Huh huh...olen naimisissa ja saimme helmikuussa lapsen. Lapsi täytti juuri 4 kuukautta ja olen valehtelematta huutanut vl-miehelleni joka päivä 3,5 kuukauden ajan. Tuntuu,että mieheni tekee kaiken väärin, vaikka asia ei ole niin, joskus hän tekee ruokaa,käy kaupassa ja siivoaakin.
Mies sanookin, että hänellä on tunne, että halusin vain lapsen hänen kanssaan enkä muuta. Oikeasti rakastan miestäni todella paljon ja hän on mielestäni maailman komein mies...poikamme jälkeen :). Haluaisin viettää enemmän aikaa mieheni kanssa: aamulla hän menee kouluun ja illat on töissä. Tuntuu, ettei hänellä ole aikaa perheelleen. Minulla ei juuri ole itsellänikään vapaata yhtään: 8 viikon aikana mieheni on antanut minulle vapaata1,5h. ja nyt viikonloppuna sain käydä vaatekaupassa tunnin verran, kun sukulaiseni katsoi poikaa. En sano ettenkö haluaisi olla lapseni kanssa, mutta tarvitsisin joskus omaakin aikaa. Mieheni ei ymmärrä tätä asiaa ollenkaan. Hän ajattelee, että olen vaapaalla koko ajan.
Jokin minussa on nyt vikana, koska en aikaisemmin huutanut hänelle koskaan ja nyt joka päivä. Vai voiko tämä olla vain oman ajan puutetta?
Pelottaa vaan,että milloin mieheni mitta täyttyy ja hän ottaa ja häipyy? Tuskin kukaan haluaa huutavaa ja haukkuvaa vaimoa. Vaikka miten päätän, että tänään en huuda niin räjähdän kuitenkin jostain asiasta. Ei ole varmasti lapsellekaan hyväksi, että tappelen aina.
Toinen juttu on, että lapsen synnyttyä, en voi sietää vl-kissaani, jota rakastin niin paljon raskaana ollessani ja kissaa on pidetty kuin lasta. nytkin meni hermot,kun kissa vaan naukuu ja yrittää saada pojan hereille. Tiedän,että rakastan kyllä kissaani vieläkin ja olisin surun murtama, jos sitä ei enää olisi. Onko äitiys tehnyt minusta hirviön :( ? Onko kenellekään käynyt vastaavaa?
Mies sanookin, että hänellä on tunne, että halusin vain lapsen hänen kanssaan enkä muuta. Oikeasti rakastan miestäni todella paljon ja hän on mielestäni maailman komein mies...poikamme jälkeen :). Haluaisin viettää enemmän aikaa mieheni kanssa: aamulla hän menee kouluun ja illat on töissä. Tuntuu, ettei hänellä ole aikaa perheelleen. Minulla ei juuri ole itsellänikään vapaata yhtään: 8 viikon aikana mieheni on antanut minulle vapaata1,5h. ja nyt viikonloppuna sain käydä vaatekaupassa tunnin verran, kun sukulaiseni katsoi poikaa. En sano ettenkö haluaisi olla lapseni kanssa, mutta tarvitsisin joskus omaakin aikaa. Mieheni ei ymmärrä tätä asiaa ollenkaan. Hän ajattelee, että olen vaapaalla koko ajan.
Jokin minussa on nyt vikana, koska en aikaisemmin huutanut hänelle koskaan ja nyt joka päivä. Vai voiko tämä olla vain oman ajan puutetta?
Pelottaa vaan,että milloin mieheni mitta täyttyy ja hän ottaa ja häipyy? Tuskin kukaan haluaa huutavaa ja haukkuvaa vaimoa. Vaikka miten päätän, että tänään en huuda niin räjähdän kuitenkin jostain asiasta. Ei ole varmasti lapsellekaan hyväksi, että tappelen aina.
Toinen juttu on, että lapsen synnyttyä, en voi sietää vl-kissaani, jota rakastin niin paljon raskaana ollessani ja kissaa on pidetty kuin lasta. nytkin meni hermot,kun kissa vaan naukuu ja yrittää saada pojan hereille. Tiedän,että rakastan kyllä kissaani vieläkin ja olisin surun murtama, jos sitä ei enää olisi. Onko äitiys tehnyt minusta hirviön :( ? Onko kenellekään käynyt vastaavaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mene lähemmäksi miestäsi (vaikka vl onkin), niin ei tarvitse huutaa. Opettele kuiskaamaan.