Haluun vaikka ne

Oisko se oikeesti maailmanloppu jos saisinkin rukkaset, vaikkapa tylytkin..? Tuntuis toki pahalta mutta so what? Tuntuu tämäkin..

Mut en tiedä miten tekisin sellaisen aloitteen että siitä ei jäisi mitään arvailujen varaan, ja hänen pitäisi siihen myös reagoida niin ettei mullekaan jää asia epäselväksi. Koska inhottavinta olisi että asiat jäisi taas ilmaan roikkumaan, ja mulla ei olisi mitään käsitystä edelleenkään että mitä hänen päässä liikkuu.

Tekstarit ja sähköpostit on poissuljettuja vaihtoehtoja. Eli kasvotusten pitäisi toimia, koska en ehkä osaisi kuitenkaan puhelimessakaan sanoa sanottavaani niin kuin tahtoisin. Ja haluan varmistua siitä että hän käsittää mun olevan tosissani. Aihetta on jo tarpeeksi sivuttu huumorilla.

Mut onks epäreilua laittaa toinen tollaiseen tilanteeseen?

Mieluiten hoitaisin asian niin että menisin häneen syliin, ja suutelisin. Mutta mulla on jotain pelkotiloja tilanteesta, että hän riuhtaisisi itsensä raivokkaasti irti, ja vaikka kuinka olisin henkisesti varautunut pakkeihin, niin kestäisinkö sitä silti? Lähtisinkö itkien, juosten pois? Vai heittäisinkö homman leikiks ja nauraisin?

Vai unohtaisinko fyysisen lähestymisen, sehän on jo toisen yksittyisyyttä rikkovaa - ilman lupaa - ja sanoisin huolettomasti ohimennen että oon aika rakastunut häneen? Ahdistelevaa sekin??

Ei tää miettimällä parane..mutta ei parane myöskään mitään tekemättäkään..