Mikä sun näkemyksesi on mitä viimeisessä puhelussa oikeen tapahtui?
Jos mä kerron jotain omasta.
Et halua olla liian lämmin tai vastaanottavainen kaiken jälkeen tai antaa mun luulla jotain, ihan kun kaikki olisi ollut jotenkin liian hyvin. Mulla on joskus tapana puhua itsestään selvyykisstä, mitä sä et nyt ainakaan ole, enkä halua sun ajattelvan niin, jos niin koit ja se ei ole hyvä niin. Ja varmaan se jos et pysty muhun luottamaan, mun motiiveista laittaa epäröimään. Vai tarkoititko mitä sanoit, ihmiset ei tarkoita, mä tiedän myös sen ihan kokemuksesta. Se että olen suhun palavasti ihastunut ei anna aihetta luulla itsestäni liikoja ja se että tunsin sen olevan myös molemminpuolista, ei ole antanut aihetta päästää irti. Olihan se sitä, molemminpuolista?
Mä en tiedä miten kovalta kuulostin? tipahdin kun puhelu päätty. Myös se että kuulostit siltä kun et vähempää olisi halunnut mistään puhua tai kuulla ajatuksistani tai mitä olisin halunnut sulle kertoa tai ehdottaa, sai mut varpailleni. Ehkä yhteydenottoa olis pitänyt vielä odottaa ja kirjoittaa sulle mahdollisimman paljon tänne, niin että tunnistat niitä.
Jos mä kerron jotain omasta.
Et halua olla liian lämmin tai vastaanottavainen kaiken jälkeen tai antaa mun luulla jotain, ihan kun kaikki olisi ollut jotenkin liian hyvin. Mulla on joskus tapana puhua itsestään selvyykisstä, mitä sä et nyt ainakaan ole, enkä halua sun ajattelvan niin, jos niin koit ja se ei ole hyvä niin. Ja varmaan se jos et pysty muhun luottamaan, mun motiiveista laittaa epäröimään. Vai tarkoititko mitä sanoit, ihmiset ei tarkoita, mä tiedän myös sen ihan kokemuksesta. Se että olen suhun palavasti ihastunut ei anna aihetta luulla itsestäni liikoja ja se että tunsin sen olevan myös molemminpuolista, ei ole antanut aihetta päästää irti. Olihan se sitä, molemminpuolista?
Mä en tiedä miten kovalta kuulostin? tipahdin kun puhelu päätty. Myös se että kuulostit siltä kun et vähempää olisi halunnut mistään puhua tai kuulla ajatuksistani tai mitä olisin halunnut sulle kertoa tai ehdottaa, sai mut varpailleni. Ehkä yhteydenottoa olis pitänyt vielä odottaa ja kirjoittaa sulle mahdollisimman paljon tänne, niin että tunnistat niitä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kenelle tämä oli ja koska oli viimenen puhelu?
ois mulle
se puhelu jännitti mua enemmän kuin mikään. olin ihan hajalla niinsanotusti hyvä kun sain sanani sanottua. mun äänikin varmaan vapisi. ei todellakaan mikään ex tempore soitto vaikka en mitään etukäteen sen kummemmin miettinytkään. sun äänesi jäi mietityttämään hieman ja usein oon jälkikäteen pohtinu mitä ois voinu sanoa toisin millä muulla tavalla ois voinut lähestyä. ei sillä etten ois tykännyt kuulla sun ääntä, vaikutit aika yllättyneeltä mutta peitit sen paremmin kuin edes itse pystyisin ;)
se oli molemminpuolista ja omalta osaltani ei tunteet ole muuttuneet miksikään vaikka ei olla tavattu pitkään aikaan. haluaisin nähdä sua. vaikka luulet varmaan toisin niin haluaisin enemmän kuin mitään palata sinne missä joskus oltiin koska siellä oli hyvä olla. sanokoon ketä tahansa mitä sanoo tiedän mistä pidän vaikka en paljoa muuta tietäisikään. tykkään susta en halua tyrkyttää itseäni tai mitään ja mun oma näkemys on että olen niin jo liiakseen tehnyt vaikka jos tietäisin että se ei sua häiritse niin tekisin sitä lisää. en vaan tiiä sun kuvioista mitään. voitaisko nähdä kenties ?
kovalta tai keskusteluun haluamattomalta, se ei ollut tarkoitus. todellakaan. vaikka vaikutan varmaan tosi kivenkovalta ulospäin niin kyynelhän siinä virtasi ja voin kertoa eipä olleet ainoat kyyneleet joita olen asian tiimoilta vuodattanut. ymmärrän jos pidät mua saamattomana ja outona, mulle ei vaan ole niin helppoa lähestyä sua vaikka haluaisin. et tiedäkkään kuinka paljon. niin hassulta kuin se saattaakin kuullostaa. tämän haluan sulle kertoa, jos siis luulet että jotain sairasta peliäni pelailen.
ihan ilman kenenkään edes kysymättä, että vastasin niinkuin olisin vastannut j-naiselle helsinkiin
tää oli, mutta mietiskelen yhtä itse kokemaani tilannetta jossa haluaisin tavata miehen suuresti. :)
Luottamukseni on joskus kovasti särkynyt mutta intuitioni sanoo ettei tarvitse pelätä.
Mua ei ainakaan tarvitse pelätä, tuskin olet se tai kukaan tässä ketjussa. Siinä puhelussa selvisi myös jotain, minkä takia täällä olen ollut ja siksi tänne kertonut rehellisesti mitä tunnen, miten kaipaan.
Puheluun se päättyi, jo pari kuukautta sitten. Koin ettei hän suostunut joustamaan mistään. Joko tai. Ja jouduin valitsemaan tai. Hän oli mielestäni tehnyt eroa jo kuukausia, ei vaan saanut sanottua. Lopulta se päätös jäi tavallaan minulle, ja koin senkin epäreiluksi.
Et taida olla minun hän, mutta koska tilanne tuntui niin tutulta halusin kertoa omasta tilanteestani.
Ikävä vieläkin...
Enkä voi hänen kanssaan enää keskustella, koska.. no, se puhelu päättyi aika lopullisesti.
Miksi niin monet kauniit asiat saa sanottua vain anonyymisti tuntemattomille. Tämä viesti eiollut minulle, vaikka yhden ihmisen kanssa puhelimessa pari päivää sitten puhuinkin. Olisi saanut se puhelu jäädä soittamatta. Kun rakkaintani taisin satuttaa. Hän kertoi mikä oli hätänä, väsyneenä, nääntyneenä. Mutta minä en kuunnellut. Kuulin vain hylkäyksen, torjunnan. Sen jälkeen en pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin pientä loukattua egoa, prinsessaa.
Kun sitten hänet näin, ymmärsin, miksi hän toimi niinkuin toimi. Voi kultaani. Olin niin julma, itsekäs. Luulin ja kuulin vain, että hän halusi minusta eroon.
Jäädyin hetkeksi, melkein päiväksi. Silti nuo silmät mua seurasi koko juhannuksen. Kun vihdoin ymmärsin, että olin tavannut hänet, josta en halua luopua, se taisi olla myöhäistä.
Rakkaani. Anteeksi.
Monesko kerta toden sanoo... Neljäs?
neljäs olisi kyllä
Kokeillaanko neljättä? Vai jääkö meistä kummastakaan enää mitään jäljelle jos sekin epäonnistuu?
;)