Kyllä ärsyttää..

Ei ärsytä ihmiset, JOTKA eivät puhuessaan katso silmiin.
Ei sitä nyt koko aikaa viitsi toista silmiin tapittaa.

No sama täällä ärsyttää kanssa! Mistä ihmeestä se voisi johtua, ettei silmiin katsota????

Eräs miestyyppi tuijottaa naisen rintoja, silmiin asti katse ei nouse millään.
SE on ärsyttävää.

Jotkut ihmiset ovat ujoja. Noita aspergerejäkin on joukossamme. Kai ihmisellä on jokin syy siihen, ettei katso silmiin. Ei varmaankaan ole huonon ihmisen merkki. Olis hyvä sietää ihmisiä, vaikka eivät ole samanlaisia kuin itse.

Olen huomannut katsovani ensisijaisesti ihmisten suuta ja hampaita, kun he puhuvat. Yritän katsoa säännöllisin välein silmiäkin, ettei minua pidetä omituisena, mutta suu vie enimmän huomioni. Mä voin kuvailla kaikkien tuttujeni hammaskaluston aika yksityiskohtaisesti.

Mua häiritsee erityisen paljon, jos puhuvalla ihmisellä on epäsiistit hampaat. Yllättävän paljon näkee ihmisten etuhampaissa ruskeita paikkojen reunoja ja keltaisuutta, joka on voimakkainta hammasväleissä. Harmaantumistakin näkee, etenkin tupakoitsisjoilla ja punkun ystävillä. Kovin huonohampaisten ja hampaattomien kanssa keskusteleminen tuntuu epämukavalta.

Heheh hyvä hyvä, hauskaa että ärsyttää.

Aika ikävä piirre ihmisessä, mikäli ei keskustellessa katso silmiin.

Kun tässä nyt on ollut puhetta mihin sitä kiinnittää huomiota, tulee mieleen joidenkin naaraksien ylikorostunut tarve esitellä dekolteeta joka suorastaan kerjää zoomaamaan tissivakoon. Tiedän, että sinne zoomaaminen on typerää, mutta siten voi osoittaa myös mauttoman tissityksen tissittäjälle. Sitä saa mitä tilaa.

Outoa se on munkin mielestä, etttei jutellessa katsota silmiin. Eli ei tuijottamalla, mutta useasti kuitenkin.Tutuissani ihmisiä, jotka ensin keskustelun alussa katsoo silmiin ja sen jälkeen kääntää sivuproviilinsa ja juttelee kuin jollekin näkymättömälle, mutta juttelee kuitenkin ja ihan asiaa silti.

Ujouteen en usko tutuissani, mutta en ole koskaan kysynyt, mitä sillä viestivät.
Kyllä tuollaiseen varmasti löytyy syitä esim. tummentuneet hampaat, heikko itsetunto jne.

Toinen lukunsa on ne jotka tulee ihan tuohon lähelle juttelemaan ja tuijottaa silmiin tapittamalla.... ihan kuin kaatuisvat päälle.

Voi todellakin olla ujoudessa se suurin syy, tunnen jokusen ja ovat ihan kelpotyyppejä kunhan tutustuvat paremmin.
Määritelmähän entivanhaan oli et tälläinen katsetta karttava on epärehellisen ihmisen merkki. Kyllä myös liikaa tuijottava alkaa jotenkin kiusaamaan, kuin ei osaisi puhua ellei killitä koko ajan silmiin ja yrittää pitää toistakin siinä kuin lukittuna.
Kuka mitenkin kokee, noi on minun tuntemuksiani,

Onhan se pääsääntöisesti varmaan hyvä, että katsekontakti.
Pälyily sinne tänne ärsyttävää.
Mutta jos keskittyy johkin asiaan, vois katse kohdistua johkui muuallekin, sitte taas vaikka palata silmiin ?)

Isäni opetti aikoinaan miulle, että aina pitää katsoa silmiin kun keskustellaan jonkun kanssa. Mie oon sitä esimerkkiä noudattanu, ei se tarkoita kuitenkaan tiukkaa silmiin tillittämistä kaiken aikaa, vaan kohteliasta kanssakäymistä.
Oon huomannu nyt vanhemmiten etten minä koe tiukkaa silmiin tollottamista kovinkaan mukavana, tulee aikas äkkiä vaivautuneeksi jostain läpitunkevasta ja tiukasta katseesta.

Tässä iässä ihminen ajattelee itse eikä vetoa siihen, mitä isä tai äiti opetti.

Kyllä normaalisti ihminen katsoo toista silmiin, mikä ei ole samaa kuin että toljottaa koko ajan toisen silmiä. Silmiin katsomattomuus viestii kiinnostuksen tai keskittymiskyvyn puutteesta.

Kävin esiintymistaidon kurssia muutaman kerran ja itseäni lohdutti kovasti se tieto, että keskittyessään asiaansa alkaa katse yleensä harhailemaan vastapuolen silmistä pitkin seiniä. Joten voisiko katsomattomuutta ajatella armollisemmin ja ymmärtää, että toinen todellakin haluaa sanoa sinulle asian kunnolla ja tarkkaan pohtien?

Ikävämpää on, jos katsoo muualle silloin kuin pitäisi toista kuunnella. Se saa minut ärtymään, koska se viestittää enemmän siitä miten asiani tuskin toista kiinnostaa. Tai että seistään hieman sivuttain toiseen,yöks.

Eri juttu ovat palvelutilanteet, joissa ei mitään syvällistä yleensä tapahdukaan.

Huvittavan ärsyttävää on jenkkisarjoista tuttu tapa jossa keskustelijat ensin keskustelevat naamakkain, mutta kun tulee hankalampi asia sanottavaksi, niin silloin kävellään toisen ohi muutaman metrin ja käännytään sieltä sanomaan sanottavansa.

Jaa, pitäiskö tuijottaa silmiin vaan koko ajan :))
Mua Ärsyttää ihmiset jotka pelkästään tuijottaa silmiin puhuessaan ja tulee suorastaan päälle koko ajan.
Ne silmät suurenee mun silmissäni ihan kauheiksi ja muuttuu kieroiksi.
Joitakin ihmisiä saa suorastaan paeta, ja mitä kauemmas menee sitä lähemmäs ne tulee.
Sitte jos ne vielä puhuu koko ajan niin mun päässä tulee sellainen tunne että siellä on muurahaispesä.
Sitten voi tulla tilanne eteen että huudan ja kovaa: HILIJAAAAA.
Siksi olenkin jo valmiiksi ostanut "Kiroilevan Siilin" paidan, ihmiset tietävät jo ettän kanssa pitää olla hiljaa, niiiiih.