Vaikea löytää oikeaa rakkautta, kun oma elämä on sotkussa.

En oo koskaan ollut tasapainoisessa suhteessa. Tai no olen, kaksi viikkoa, mutta jos alottaisin ihan alusta.

Ensimmäinen poikaystävä, ala-asteen "käsikädessä" suhteita ei nyt lasketa, minulla oli kun olin 15 vuotta, eli 2009 keväällä. Tutustuin häneen internetin kautta ja menetin neitsyyteni hänelle ja sittemmin selvisi, että hänellä oli toinen nainen samaanaikaan, mutta voitaisiin silti olla yhdessä. Naiviina tyhmänä sinisilmäisenä hölmönä lähdin leikkiin mukaan ja seurustelin tämän minua kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa, joka samaan aikaan seurusteli suht omanikäisen naisen kanssa.
Emme nähneet usein kun välimatkaa oli n. 300kilometriä.

Pikkuhiljaa aloin ajatella, että ihan sama vaikka hankkisin itsellenikin toisen miehen, vaikka tämä toinen oli sanonut ettei hän halua, että minulla on toinen mies. No tutustuin yhteen toiseen jätkään internetin kautta ja tapasimme ja aloimme seurustella, hän ei tietenkään tiennyt, että minulla on jo tämä aikaisempi mies ja pidän häneen vielä yhteyttä.

Pyöritin siis kahta miestä samaan aikaan ja mukamas rakastin kumpaakin niin syvästi.

Miehiä tuli ja meni, sänkyyn en ole mennyt "kuin" viiden kanssa, mutta siinäkin on viisi liikaa. Ei oo ollu kahteen ja puoleen vuoteen niin, ettei minulla olisi ollut yksi tai kaksi miestä, enkä silti tunne olevani varattu. Tähän ensimmäiseen mieheen pidän yhä yhteyttä, vaikka hän asuu kolmannen naisen kanssa yhdessä.

En osaa irrottaa.

Haluaisin tasapainoisen suhteen, haluisin rakastaa ja olla uskollinen, mutta en tiedä miten saisin sen toimimaan. En hallitse itseäni mieskuvioissa, etsin jatkuvasti vieläkin uusia leikkikaluja (joille todellisuudessa minä olen leikkikalu) ja parhaimpia en osaa heittää menemään, huonoimmat lähtevät.

Pelkään etten koskaan pysty seurustelemaan.
Mitä minun pitäisi tehdä. Vastaan mielelläni lisäkysymyksiin ja tiedän, että tähän ei välttämättä tule niin kivoja vastauksia, mutta haluaisin silti tietää teidän mielipiteenne.
Mieleni ei ole välttämättä muutenkaan aivan terve. (sivuhuomautus)


Niin ja alunperin menetin neitsyyden, koska halusin tappaa itseni, ja halusin etten kuole neitsyenä.
0299
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


neitiihkudaa kirjoitti:

En oo koskaan ollut tasapainoisessa suhteessa. Tai no olen, kaksi viikkoa, mutta jos alottaisin ihan alusta.

Ensimmäinen poikaystävä, ala-asteen "käsikädessä" suhteita ei nyt lasketa, minulla oli kun olin 15 vuotta, eli 2009 keväällä. Tutustuin häneen internetin kautta ja menetin neitsyyteni hänelle ja sittemmin selvisi, että hänellä oli toinen nainen samaanaikaan, mutta voitaisiin silti olla yhdessä. Naiviina tyhmänä sinisilmäisenä hölmönä lähdin leikkiin mukaan ja seurustelin tämän minua kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa, joka samaan aikaan seurusteli suht omanikäisen naisen kanssa.
Emme nähneet usein kun välimatkaa oli n. 300kilometriä.

Pikkuhiljaa aloin ajatella, että ihan sama vaikka hankkisin itsellenikin toisen miehen, vaikka tämä toinen oli sanonut ettei hän halua, että minulla on toinen mies. No tutustuin yhteen toiseen jätkään internetin kautta ja tapasimme ja aloimme seurustella, hän ei tietenkään tiennyt, että minulla on jo tämä aikaisempi mies ja pidän häneen vielä yhteyttä.

Pyöritin siis kahta miestä samaan aikaan ja mukamas rakastin kumpaakin niin syvästi.

Miehiä tuli ja meni, sänkyyn en ole mennyt "kuin" viiden kanssa, mutta siinäkin on viisi liikaa. Ei oo ollu kahteen ja puoleen vuoteen niin, ettei minulla olisi ollut yksi tai kaksi miestä, enkä silti tunne olevani varattu. Tähän ensimmäiseen mieheen pidän yhä yhteyttä, vaikka hän asuu kolmannen naisen kanssa yhdessä.

En osaa irrottaa.

Haluaisin tasapainoisen suhteen, haluisin rakastaa ja olla uskollinen, mutta en tiedä miten saisin sen toimimaan. En hallitse itseäni mieskuvioissa, etsin jatkuvasti vieläkin uusia leikkikaluja (joille todellisuudessa minä olen leikkikalu) ja parhaimpia en osaa heittää menemään, huonoimmat lähtevät.

Pelkään etten koskaan pysty seurustelemaan.
Mitä minun pitäisi tehdä. Vastaan mielelläni lisäkysymyksiin ja tiedän, että tähän ei välttämättä tule niin kivoja vastauksia, mutta haluaisin silti tietää teidän mielipiteenne.
Mieleni ei ole välttämättä muutenkaan aivan terve. (sivuhuomautus)


Niin ja alunperin menetin neitsyyden, koska halusin tappaa itseni, ja halusin etten kuole neitsyenä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu