Muutan kaupunkiin, jossa ei ole ketään tuttuja. Mistä löytää ystäviä ja missä voi tutustua ihmisiin. Yksin olen ollut aivan liikaa. Haluaisin jo löytää paikan jossa asun loppuelämän.
Uusi kotipaikka
Lillie1
15123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Niin olen minäkin aikoinani tehnyt ja useammankin kerran paikkoihin joissa en ole edes ennen käynyt.
Luulen, että harrastusten myötä tulee parhaiten tuttuja ja yksinkertaisesti menemällä sinne missä on muitakin. Kyllä joku aina rupeaa juttelemaan ja siitä sikiää jotain jos hyvin natsaa.
Jos olet työelämässä, on sekin yksi vaihtoehto.
Tosi on kuitenkin, että yksinolo huonon seuran voittaa:))
Senlainen kaupunki on hyvä josta kaikki ikäisesi ja nuoremmat ovat muuttaneet pois.
Eiköhän ala uteliaita pörrätä nurkissa.
Muuten viittaan palstan vakioneuvoihin, Bingo, kirjastot, tanhupiirit, vanhainkodit, puistot, neuletarvikekauppa jne.
H.
Olen aina luullut, että kerrostalossa ihmiset eivät välitä toisten asioista. Täällä se kuitenkin on ihan toisinpäin. Hyvin tunnutaan tietävän naapureiden asiat (eräs parempi tuttava ne mulle kertoo). Minä en jaksa olla niin utelias ja muitten asiat ei hirveästi kiinnostaisi. Taidan olla hieman erakko.
Kävin aamulla 6-7 tunnin lenkin ja näin tasan 2 ihmistä ja 2 koiraa, teki korville hyvää kuunnella luonnon ääniä, varis kyllä metelöi aikalailla. Lammesta ja järvestä nousi hienoista usvaa.
Teitpä pitkän lenkin, menikö ajantajukin kun marginaali on noin iso? :)))
Heko heko. Piti kirjoittamani, että kävelin kuudesta seitsemään. Tuskin muuten olisin vieläkään perillä:))
Tuskinpa he minustakaan olisivat kiinnostuneita muuten, mutta taidan olla taloyhtiön nuorekkaimpana säilynyt vanhus...
Viittaan tässä K.Päätalon runolliseen kuvaukseen Kuusamon "riippamunista".
Astumiseni on vielä joustavaa eikä kankeata haarajalkaista. :)
H.
Ei 60 vielä ole vanhus. Ehei! Kuten itsekin toteat, askel vielä joustaa ja tuntuu ajatuskin kulkevan.
Minä suostun olemaan vanhus vasta joskun parinkymmenen vuoden kuluttua ;)
Lapsiparka... mutta niin se elämänkierto menee, nelikymppisestä kuuskymppiseen on vain yksi K..uusamolaisen luikaus, ainakin kun taaksepäin ajattelee.. :)
H.
No ole sitten ukonrähjä, kuten haluat.
Minähän yritin vain kannustaa ja v....ttuilua tulee korville (tässä tapauksessa silmille).
:D
Edelleenkin suostun olemaan vanhus vasta joskun parinkymmenen vuoden kuluttua.
Minä taas luulin ,että kävelit 6-7 kilometrin lenkin.
Kulta pieni, enhän minä v...sillee.
Runonkin kirjoitin....
Ja on siitä aikaa, nykyään tuppaa valahtamaan rinnoille.
Iloisesti
H.
Kyllä uusia tuttavia löytää joka paikasta. Tervehdi kaikkia lähiseudulla liikkuvia. Heittäydy juttusille, huomaat, että eihän ne kaupunkilaisetkaan ole umpiluusta tehty.
Minä maalaisena kaupungissa kävellessä tervehdin sympaattisen näköisiä ihmisiä, ja he hereästi heittäytyvät juttusillekkin. Torit ovat ihania paikkoja kesäisin. Ei tartte odotella syksyyn harrastusten alkamiseen.
Kaupungissa olen aina asunut, mutta tuntuu että kaikilla on jo oma reviirinsä tai puoliso. Yksinäinen ihminen tuntee itsensä tunkeilijaksi.
Hei kuule, mietippä asiaa uudemman kerran, miten voisit muuttaa noita omia asenteitasi. Niissä olisi olisi kyllä entraamisen varaa.
Ei minulle ole tullut mieleenikään nuo asiat, että ihmisillä on omat reviirit, ettei sinne enää mahtuisi uutta ihmistä. Aivan uusi näkökulma minulle.
Otaksuisin, että et kait heti ole ottamassa omiin nimiisi ihmistä - ystävää, joten siinä mielessä kaikki ovat tutustumisen arvoisia. Heidän kauttaan tulee taas uusia tuttuja.
Eikös olisi alkuun luokittleematon tuttavuus ihan paikallaan?
Ihminen ei koskaan ole liian vanha muuttaakseen asenteitaan, ja jos siihen ei pysty omin avuin, kannattaa käväistä vähän keskusteluterapiassa vaikka ammattilaisen kanssa. Suosittelen, se kannattaa kyllä. Siltä saa uusia näkökulmia pohdittavakseen ja kokeillakseen, meneekö henki, jos muuttaa vähän käyttäytymisasenteitaan!
Kaupungeissa on yleensä useitakin pikkusurkeita eli ilmaislehtiä. Niissä on menemiset ja tapahtumat sivuja, sieltä ahkerasti etsit toimintaa ja ekakerta on aina se vaikein, älä jää asuntoon vaan rohkeesti mukaan!
Jos olet vielä hyväkuntoinen niin monet yhdistykset suorastaan huutavat lisäkäsiparia avukseen vapaaehtoistyöhön. Parikintuntia silloin tällöin tuo mukavaa vaihtelua viikkoon.
Onnea uuteen kotiin ja kotiutumiseen! :)