Olen pian 16 vuotta täyttävä lapsi ja n. kolmen vuoden ajan olen säännöllisen epäsäännöllisesti veivannut tuota veistä ranteillani. Viime aikoina olen alkanut viiltää yhä useampia arpia yhdellä kertaa, esim. kun erään kerran "pääsin alkuun" vedin molempiin ranteisiini kymmenkunta viiltoa vieri viereen, ja mitä pidempään sitä yhdellä kertaa tekee, sitä syvempiä ne loppujaan ovat. Viime aikoina olen myös alkanut viiltää jonkin verran jalkoihin. En tee tätä mitenkään itsemurhaa suunnitellen, vaan lähinnä jostakin käsittämättömästä halusta tuhota itseäni (ainakin nykyään, ehkä se ennnen oli enemmän sitä teiniangstailua).
Koko homma kuulostaa jotenkin tosi hurjalta kirjoitettuna, mutta ei se tosiaan sitä ole. Tosi vanhat arvetkin tosiaan näkyy vielä, mutta pääpiirteittäin viillot eivät ole mitenkään erityisen syviä. Jotenkin vaan mietin, että aika monet meilläkin päin tätä tuntuu tekevän eikä tämä nyt niin ihmeellistä ole. Olen pohtinut masennusta jonkun verran, että voisinko mahdollisesti sairastaa sitä jollakin asteella, mutta jotenkin "oireeni" tuntuvat melko vähäisiltä.
Mitä analyyseja saan täältä?
Koko homma kuulostaa jotenkin tosi hurjalta kirjoitettuna, mutta ei se tosiaan sitä ole. Tosi vanhat arvetkin tosiaan näkyy vielä, mutta pääpiirteittäin viillot eivät ole mitenkään erityisen syviä. Jotenkin vaan mietin, että aika monet meilläkin päin tätä tuntuu tekevän eikä tämä nyt niin ihmeellistä ole. Olen pohtinut masennusta jonkun verran, että voisinko mahdollisesti sairastaa sitä jollakin asteella, mutta jotenkin "oireeni" tuntuvat melko vähäisiltä.
Mitä analyyseja saan täältä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Normaalia" olisi mielestäni hyvä adjektiivi määrittelemään kyseisen tapahtuman, vaan eikai tuota nyt ihan siksikään kutsua voi. Monet teinit kuitenkin tuota harrastaa, minäkin. Ei välttämättä ole merkki masennuksesta, mutta tarkkaile heitteleekö mielentilasti vihaisen ja iloisen välillä tiuhaan tahtiin.
En kuitenkaan huolestuisi, kunhan itsetuhoiusuutesi EI käsitä itsemurha-ajatuksia. Kokeile keksiä muutakin mielekästä tekemistä, esim. urheile, masturpoi ym. Eihän tuo tapana ole kovin hyvä, meinaan joku saatanan naapuri, opettaja ym. (minulle ei koskaan kerrottu kuka) teki lastensuojeluun ilmoituksen minusta, koska haavani näytti viiltelyn jäljiltä. Minä tiedän, että viiltely ei välttämättä aiheuta mitään ongelmia. Jotkut taas "haluavat auttaa", mutta pilaavat elämäsi siinä, kun ilmoituksia tekee. Kusessa olet jos joku huomaa toistuvat viillot samassa kohdassa.
Viiltely on sitä että ei osaa ilmaista ahdistustaan muilla keinoin. Eli vakavasta asiasta on kyse. Viiltelyä on alkanut yleisemmin esiintyä suomessa lähinnä 90-luvun puolenvälin jälkeen.
Tänäpäivänä se on valitettavan yleistä. Etenkin nuorilla. Mutta on myös jo varttuneempia aikuisia, jotka oirehtivat samalla tavoin. Oikealla lääkityksellä on mahdollista saada viiltelykynnyksesi alas. Eli sinun pitää hakeutua lääkärille ja kertoa ongelmastasi. Kirjoitat olevasi vasta 16V. Se huolestuttaa, tuosta tilanteesta ilman ammattiapua ei ole matka kuin alaspäin.
Kuten itse totesit se on tänäpäivänä aika yleistä. Kyllä. Hakeudu siis lääkärille. Koska olet tuon ikäinen sinut voidaan ohjata vanhempiesi suostumuksella nuorisopsykiatrian piiriin. Et kuitenkaan leimaudu hulluksi, eikä mitään hullujenpapereita ole olemassa. On vain salassapidettävät potilastiedot. Ja nyt kun on kesä niin suosittelen sitä. Hakeudu ammattiapuun. Koulunkäyntisi ei kärsi. Kenenkään ei tarvitse tietää. Oikealla hoidolla saat ongelmaasi ratkaisun.
Voit olla masentunut vaikka et itse tiedostaisikaan sitä. Itsetuhoisuus on aina merkki mielenterveyden horjumisesta.
Usko mitä itseäsi puolet vanhempi sanoo!
itsellänikin on tuol veitsi ranteella monesti ja arpia ties kuinka paljon..
en tiädä olis kiva saada apuu mite pääsisin täst tavast eroon ku ei noi arvet nii kauniita oo ja en haluis tehödä sitä mutku välil ahdistaa nii paljo et jollen viiltele ni tärisen ja sillei en pysty tekeen mitää ja jokane viilto tuntuu silt ku oisin vapautunu jostai kahleist... ennen mul oli ees joku syyku todettii masennus ja nii edespäin mut enää ei oo ees syytä viiltelyyn. ei mulla enää saman aikasessti ku viiltelen ni itsemurha käy mieles mut joskus sitäkin miettinyt
tää mun masennus saatiin kyl hoidettuu ja sillei mut toi viiltely jääny tavaks mun molemmat parhaat kaveritki on kokeillu sitä ja syyttä siit mua.. mut siis oon käyny kaikkial psykologeil ja sillei mut en oo päässy täst tavast eroon -.-
ai niin ja ikää noin 15 vuotta kun unohdin ilmoittaa.
Luuletko, että asiat menee jotenkin paremmalle mallille, kun viiltelet? Jäät siihen koukkuun (joka on nähtävästi jo tapahtunut) ja arvet voivat muistuttaa siitä vielä aikuisenakin. Silloin se viimeistään nolottaa.
Hankkiudu terapiaan.
urpo luulekko nää että sille mahtaa mittään jos on masentunu? jos viiltelee nii sitte viiltelee, ei se oo jotain minkä ite haluaa alottaa.
En oo mitenkää äärimmäisen ''synkkämielinen'' mut viiltelen kuitenki joskus, tavallaan käytän sitä itseni rankaisuna tavallaan. :/ Aika monet henkilöt on huomannu ne mut ei ne kumma kyl oo sanonu niist mitää. :P Viiltelin aikoja sitte ekan kerran ja yhä näkyy ensimmäiset arvet :S
Kaikkihan on nykyään normaalia
oon viillelly ja mulle ei seurannu siitä mitää hyvää, olin silloin osastolla ja noin viikon verran könnäsin sisällä, ei päästetty ulos ollenkaan
oon viillelly jo noi 2 vuotta ja käyn psykologeilla... ajattelin nyt täältä sitte kysyy ku oon alkanu miettii et oonko mä masentunu:mielialani saattaa muuttua aika rajusti päivässä iloisesta surulliseksi,raivokkaaksi yms. mua väsyttää niinku KOKO ajan... en enää jaksa tehä melkein mitään... oman huoneen sängyltä raahautumine keittiöön on aivan kauhean työlästä, saatikka sitten puoli 9 kouluun... (aina toki olen myöhässä kun 3 vaille puoli pääsen vasta ovesta ulos...) äidilläni on skitsofrenia ja vaikeaa masennusta.. eikä se oloani helpota yhtään! kummisetäni ja kummitätini (jotka hoitaneet minua n. 2 vuotiaasta asti) ovat nykyään joka viikonloppu ja useina arki-iltoina ihan umpi kännissä! olen myös ihoani "kärventänyt" muutaman kerran... mun ranteissa näkyy vieläki ekat viiltoarvet ja ne ei kyl oo mitää kauniit.... mun siskoki on alkanu viiltelemään ja haluisin et se lopettais! (toki mä haluaisin itekki lopettaa mut tää nyt on vaan tämmönen "pakkomielle"....) elikkä... APUA!!!
Vai että viiltely... Noh onhan viiltely epänormaali juttu mutta normaalia nuorten keskuudessa. Itsetuhoisuus on yksi masennuksen oireita eli kyllä sen sairastaminen on mahdollista.
Tuo mitään normaalia ole. Menkää hoitoon!