Onko olemassa sellaista kamppailulajia, jossa ei niin hirveästi ole minkäänlaisia "oppeja"? Ja sellaista, jota voi harjoitella kaikessa rauhassa esim. kotona ja sitten myöhemmin kenties liittyä seuraan sikäli kun muutto tapahtuu.
Tavoitteissa olisi enemmänkin äärimmäisen hyvä ja tasapainoinen kehonhallinta sekä hyvät itsepuolustustaidot. Kehittyminen voisi tapahtua "omaa vauhtia" eli motivaation ja harjoittelun määrän tahdissa. Mitään kiirettä ei tietenkään ole ja motivaatio on korkealla.
Osaisitteko suositella jotain? Ja miten lajia sitten voisi "itseopiskella"?
Olen lopettanut jo kahden lajin parissa, enkä ollut tyytyväinen kyseisten lajien sisältöihin.
Tavoitteissa olisi enemmänkin äärimmäisen hyvä ja tasapainoinen kehonhallinta sekä hyvät itsepuolustustaidot. Kehittyminen voisi tapahtua "omaa vauhtia" eli motivaation ja harjoittelun määrän tahdissa. Mitään kiirettä ei tietenkään ole ja motivaatio on korkealla.
Osaisitteko suositella jotain? Ja miten lajia sitten voisi "itseopiskella"?
Olen lopettanut jo kahden lajin parissa, enkä ollut tyytyväinen kyseisten lajien sisältöihin.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Systemasta oon saanut jotenkin tommosen kuvan en oo varma, ehkä myos potkunyrkkeily; säkin kanssa on helppo reenata
On ihan takuu varma, että kickboxinkia kotona yksin harjoitellessa tekee enemmän haitaa, kuin hyötyä. Kickboxingissa on hyvin tarkkaa, että tekniikat tehdään juuri oikealla lailla.
Jos harjoittelet yksin kotona tekniikat pieleen, niin niiden hiominen oikeiksi on luultavasti paljon hitaampaa, kuin aloittaa puhtaalta pöydältä.
Vanhat(väärät) tottumukset nimittäin ovat todella tiukassa. Sitä paitsi kick boxingista on luultavasti noin 1% säkin hakkaamista ja loppu paritekniikoita, joten yksin kotona harjoitellessa ei voi sanoa harjoittelevansa kickboxingia.
Säkki on siinä petollinen harjoitus vastustaja, että se ei lyö takaisin. ;-) Taitas olla lähempänä kuntonyrkkeilyä tommonen kotona säkin mätkiminen.
...sinällään voi kotona harjoitella, nyrkkeilyssä tuskinpa on noita kauheasti karsastamiasi 'oppeja'. Täysin eri asia sitten on, oppiiko kotona harjoittelemalla oikeat vai väärät tekniikat.
Suosittelisin tutustumaan eri lajien tarjontaan paikkakunnallasi esim. ensi syksynä, jolloin jäsenhankintaa tavataan harjoittaa lajinäytösten merkeissä. Useimmissa niistä saa jopa esittää kysymyksiäkin.
Minä koen itse oppivani parhaiten omaa lajiani ohjatussa opetuksessa, kun tuo tekniikkapuoli ei vielä ole oikein selkärankaan kristallisoitunut automaattiseksi toiminnaksi. Silti saan itse päättää treenaustahtini ja kukaan ei pakota esim. vyökokeeseen, jollen itse tunne olevani valmis(ei niihin kyllä puolivalmiina pääsekään..)
Tarkennatko hiukan, millaisia lajeja kokeilit, mikä niissä mätti(=oli liikaa, väärin tai liian vähän/ollenkaan), niin voimme antaa ehkä lisäosviittaa.
-T
Kokeilin Thai-nyrkkeilyä, kenties turhan väkivaltainen, tosin kunnon kannalta todella hyvä!
Han Moo Do, taas liian pehmeä ja positiivinen juttu ja homma ristiriitaista. Liian "vapaata" eikä tuntunut, että olisi tosissaan sitten tehnyt jotain. Kunto taas huononi Thai-ajoista. Pehmeys oli kyllä ihan ok kuitenkin... tarkoitan siis venyttelyjä.
Molemmissa ilmapiiri mätti pahasti. EHKÄ siksi yksinharjoittelu voisi olla kohdallani parempi vaihtoehto. Jonkunlaista notkeutta ja kehonhallintaa nimenomaan kaipaisin. Motivaatiota ainakin riittää, ei sen puoleen.
Usein kaikki hommat menee esittämiseksi ja lajia harrastetaan sitten väärin perustein. Juuri tuota haluaisin välttää. Siis esim. pelkkien vöiden takia tai muuta esittämistä..
Paikkakunnalla on kehno tarjonta. Ja tottakai sitä parhaiten oppii opetuksessa, ei sekään mahdoton ajatus ole mikäli homma ei muuten kuse.
Mutta jonkinlaista pohjaa voisin tehdä ja kokeilla kun vuoden päästä lähden muualle.
Olen harrastanut ns. Mayu Thai kickboxingia eli potkunyrkkeilyä jo 3-4 vuotta ja se on kyllä laji jossa kehittyy yksin harjoittelulla.
Mutta jos harjoittelee yksin niin täytyy muistaa että tekee varmasti oikeita harjoituksia kun opettaja ei ole kokoajan vieressä neuvomassa ettei käy niinkuin minulle eli tein vuoden verran peruslyöntiä täysin väärin ja nyt en meinaa enää päästä tästä väärästä tavasta eroon
OTTAA KYLLÄ PÄÄHÄN MOINEN! Olen kyllä miettinyt lopettamistakin mutta pitää jaksaa, pitää jaksaa...
..voisin suositella esim. judoa, jotain suoraviivaista karaten tyyliä(en niitä kyllä tunne), kick boxingia, jujutsua tai hapkidoa...
-T
Mitä ihmeen peruslyöntiä?
No mikäs tossa nyt sitten ongelma on. Kun tiedät etukäteen lajeista jo jotain niin senkun treenaat yksin.
Vaikka aktiivinen tkd harrastaja olenkin, treenaan silti n 60% seuraharjotusten ulkopuolella. Tosin laji kokemusta on kertynyt vähän reilummin kuin pari vuotta.
Kokeileppas karatea. Ilmapiirin suhteen tarjonnee suurella todennäköisyydellä jotain uutta, kunhan valitset sellaisen seuran, joka ei panosta urheilukarateen. itsellänikin on kokemusta hanmoodon liian "vapaasta" salikurista (kaikissa hanmoodo-seuroissa homma ei välttämättä näin ole, mutta kohtalaisen ylesitä se kuitenkin on).. Thainyrkkeilysalin ilmapiiriin en ota kantaa, mutta uskoisin että karatesalilla tosiaan on toisenlaista..
Mitä tarkoitat, että tarjonnee jotain uutta? Millä tavalla se sitten eroaisi esim. siihen hanmoodoon?
Mihin karaten harjoittelu painottuu?
Osaisitko vaikka heittää joitain hyviä linkkejä?
"Mitä tarkoitat, että tarjonnee jotain uutta?"
No, sanoit että ilmapiiri mätti. Olen ollut muutamissa hanmoodotreeneissä ja yhden kerran kickboxingtreeneissä ja karatessa oli kyllä erilainen ilmapiiri. Mutta se ilmapiiri taitaa kyllä olla jossain määrin seurakohtaista..
"Millä tavalla se sitten eroaisi esim. siihen hanmoodoon?"
No enempi kuria ja vähempi vapautta. Aikuisempaa porukkaa. Ei jumpata niin paljoa. Potkitaan alemmas, ottelu erilaista, vähemmän vöiden suorittelua. Ja tehdään perustekniikkaa ja kataa(=liikesarjoja). Ja suurella todennäköisyydella todennäköisyydellä seuran opettaja/treenien vetäjät ovat treenanneet kauemmin kuin hanmoodossa vastaavat.
"Mihin karaten harjoittelu painottuu?"
Wado Ryu karate (Suomen Wado Ryu Karateliiton alainen karate, ei Suomen karateliiton alainen, ne vissiin keskittyy enempi kilpailuun) painottui muistaakseni otteluun (suht. vapailla säännöillä, ei mitään kilpaottelua), itsepuolustukseen (siis vapautumisia, lukkoja jne.) ja kataan. Ja oli siinä vähän muutakin..
Muut karatet ovat sitten enemmän tai vähemmän erilaisia, noita lukkoja varmaan painotetaan vähemmän. Shorin Ryu karatessa kai on myös tätä vääntelypuolta enemmänkin.. On kyllä muissakin karateissa, mutta käsittääkseni osassa Shotokan -seuroista keskitytään vahvasti kataan lyönteihin ja potkuihin..
Tietoa löytyy googlella, tuossa kuitenkin pari linkkiä:
http://www.uta.fi/~fitikl/zenshindojo/
http://www.fssk.org/
Suomen karateliiton sivuilla on esiteltynä useampia tyylisuuntia pintapuolisesti:
http://www.karateliitto.fi
Eikä ITF Taekwon-Dokaan varsinaisesti hassumpaa ole, erona karateen suurempi painotus urheilulla, noin yleistäen ilmaistuna.. Niin, ja potkitaan enempi ja ylemmäs.
http://www.itf-fin.com/
http://www.nfta.fi/
http://www.taekwon-do.fi/
muay thai on kyllä laji jota treenataan kaverin kanssa. Ei sitä yksin paljoa voi treenata. Kaikki tekniikka, pystypaini, sparraus jne. jne. harjoitukset tehdään kaverin kanssa, se siitä tekeekin niin hyvän lajin jossa kehittyy nopeasti.
Nonih, nyt kun olen itekin käynyt karatessa taas piiiiitkästä aikaa niin voisin kai analysoida vähän tarkemmin että minkälaista se karate on verrattuna muihin lajeihin, lähinnä ITF Taekwon-Doon, sitä kun olen viimeiset 3 vuotta harrastellut.. Ei ole tarkoitus dissata TKD:a, pidän siitä kyllä edelleen, molemmissa lajeissa on puolensa.. Niin, ja tässä nyt sitten viittaan karatella nimenomaan wado ryuhun, kaikki nuo jutut eivät päde muihin karatetyyleihin..
Joitakin huomioita..
Askelottelut ovat alusta asti käytännöllisen tuntuisia, ei vain paukuteta hölmönä ranteita yhteen.. Eikä kiinnitetty huomiota pikkuvarpaan asentoon vaan siihen että homma toimii.
Enemmällä kurilla en tarkoita sitä että touhu olisi armeijamaista, vaan että tunnilla ei turhia lörpötellä, keskitytään treenaamiseen.
Juomataukoja ei pidetty, nuohan kuluttavat TKD:ssa aika paljon aikaa.. Eipä nuo treenitkään kyllä vielä olleet niin hikiset, mutta toisaalta en pystynytkään täysillä tekemään kun enimmäkseen opettelin uutta..
Perustekniikka on luonnollisempaa. Ei niin kaunista mutta reilusti lähempänä sitä mitä voi oikeasti käyttää.. Eikä perustekniikoita ole määritelty niin asteelleen, tai ainakaan siihen ei kiinnitetä samalla tavalla huomiota. Ehkä sitäkin sitten myöhemmin..
Ottelussa ei ihan tuntunut siltä että TKD-harjoittelusta olisi ollut kauheasti hyötyä, kun jaloista sai ottaa kiinni ja jaloille potkia/pyyhkäistä jalat alta.. Eikä käytetty muita suojia kuin vain alasuojia, mistä johtuen kyllä olin aika varovaisena liikkeellä, kun olin tottunut potkimaan perille ja päähän. Taekwon-Do ottelu on kyllä hauskempaa, kun voi vedellä 360:iä, takakietsareita yms., mutta kyllä hommassa on astetta enemmän todellisuutta karatessa. Voihan se toki olla että myöhemmin, kun totun tähän ottelutapaan uudestaan, niin pystyn paremmin soveltamaan niitä TKD-oppejani. Toivossa on hyvä elää.. =)
Otteluun liittyen, eipähän tarvi kauheasti rahaa laittaa suojiin (saati raahata nitä); TKD:oon olen hankkinut varusteita ~200 eurolla, karatessa ei tarvi kuin puvun, vyön ja alasuojat. No joskus kai tarvii nyrkkeilyhanskoja..
Rakenteeltaan yksittäiset treenit eroavat huomattavasti; TKD:ssä keskityttiin aina pariin asiaan yksissä treeneissä esim. tekniikka, liikesarjat ja potkumaalit, karatessa tehtiin perustekniikkaa, kataa, askelottelua, ottelua, pistaritreeniä ja yhtä pariharjoitusjuttua..
Tuo karate kyllä vaikuttaa sen puolesta paremmalta, että yksissä harjoituksissa ei jauheta vain paria asiaa.
Karatessa siis on paljonkin noita tyylisuuntauksia? Poikkeaako ne sitten toinen toisistaan hirveän paljon? Että onko sillä siis hirveän suurta väliä?
Salikuri on oikeastaan vain hyvä asia, juuri kuten sanoit "tunnilla ei turhia lörpötellä, keskitytään treenaamiseen."
Voisin käydä ainakin katsomassa karatekojen toimintaa, toivottavasti joskus pääsen näytöstäkin katsomaan =)
Karatessahan on tiettävästi paljon eri tyylisuuntia, kaikissa samoja perusteita mutta joitain omia lisiä esim.karate do shotokai jossa on aikidosta ja judosta liikkeitä mukana, ja painotetaan pehmeää liikettä.Ei ne nyt kovin paljon poikkea.Itsellä ainakin semmoinen kuva että etelän karate seuroissa on huono salikuri, ei tietenkään kaikissa.Eräs tuttu kertoi että esim. turun seudulla vedetyissä karate harkoissa eivät ohjaajat(senseit) kehdanneet vetää kovia harkkoja, johtuen harjoittelijoiden suurista lopettamis määristä.
Myös urheilu karate ei mielestäni ole karatea vaan palkkää kilpailua, ja siihen valmistautumista.
Urheilukarate siis eroaa ihan totaalisesti muista? Kuuluukos karateen ottelutarjoituksia/matseja, siis muuhun kuin urheilu- ? Olettaisin ainakin...
"Eräs tuttu kertoi että esim. turun seudulla vedetyissä karate harkoissa eivät ohjaajat(senseit) kehdanneet vetää kovia harkkoja, johtuen harjoittelijoiden suurista lopettamis määristä. "
Kohtuudella kaikkea. Itseäni tuollainen häiritsee valtavasti. Jos tullaan tekemään, niin tehdään sitten kanssa.
Haluaisit siis ensin opiskella itseksesi ja sitten myöhemmin mennä seuraan treenaamaan?
Minusta tossa ei oikeasti ole kauheasti vaihtoehtoja. Nyrkkeily tai thainyrkkeily, niihin sulla on jo jotain pohjaa ja niitä voi treenata aika hyvin itsekseenkin, esim säkkiin tai peilin edessä. Kaikkia lajeja varten olisi hyvä olla jotain pohjaa ennen itsetreenausta, muuten voi käydä niin että opettelet tekniikat väärin ja siitä voi olla vaikea päästä myöhemmin eroon. Itsellä tähän verrattava esimerkki, aiemmat budolajiharrastukset on vaikuttanut otteluasentoon ja meinaan koko ajan pitää thaikussa oikeaa jalkaa liian takana. Samoin lyödesssä oli alkuun välillä hassua kun huomasi vievänsä toista kättä lantiolle peruslyöntityylisesti... :D Mutta pointtina siis se, että ei kannata opetella asioita "väärin". Ennemmin alat nostaa vaikka kuntoa, käyt salilla tms niin pystyt sitten treenaamaan myöhemmin haluamaasi lajia paremmin.
Siis nuohan ovat kuitenkin aika mättölajeja. Ja kuitenkin sellaisia mitä kuvittelisi sitten treenaavan matseja varten. Kuitenkin jos kyseessä olisi ennemmin nopeuteen ja pehmeyteen perustuva tehokkuus... Väärinoppiminen toki on vaarallista, mutta sellaiset periaatteessa voisi jättää harjoittelematta. Paha sanoa.
Haluaisin tehdä ensi vuodenkin jotain, ennen kuin pääsen muuttamaan muualle ja aloittamaan sitten seurassa jos hyvin käy.
Mitä kaikkia lajeja on, mistä ne "aatteet" puuttuu? Tai yleensäkin, haittaako jos on niitä vastaan? Ja mitkä aatelajit sitten korostaisivat sellaisia kenties akrobaattisia(?) tai muuten sen tyylimäisiä harjotteita?
Xingyi tai Yiquan.
Xingyi on hyvin yksinkertainen taistelutyyli, alussa harjoitellaan vain 'San ti' seisonta harjoitusta joka parantaa kehon rakennetta ja antaa perustan jolle rakennetaan koko kehon voiman käyttö ja 5 hyvin lyhyttä liikesarjaa jotka kehittävät koko kehon voimaa. Xingyi kehittää suhteellisen nopeasti koko kehon iskuvoimaa ja antaa sinulle heti alusta taistelu tekniikoita joita voi käyttää (Tämä ei ole kovin yleistä kiinalaisissa "sisäisissä" lajeissa). Xingyi taistelussa on yksinkertainen ja brutaali, kovaa päälle niikuin höyryveturi. Xingyi on hyvin paljon omaa harjoittelua, kunhan opettaja on antanut sinulle nämä perusharjoitukset (san ti ja ne 5 liikesarjaa) niin niissä riittää omaa itsenäistä harjoittelua moneksi vuodeksi. Xingyissä ei todellakaan ole paljon "oppeja".
Yiquan on xingyiquanista kehitetty suhteellisen uusi tyyli. Tässä keskitytään alussa vain koko kehon voiman kehittämiseen, elikkä taistelutekniikkoihin ei kosketa vähintään pariin vuoteen. Yiquanissa harjoitellaan paljon seisonta harjoituksia, näitä sitten täytyy tehdä itsenäisesti niin paljon kun ehtii että keho kehittyy. Yiquan on laji joka kehittää tätä koko kehon voiman käyttyä tehokkaimmin kaikista kiinalaisista lajeista, mutta taistelukäyttö tulee vasta paljon myöhemmin. Tämäkin on hyvin yksinkertainen ja vähäeleinen tyyli, myös tämän lajin sydän löytyy ihan kourallisesta harjoituksista.
Xingyi helsingissä: http://baji.info/xingyi/xingyi.htm ( http://baji.info/introduction.htm )
Lisätietoa Xingyista:
http://www.emptyflower.com/xingyiquan/index.html
Yiquania löytyy mm. Helsingistä, tampereelta ja Turusta: http://www.dreamweavers.fi/svk/index.html
http://www.uta.fi/~fitikl/zenshindojo/
Lisätietoa Yiquanista: http://www.yiquan.com.pl/engstart.html
Melkeimpä mitä tahansa voi treenata yksin koti oloissa. Jotta ykisn treenaaminen olisi mahdollisimman tehokasta, on lajin perusta tietysti hallittava hyvin tai ainakin kohtalaisesti.
Yksin treeni on jopa suotavaa oman kehittymisen kannalta, siis varsinaisen lajitreenin ohella.
Painilajit onkin ehkäpä sitten asia erikeseen. Empä tiedä niistä.
Eikun videokamera mukaan ja salille mätkiin.
Vaihtoehtoja on valtavasti, siis liikaa.
Minkä lajin parissa sitten jaksaa olla motivoitunut tosi pitkään? Siis kuitenkin monipuolista treeniä, eikä pääse kyllästymään...
Eikö se ole hieman ristiriitaista että haluat lajin jossa on vähän "oppeja" mutta kuienkin monipuolisen?
Tuon perusteella voit kyllä unohtaa minun vaihtoehdot, xingyi ja yiquan ovat paljon aikaa ja tylsää treeniä vaativia lajeja, ainoa motivaatio mitä niissä on että ns. 'lopussa kiitos seisoo'.
Tutustuin xingyi:hin ja yiquan:iin ja ne vaikuttivat kyllä kieltämättä hieman yksinkertaisilta. Kiitos kuitenkin paljon linkeistä =) Kuinka niin "lopussa kiitos seisoo"? En osaa ajatella minkään olevan täydellistä tai varsinaisesti loppuvan. Taisin ymmärtää väärin.
Enpä tiedä onko ristiriitaista haluta vähäoppista ja monipuolista lajia. Unohdetaan tuo vähäoppisuus. Tai ainakaan ei ajatella sitä liikaa.
Mulla ei hirveesti ole monipuolista lajikokemusta.
Olen harrastanut vain Taekwondoa ja kokenut sen hyväksi lajiksi. Wondoa on tullu harrasteltua jo aikas monta vuotta, enkä siihen ole vielä kyllästynyt.
Kun hallitsee lajin perustan, voi hyvin treenailla itsekseen ja kehittää omaa tyyliä.
Taekwondossa vapaus on musta se tärkein ja inspiroivin asia.
Tosin olen saanut hyvää oppia ja vinkkejä niin jujutsusta, karatesta, thaiboxingista, hanmoodosta, kungfusta, hapkidosta, judosta, taichistä, joogasta kuin wingtsunistakin.
En ole koskaan näitä lajeja varsinaisesti harrastanut, mutta osallistunut seurojen harjoituksiin, sekä saanut yksityistä opetusta.
Joka lajista on tullut hyviä treenivinkkejä ja uutta inspiraatiota tehdä eri tekniikat välillä eri tyylillä.
Ei se aita ole välttämättä vihreämpää ruohon toisella puolen.
tai no lopussa on hieman väärä sana, eihän kehittyminen koskaan lopu. Mutta tarkoitin kuitenkin sitä koko kehon voimaa joka kehittyy näiden lajien harjoitusten avulla.
Harjoitukset näissä lajeissa on hyvin yksinkertaisia ja vähä eleisiä, mutta älä luule kuitenkaan että taistelutekniikka valikoima olisi sitä. Nämä lajit sisältävät kaikki mitä pystytappelussa tarvitsee; kaikkien kehon osien käyttöä (nyrkki, kyynerpää, olkapää, lantio, polvi, jalka, pää), heittäminen, murtaminen/lukitseminen ja yleistä vastustajan hallitsemista.
Xingyi klassikoissa sanotaan että 80 % ajasta treenataan yksin, 20% ajasta vastustajan kanssa.
Pienten tutkimusten jälkeen karate, TKD, hapkido, taido, (capoeira, aikido) näyttäisivät olevan... mielenkiintoisia.
Mutta tutkimukset jatkuu...
Kiitos vain paljon niistä linkeistä =)
Monipuolisuushan kehittyy kun on useamman lajin parissa. Onko rankkaa tai sekavaa harrastaa useampia (ts. kahta) yhtäaikaa? Olisikohan mahdollista/helppoa päästä jonnekin saleille seuraamaan treenejä vaikka näin kesällä? Syksyllä tietysti on niitä näytöksiä, mutta ei täällä päin niin hirveästi ja vain osa em. lajeista.
ennenkuin alat treenamaan useita lajeja niin kannattaa hankkia hyvä pohja yhdessä lajissa ensiksi. Sen jälkeen siitä on hyvä lähteä rakentamaan taitoja muilla lajeilla.
Niin kuin tuo kunfu mies sanoi niin kannattaa tutustua ensin hyvin yhteen lajiin ja sitten hakea apuja muista lajeista. Ymmärtää lajien luonnetta paremmin, eikä opit mene enää niin sekaisin.
Henkilökohtaisen kehityksen kannalta on jopa järkevää jossain vaiheessa tutkiskella muiden lajien tyylejä ja tapoja. Kunhan tosiaan on hyvin perillä omasta päälajistaan.
Kyllä uskonísin, että seuroihin pääsee reenailemaan näin kesälläkin vaikkei, mitään alkeiskurssia olekaan menneillään.
Minä ainakin kesäisin lomamatkoilla tms pyrin päästä treenaamaan johonkin seuraan. Tähän mennessä ulkomaita myöten ovat ottaneet mielellään mukaan treenailemaan. Opettavat myös mielellään omaa tyyliään vaikken kyseisen lajin harrastaja olisikaan.
Hämmästyttävän suvaitsevalta kuulostaa. Hyvä juttu. Pitänee siis lähteä kiertelemään eri paikoissa. Kiitos neuvoista =)
Itsepuolustuksen itseopiskelua... Käytännössä itseopiskelu voi olla vähän vaikeaa koska sinun on harjoiteltava vastustajaan soveltuvia tekniikoita ja ilman vastustajaa (erilaisista "varjonyrkkeily" -harjoitteista huolimatta) se on käytännössä mahdotonta. Sadanmetrin pikajuoksu voisi olla hyvä laji itseopiskelatavaksi.
Oppeja näissä lajeissa on aina, jopa sellaisissa lajeissa jotka opettavat että mitään oppia ei ole sisältävät jonkun ohjenuoran ja filosofian jota noudatetaan.
Kuntoa ja kehonhallintaa voi hyvin harjoitella itsekseen: Voimistelu, lenkkeily, punttisali, venyttely, ruokavalio. Itsepuolustuksesta 90% on korvien välissä, joten erilaiset mielen harjoitukset auttavat siinä. Lisäksi opettele itsehillintää ja tasapainoista käytöstä. Eiköhän se siitä lähde.
"Kuntoa ja kehonhallintaa voi hyvin harjoitella itsekseen: Voimistelu, lenkkeily, punttisali, venyttely, ruokavalio. Itsepuolustuksesta 90% on korvien välissä, joten erilaiset mielen harjoitukset auttavat siinä. Lisäksi opettele itsehillintää ja tasapainoista käytöstä. Eiköhän se siitä lähde. "
Samaa mieltä! Tällä hetkellä aion keskittyä noihin. Ja kun osaan seuran ja lajin valita oikein, niin se joukossa treenaaminenkaan tuskin tuottaa ongelmia.
Olen jo tasapainoinen, eikä hillitsemiseen ole useinkaan tarvetta =)
Toivottavasti lähtee!
" Itsepuolustuksesta 90% on korvien välissä, joten erilaiset mielen harjoitukset auttavat siinä. Lisäksi opettele itsehillintää ja tasapainoista käytöstä"
Miten näitä noin käytännössä harjoitellaan? Pitäisikö esimrkiksi hakeutua tahallisesti suututtaviin tilanteisiin, joista yrittää selvitä hermostumatta?
Tuohon on mahdoton antaa suoraa vastausta, ihminen on yksilöllinen ja harjoittelu on yksilön mukaista. Tuollaisiin tilanteisiin hakeutuminen ei kuitenkaan ole oikea tapa.
Minun tapani ei välttämättä sovellu sinulle, mutta itse en erota treeniä jokapäiväisestä elämästä. Opettele olemaan suuttumatta, suuttumus sumentaa ajatuksen. Ole kohtelias mutta sopivasti tiukka. Aloita pienestä, liikkuessasi kadulla tarkkaile aktiivisesti omaa käytöstäsi ja tapaasi reagoida tilanteisiin. Ruuhkassa liiku päättäväisesti, anna tilaa kohteliaasti mutta samalla pidä oma reviirisi - ei agressiivisesti mutta päättäväisesti. Kaduilla kohtaat aivan varmasti gallupin tekijöitä, myyjiä, tupakanpummaajia - he ovat hyviä harjoituskohteita; Älä jää juttelemaan, mutta älä myöskään ole töykeä, huomioi heidät lyhyellä "ei kiitos", "ei ole" tms. lauseella ja jatka matkaasi pysähtymättä, ohitettuasi tuon henkilön unohda hänet saman tein. Jos tällainen henkilö ei suoraan tartu sinusta kiinni hänet voi aina väistää, harjoittele sitä.
Tästä on hyvä aloittaa.
tollanen ei kyllä ihan normaalilta kuulosta.....itsevarmuus kehittyy iän ja tekojen myötä....treenaa kovaa niin ei tarvitse noin vammasia juttuja miettiä.