Loppuaika

näin. olet asian ytimessä.

Jos sä haluat seuraavaankin tutustua kirjeenvaihdolla, älä heti laita jonnekin kostolaskuriin niitä loukkauksia joita viesteissä näet. Asioista voi kysyä ja miettiä sitä asiaa ihan tosissaan että jos mies haluaa kuitenkin perimmiltään saada naisen, miksi hän loukkaisi tahallaan. Vaikka olisi vain seksiä hakemassa kuten luulet, eihän sitä sillä tavalla saa, jos loukkaa naista.

Tai sitten sun pitää sanella ne kirjeet, mitä haluat, muttei siinä mitään järkeä ole. Ja kannattaisi pysyä poissa palstoilta raportoimassa jos kirjoittelee jonkun kanssa.

Ja jos miehen kirjeet ovat kaikesta huolimatta aina paskaa, mitä sitä kirjeenvaihtoa sitten sen kanssa kaipailemaan.

...........onkos viesti n-tai-m:llä......vähän viitaa n:lle

no mä vain olisin halunut, olla sun kanssa, tehä kaikkea kivaa, olla vain sulle, mutta sitten tajusinkin että sulla on jo joku. ja nyt mäkin mietin että mitä oikein teen täällä. eihän sua koskaan kiinnostanut kuulla musta mitään, joten mitä järkeä tänne pastalle näitä asioita kirjoittaa...

En tiedä oletko aloittaja mies vai nainen, mutta annoit sopivan tilaisuuden tämän postaukseen, vaikka tuskin oikea mies tänne sivuhaaraan eksyy tätä näkemään, jos täällä olisikin. Tämä menee eräälle miehelle vähän samalta kuulostavaan tilanteeseen:

Olen siitä pahoilla mielin, etten osannut antaa alussa merkkejä sulle ja ehkä luulit käytöstäni torjunnaksi. Siltä sen on täytynyt vaikuttaa. Mua kyllä jää vaivaamaan nämä selvittämättömät asiat, koska uskon tämän tilanteen aiheutuneen osin väärinkäsityksistä ja jos totuus ei koskaan selviä, sitä kehittää omat selityksensä toisen käytökselle.

En vain ole tottunut saamaan tuollaista huomiota miehiltä arkitilanteissa, siksi en osannut suhtautua siihen kuin ujostelemalla ja pakenemalla, kun et kuitenkaan edes aloittanut moikkaamaankaan, vaan katselit vaan niillä suurilla silmilläsi, enkä tiennyt mitä halusit. Sitten, kun lopulta tajusin, ettei kyse ollut mistään leikistä, olikin jo liian myöhäistä ja aloin kuvitella, että olin sittenkin erehtynyt, koska sua ei enää näkynyt missään ja jos näkyi olit ihan välinpitämättömän oloinen. Kuukausia pidin toivoa yllä, mutta et ole sitä enää antanut ja joku aika sitten tuli raja vastaan mullakin. Et lopussa edes antanut tilaisuutta katsekontaktiin, että olisin voinut alkaa moikata sua, joten päättelin, että kaikki on nyt lopussa meidän välillä, eikä meillä ole keinoja rakentaa enää mitään tältä perustalta, mikä me saatiin aikaan. En sitten lopuksi enää edes itsekään halunnut sua tervehtiä, kun sut viimeksi näin, koska oma-alotteisesti se näyttää olevan sulle niin tiukassa, muuten kuin "työn puolesta".

Jos oikea mies tämän sattuu näkemään, vaikkei aloittaja olisikaan, niin ainakin sinä saat tässä nyt jotain selvitystä itsellesi. Mä tosin jään ilman selityksiä, joten joudun vaan elämään arvailujen varassa, mikä on kyllä ollut aika raskasta. Siksi olen pyrkinyt saamaan tähän jonkunlaisen päätöspisteen, koska epävarmuudessa eläminen saa elämän valumaan hukkaan, niin ihanaa kuin se alussa olikin kaikkine toiveineen. Viimeiset puoli vuotta on ollut kaikkea muuta kuin ihanaa.

Ja näköjään kivan oloisia miehiä on muitakin olemassa kuin vaan sinä. Syksyllä mulla riitti silmiä vain sulle, enkä muita huomannutkaan.

"Mä tosin jään ilman selityksiä, joten joudun vaan elämään arvailujen varassa, mikä on kyllä ollut aika raskasta. "

jos kohdalle satut vielä ja haluat keskustella tuosta, niin mun puolesta sopii koska vaan. Olettaen että oon se jota tarkoitat.

En usko, että olet hän, koska paikka, missä me nähdään ei sovi mihinkään yksityisjutteluihin. Eikä me edes tunneta niin, että oltais jossain jutteluväleissä. Kai sitä muuten nyt edes moikattais.

ja vielä: *joihinkin* noihin mainitsemiisi asioihin löytyy hyvin yksinkertainen syy. Väärinymmärryksiä myös piisannee puolin ja toisin.

näinhän se käy täällä, jos ei puhuta eikä pukahdeta oikeassa elämässä oikeaan suuntaan. Pitää sitten tänne tulla kirjoittelemaan puuta heinää. Ihan kyllästyttää koko oma tarina, tuntuu olevan siitä paljon tässäkin, samanlaista. Kaikki ihmisessä viestittää, joko tarkoituksellisesti tai tahattomasti. Mulle on tarkoituksellisesti viestitetty vastakkaisia totuuksia, ota siitä sitten selvää. Tuntuu tahalliselta kiusaamiselta ja tykkäämisestä huolimatta alkaa sapettaa liikaa. On tehtävä loppu sellaisesta tavalla tai toisella. Jos kunnioittaa itseään, ei siedä toisenkaan jatkuvaa loukkaavaa käytöstä, oli se sitten tahatonta tai ei. Ja vaikka ymmärrystä riittääkin ja riittäisi, niin ei sitä keskusteluyhteyttä loputtomiin jaksa odottaa. Kyllä suhteissa pitää ottaa toinenkin huomioon.