Kukapa ei omista lapsistaan välittäisi,vaikka se tekotapa on hiukan ilkeä?
Lapsuusaika kuluu loppujen lopuksi nopeasti,mutta kyllä siihen murhettakin mahtuu ilojen lisäksi.Olisikin helppoa,jos voisi menetellä samalla tavalla kuin kissanpoikasten kanssa:Heti kun silmät aukenevat ja pääsevät omin voimin ulko-oven kynnyksen yli,niin olisivat omillaan!
Lasten kanssa ongelmat alkavat vasta tosissaan 16-17 vuoden iässä.Vaikka kuinka yrittäisi itse neuvoa ja opastaa,niin se on kuin opettaisi sokeaa kanaa kaatamaan kylmää vettä hanhen niskaan.Aikuisuuden kynnyksellä on niin paljon vaihtoehtoja,että jokainen valitsee oman tiensä,eikä siihen paljoa ole kasvattajilla sanomista.Kun se ei mitään auta...
Lain mukaanhan vanhempien elatus/kasvatus-velvollisuus päättyy lapsen tultua täysi-ikäiseksi.Mutta se moraalinen velvollisuus jatkuu tosiasiassa läpi elämän:Valvotut yöt,huoli heidän hyvinvoinnistaan ja omien ongelmien sysääminen syrjemmälle tekee tästä vanhemmuudesta niin vaikean ja haastavan.Kuitenkin on palkitsevaa nähdä lapsiensa pärjäävän ja pääsevän eteenpäin tässä sekasortoisessa maailmassa.
Ristiriidat ja yhteenotot kuuluvat tähän kasvatukseen,mutta:Se on ainoastaan omien vanhempien tehtävä,eikä sukulaisten asia ole puuttua tähän hommaan!
Kaikkihan me virheitä tehdään kasvatuksessa.Mä olen opettanut samalla tavalla,miten omat vanhempani mua neuvoivat ja olen sen hyväksi havainnut...
Jokainen meistä on joskus ollut itsekin nuori ja löytänyt lopuksi oman paikkansa yhteiskunnasta,vaikka se on välillä heikolta näyttänyt.Ja mikäli muistan vähänkään oikein,niin helppoa ei ole kellään:
Mun oman äitini aamupahoinvoinnit taisivat alkaa vasta synnyttyäni...
Lapsuusaika kuluu loppujen lopuksi nopeasti,mutta kyllä siihen murhettakin mahtuu ilojen lisäksi.Olisikin helppoa,jos voisi menetellä samalla tavalla kuin kissanpoikasten kanssa:Heti kun silmät aukenevat ja pääsevät omin voimin ulko-oven kynnyksen yli,niin olisivat omillaan!
Lasten kanssa ongelmat alkavat vasta tosissaan 16-17 vuoden iässä.Vaikka kuinka yrittäisi itse neuvoa ja opastaa,niin se on kuin opettaisi sokeaa kanaa kaatamaan kylmää vettä hanhen niskaan.Aikuisuuden kynnyksellä on niin paljon vaihtoehtoja,että jokainen valitsee oman tiensä,eikä siihen paljoa ole kasvattajilla sanomista.Kun se ei mitään auta...
Lain mukaanhan vanhempien elatus/kasvatus-velvollisuus päättyy lapsen tultua täysi-ikäiseksi.Mutta se moraalinen velvollisuus jatkuu tosiasiassa läpi elämän:Valvotut yöt,huoli heidän hyvinvoinnistaan ja omien ongelmien sysääminen syrjemmälle tekee tästä vanhemmuudesta niin vaikean ja haastavan.Kuitenkin on palkitsevaa nähdä lapsiensa pärjäävän ja pääsevän eteenpäin tässä sekasortoisessa maailmassa.
Ristiriidat ja yhteenotot kuuluvat tähän kasvatukseen,mutta:Se on ainoastaan omien vanhempien tehtävä,eikä sukulaisten asia ole puuttua tähän hommaan!
Kaikkihan me virheitä tehdään kasvatuksessa.Mä olen opettanut samalla tavalla,miten omat vanhempani mua neuvoivat ja olen sen hyväksi havainnut...
Jokainen meistä on joskus ollut itsekin nuori ja löytänyt lopuksi oman paikkansa yhteiskunnasta,vaikka se on välillä heikolta näyttänyt.Ja mikäli muistan vähänkään oikein,niin helppoa ei ole kellään:
Mun oman äitini aamupahoinvoinnit taisivat alkaa vasta synnyttyäni...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lapset pysyvät aina lapsina, suhtautuminen tietysti muuttuu mutta kiintymys ja äiti-lapsisuhde on ainakin meillä pelittänyt. Isäkin huomasi, että on 3 lasta kun kasvoivat isommiksi. Nyt ansaitsee täyden kympin. Siitä ei pääse mihinkään, että huolta kannetaan puolin ja toisin, myös iloitaan menestyksestä ja tuetaan vaikeina hetkinä. Onneksi asumme kaikki lähekkäin.
Minut on kasvatettu kuin kissanpoika, eli kun silmät aukesivat niin maailmalle siitä selviämään. Selvisin kuin selvisinkin, tässä kekkaloin mutta eväät kotoa ovat olleet heikohkot.
Minun äitini aamupahoinvointi alkoi taatusti silloin kun ilmoitin tulostani. Olen iltatähti ja hän jo vanhempana kerkesi huokaista helpotuksesta, isäni oli 56 kun synnyin...nyt se minua lähinnä huvittaa mutta elämä on joskus sattumien summa.
Miten niin tekotapa on ilkeä? Tekeminenhän on niin hauskaa puhaa;)) Vai synnytystäkö tarkoitat? Satuuhan se, mutta kokonaisvaltaisena tapahtumana upea kokemus.
Kasvattaminen/ lasten kanssa itsekin kasvaen on haastavaa. Plussan puolelle sekin kokonaisuutena jää kaikkinen iloineen ja suruineen. Hienoa, että on saanut kokea kahden lapsen aikuistumisen. Molemmat maailmalla ja hyvin ne siellä tuntuvat pärjäävän. Olen kiitollinen siitä.
Huomattu on että elatus- / kasvatusvelvollisuus loppuu lapsen täyttäessä 18 vuotta... siis toisilta loppuu vaan ei siltä, jonka luona se aikuistunut lapsi asuu... Ei sitä silti lastaan viitti heittää pihalle heti 18 tultua täyteen "selviytymään", vaikka sitä virallista velvollisuutta ei olekaan ja vielä kesken koulunkäynnin.