollaista äitiä jonka olis pakko päästä johonkin" ja kun taas mies lähtee johonkin ja sanon sille siitä tulee vastaukseksi" mitä sä ny taas valitat, et mitään muuta teekkään kun valitat" ja sitten aina lähtee kotoa jos minulle tulee kaveri kylään.. Ja jos sille tulee kaveri kylään niin en mä saa lähteä! ja meillä on yhteinen auto, jolla minä en saa mennä paljo mihinkään! hehheh... ja muille esittää niin täydellistä isää.,,


todellakin tuntuu että katkeroidun...

Mä en kyllä luokittelis aloittajaa teiniäidiks vaikka nuori onkin. Eikä se aina ikää katso koska on valmis äidiksi/isäksi. Se taitaa nyt vaan tosiaan olla niin että sun mies ei olekkaan valmis isäksi vaikka ehkä niin luuli.. Monetkaan ei käsitä sitä työmäärää mitä se vauva teettää, eikä sitä että ne menot vähenee kyllä todella rankasti ja vauvan ehdoilla on mentävä. Se on hyvä että sinä äitinä tunnut olevan vastuullinen ja huolehdit vauvasta. Ite äitinä tiedän myös että sitä omaa aikaa kaipaa joskus, ihan vaikka tunninkin kerrallaan, tai edes sen verran että voi syödä rauhassa! Ja sen verran pitää aikaa saadakkin vaikka kuinka rakastaa vauvaa eikä haluais olla erossa. Sun pitää vaan ottaa asia puheeksi miehes kanssa, kertoa omat tuntees ja miten koet jääväsi yksin, mutta kerro se syyttämättä ja suuttumatta. Se voi olla ettei miehes kuuntele tai jopa suuttuu, mutta oletpa sitten edes yrittäny. Voisit myös kertoa miettinees että pääset henkisesti helpommalla jos muuttaisitte vauvan kanssa muualle, jos hän sitte tajuais että olet tosissasi. Kyllä se niin on että isän pitäs myös ottaa vastuuta ja hoitaa vauvaa!
Meillä on puolivuotias vauva ja isä on pitkiä päiviä töissä ja mä olen yksin vauvan kanssa. Toivoisin kans enemmän osallistumista, mutta samalla ymmärrän että työt on pakko tehdä... Tää taitaa olla aika yleinen riidan aihe... Toivottavasti sulla on ympärillä ihmisiä jotka tavittaessa auttaa.

Nyt selkärankaa nainen! Se on teidän YHTEINEN huusholli ja kotityöt tehhään yhessä! Sano sille että sä et ole sen äiti vain sen vauvan äiti ja että sä et ole myöskään mikään täysihoitolanpitäjä! Tai laita lasku: aamiainen 4,70 lounas 7,90 päivällinen 17...pyykinpesu 27...luulis heräävän pahvin.

aina ku kuulen jotain tällaisia juttuja niin heti tulee mieleen että se joka ei osallistu kotitöihin jne niin on narsisti. EN tarkoita että miehesi olisi sellainen, onhan niitä muitakin syitä. itse sain lapsen 19 vuotiaana ja isä oli saman ikäinen. kuitenkin tämä toinen osa puoli oli juurikin narsisti. jos teillä on tällaista niin jätä ihmeessä ja yritä päästä irti
http://satkynukke.blogspot.com/2011/03/miksi-en-lahtenyt-aiemmin.html

sanon nyt vielä kerran että EN EN EN ja EN tarkoita että kaikki jotka eivät perheen arkeen osallistu olisivat narsisteja, mutta se on yksi mahdollisuus. Eikä sellaisessa parisuhteessa kenenkään pitäisi joutua elämään.

Kuulostipa tutulta,tosin mies oli jo lähemmäs 30v..
Eipähän tarvii ite sitä lusmua enää katsella,kannattaa ajoissa lähteä jos alkaa olemaan merkkejä,meillä ainakin alkoi pettäminen ja väkivalta,jota en ois koskaan uskonu.Kylläpä tuo lapsi nyt kiinnostaa kun sitä ei tarvii katella ku kerran viikossa hetki

itseasiassa joo musta on tuntunut jo 2 vuotta että mieheni on narsisti! osaa sanoa sanat mitä ihminen haluaa kuulla just ne ihanimmat sanat ja kaikkien naisten unelmamies on tää mun mies..................... Mutta ihan oikeasti oon yrittäny kerran erotakki tästä miehestä, mutta se on niin VAIKEAA!!! niin vaikeaa!!! kun erottiin niin se otti toisen naisen ja oli sen kanssa kaks viikkoa sit tuli takas mun työ ja sanoi kaikkea ihanaa ja osas olla niin ihana, ja just ku meil menee hyvin niin meil menee TOSI HYVIN mut sit ku menee huonosti ni kaikki on päin helvettiä. hyviä hetkiä paljon mutta silti liian vähän..

Joo meillä on ihan tota samaa mitä edellisessä viestissä kerrot.
Kukaan muu ulkopuolinen ei nähnyt mikä hirviö mies todellisuudessa on kun muille esittää niin rakastavaa ja ihanaa perheenisää.Kotona oli toisenlainen.Yhtenä päivänä kiitteli kaikesta tekemästäni ja oli niin ihana ja lupaili kuun taivaalta,toisena päivänä huusi ja haukkui kuinka laiska olen enkä koskaan tee mitään vaan hän tekee kaiken,vaikkei todellisuudessa edes tehnyt.
Vauvaa ei kotona hoitanut,kyläpaikoissa koko ajan hoiti ja piti sylissä ja esitti muille että näin hyvin hän osaa.Narsisti,mutta onneks pääsin ajoissa eroon

tiedän että eroaminen on TODELLA TODELLA vaikeaa narsistista. Itse en edes muista montako kertaa yritin lähteä exäni luota pelkästään jo raskaus aikana mutta aina tulin parin päivän päästä takaisin. loppujen lopuksi pääsin eroon sillä uhalla että lapseni olisi sijoitettu jos olisin mennyt takaisin. Mieluummin valitsin lapseni kuin hullun miehen ja olen ollut erittäin tyytyväinen :)