Teen ongelmaa jo vähän etukäteen...kun jännitän miten saan kahden pienen iltarutiinit kulkemaan mahdollisimman sutjakkaasti.
Eli meille on näinä päivinä syntymässä vauva, esikoinen 1v 3kk.
Muuten ajattelen kahden pienen hoidosta että kai niistä tilanteista aina luovii, mutta nukkumaanmenot jännittää.
Mies tekee paljon iltavuoroa eli esikoisen iltarutiinit ja vauvan yöpuullevalmistelut pitäisi saada tehtyä yhden naisen voimin...
Yritän saada heidät mahdollisimman samaan rytmiin eli nukkumaan suht samoihin aikoihin, sitä on moni kehunut, mutta mitä muuta?
Miten ja missä järjestyksessä saitte iltarutiinit sujumaan; iltapala, pesut, vaipanvaihdot, esikoisen iltalaulut/-satu ja pienemmän imetys...?
Eli meille on näinä päivinä syntymässä vauva, esikoinen 1v 3kk.
Muuten ajattelen kahden pienen hoidosta että kai niistä tilanteista aina luovii, mutta nukkumaanmenot jännittää.
Mies tekee paljon iltavuoroa eli esikoisen iltarutiinit ja vauvan yöpuullevalmistelut pitäisi saada tehtyä yhden naisen voimin...
Yritän saada heidät mahdollisimman samaan rytmiin eli nukkumaan suht samoihin aikoihin, sitä on moni kehunut, mutta mitä muuta?
Miten ja missä järjestyksessä saitte iltarutiinit sujumaan; iltapala, pesut, vaipanvaihdot, esikoisen iltalaulut/-satu ja pienemmän imetys...?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Varmaan joku sadun lukeminen voisi olla hyvä, luulisin.
Kuule, ihan turhaan mietit tuommoisia. Vauvalla kun ei tule hetkeen olemaan rytmiä.
Ihan oikeasti unohda tuommoinen. Ihan turhaa ressaat. Meilläkin lapsilla ikäeroa 1.4 v. -Luovimista se oli alussa. Ei sitä rytmiä heti tule.
Juu, tiedetään esikoisesta että rytmiä ei ole. Toisaalta...esikoisemme näin jälkikäteen mietittynä olisi varmaan ollut valmis nukkumaan klo 20, jo aika pienestä, mutta emme tätä ymmärtäneet vaan kantelimme itkuista lasta ympäriinsä. Olisi pitänyt vaan mennä itsekin oikoseksi ja tissi vauvan suuhun, eipä tullut kokeiltua.
Tarkoitinkin lähinnä sitä että olisi mukava kuulla miten muilla selvittiin illoista. Teillä selvittiin luovimalla, eli varmaankin aina tilanteen mukaan vaihdellen hoidettiin kylvyt, vaipatukset, esikoisen iltapalat, silloin kuin ehti ja sopiva sauma tuli...?
Ennen kuin näkee millainen vauva tulee, on tietenkin turha miettiä omaa tilannetta kovin pitkälle. Ehkä just tuo esikoisen ekat 3-4kk saa hermoilemaan, koska oli aamusta iltaan aika kanneltava tapaus. Jos nuorempikin samanlainen...apuva.
Ajattelin ainakin yrittää pitää esikoisen iltarutiinit aika samankaltaisina, koska ne toimii hyvin. Nähtäväksi tietenkin jää, miten vauvan tarpeet istuu tähän yritykseen. Vauvahan sitä rytmiä ei niin alussa kaipaakaan, kunhan maha on täynnä.
Mutta kiitos kommentistasi, sai ainakin miettimään mitä täältä toisilta oikeastaan hakee. Ei ehkä sittenkään vinkkejä, vaan kokemuksia!
Ilman muuta esikoisen rutiinit samanlaisina. Mutta ne vääjäämättä rikkoontuu ja häiriintyy.
Me kyllä pyrittiin viemään vanhempi samaan aikaan nukkumaan, mutta kun paljon yksin olin (mies iltatöissä) niin väkisinkin se tilanne eli. Varsinkin kun meillä tämä kakkonen oli kanniskeltava tapaus...
Ja kun toista kannoit, niin siinä toisen hoito hieman hidastui : )
Meillä oli konstina vaunut sisällä. Jos sain hyvin esikoisen iltahommat tehtyä, niin menin hänen ja vauvan kanssa makuuhuoneeseen. Vauvan laitoin vaunuihin ja jalalla keinuttelin vaunuja kun luin esikoiselle sängyssä iltasatua. Vauva oli vaunuissa rauhassa aina jonkin aikaa. Sitten kun esikoinen nukahti, niin äkkiä huoneesta pois ennen kun vauva rupesi huutamaan...
Mutta kyllä se ihan oikeasti on hetken semmoista kaaosta, että ei kannata ottaa paineita. Kunhan nukut itse riittävästi. Itsellä tuli tuota univelkaa ja en vieläkään oikein osaa nukkua.
Imetys oli vaikeaa meillä ja ei se sitten onnistunut kun esikoinen kiipeili koko ajan päälle kun imetin. Ja hän oli niin pieni ettei voinut toiseen huoneeseen komentaa. Eli pullovauva tuli toisesta.
Kaupassakäynnit ja sellaiset olivat taitolaji. Toinen lapsi toisessa kainalossa ja toinen kantokopassa. -kauppakassit hampaissa : )
Nyt ihanaa kun leikkivät ja tappelevat : )
Onnea matkaan ja elä ressaa liikaa. Valitse joskus se "mistä aita on matalin", niin jaksaa paremmin.
Vaunuvinkki on hyvä, meillä tosin ei vaunuja saa makkariin ilman hirmuista säätöä. Mutta mietinkin että jos on tarpeen, voisi kokeilla kehtoa tms. jossa pienempi voisi olla sen aikaa, että esikoinen saa tutut iltajuttunsa.
Niin saa nähdä miten tuo imetys sujuu, esikoinen oli jatkuvasti rinnalla kun ei kelvanneet tutti tai pullo. Tämän toisen kanssa ei ole mahdollisuutta samaan, joten sitten vaan toimitaan toisin. Mielellään imettäisin, onneksi esikoinen tykkää kovasti katsella kirjoja eli jospa vauvan tissihetkeen sohvalla saisi sitten kirjashow´n pyörimään esikoiselle....
Kauppareissuihin saan onneksi apua, asutaan syrjäseudulla niin teen harvemmin mutta enemmän -ostokset pari kertaa viikossa. Siihen on luonteva yhdistää vierailut mummin luokse, niin saa itse rahdattua taas osotoskärryllisen tavaraa ja lapset on hoidossa sen aikaa.
Paljonhan on vielä auki kun ei tiedä millainen vauva meille tulee ja toisaalta miten esikoinen suhtautuu. Sitä on vaan niin pirun vaikea olla stressaamatta kun on aina tottunut miettimään asioita kovasti etukäteen ja toisaalta esikoisen pikkuvauva-aika on vielä tuoreessa muistissa.
Mutta pointtini olikin lähinnä siinä, että et voi tietää miten esikoinen suhtautuu ennen kuin asia tapahtuu. Yleensähän noin pienent eivät ole mustasukkaisia mutta meillä tosiaan se imetys asia ei sujunut koska vanhempi halusi olla koko ajan touhussa mukana ja imetysrauhaa ei saanut.
Samaten et voi vielä tietää, että onko uusi tulokas "helppo" vai "vaikea" eli ne asiatkin selkiytyy sitten syntymän jälkeen.
Tämä on asia josta ei puhuta, mutta niin minulla kuin ystävilläni joilla lapsilla pieni ikäero.... ...Täydellinen kiintyminen ja rakastuminen uuteen tulokkaaseen vei huomattavasti kauemman kuin esikoiseen. Kyse ei ollut siitä, etteikö vauvaa olisi haluttu vaan se tilanne on niin hektistä jonkin aikaa ja siinä lähinnä toimitaan kuin kone että pakolliset tarpeet koko perheen osalta tulee täytettyä. Esikoiselle tuli lauleltua ja häntä suukoteltua koko ajan. Toisen kohdalla ei ole sitä rauhaa kun on se toinen pieni siinä mukana koko ajan. Hetken tuntui, että uusi pikkuinen mullisti negatiivisesti koko perheen asiat, mutta onneksi se tunne meni ohi. Nyt molemmat ovat yhtä rakkaita! -Syyllisyyttä siitä vauva-ajasta kannan, koska en pystynyt keskittymään vauvaan sata prosenttisesti.
Ihan käytännön ongelmia voi tulla tuttien ja tuttipullojen kanssa. Meilä ainakin vanhempi yritti taantua vauvaksi ja tuttia rupesi uudestaan käyttämään ja tuttipulloa. Jos en olisi niitä antanut, niin isosisko olisi käynyt ryöstöretkellä pikkuveljen luona.
Turvallisuus asiat on myös sellaisia mihin täytyy kiinnittää huomiota eli silmät täytyy olla auki 24/7 eli vaikka vanhempi lapsi todennäköisesti "auttaa" vauvan hoidossa, niin hän ei vielä tajua että vauvaan sattuu helposti. Meillä isosisko rakkauden puuskissa yritti halailla liian kovaa pikkuveljeään eli ei tajunnut miksi vauvan päälle ei saa mennä ja miksi vauvaa ei saa kiskoa kädestä leikkeihin. Lapsia en siis yhteen vaiheeseen voinut jättää hetkeksikään kahdestaan eli vessassa käynnit, suihkussa käynnit ja semmoiset oli vähän aikaa taitolaji.
Taapero iässä pukkimiset ja tönimiset kuuluivat asiaan ja äitin piti pitää välillä enemmän pikkuisen puolta. Nyt osat kummasti tasoittuneet koska nuorempi on poika ja siten isokokoisempi.
Nykytilanne on se, että lapset saattavat leikkiä parikin tuntia päivässä kahdestaan ilman että heistä näkyy vilaustakaan. Äänitasosta tietää, että kaikki on hyvin.
Vaikka alku oli raskasta, niin nyt olen erittäin tyytyväinen että saimme lapset pienellä ikäerolla.
Onnea matkaan. Kyllä se sujuu.
Kirjoituksestasi on jo hetken aikaa, joten oletkin varmaan jo paassyt maistamaan arkea kahden pikkuisen kanssa. Meilla oli samanlainen tilanne taalla puoli vuotta sitten, esikoinen oli juurikin 1v3kk kun vauva syntyi. En ollut tata asiaa etukateen kovin miettinyt joten se ehka hieman yllatti (en tieda miksi, jarjella ajateltuna tietystikaan elama ei voi olla helppoa enaa) miten kamala kaaos syntyi! Mulla myos mies teki iltavuoroa, tuli kotiin toista yhden aikaan aamuyolla, ja meilla ainakin illat olivat suoraansanottuna ihan h*lvettia! Esikoinen on aina ollut kovin mammanpoika ja oli hyvin mustasukkainen uudesta pikkuvelista. Koko ajan olisi siis pitanyt hanen kanssaan olla ja touhuta (tottakai ihan normaalia noin pienelle) mutta vauvan tultua siihen ei kertakaikkiaan ollut mahdollisuutta. Onneksi oli helppo vauva, muuten olisin ollut ihan hukassa!
Noista illoista kun kysyit, meilla mentiin kylla ihan tuulen mukana, silloin kaytiin pesulla kun pystyi, valilla pestiin hampaat, valilla ei. Puurot syotiin milloin olohuoneessa telkkaria katsellen, milloin kylpyammeessa tai missa tahansa se nyt sattui suuhun osumaan. Muistelisin etta kylvettiin joka ilta, koska se oli isommalle niin mieluista touhua, etta siella viihtyi polskuttelemassa puolisen tuntia tai pidempaan ja itse sain silla aikaa laittaa vauvan iltavalmiiksi... Nukuttaminen oli kamalaa. Isompi ei suostunut nukkumaan jos pienempi oli samassa huoneessa. Yritin nukuttaa vauvan ensin, vieda nukkumaan ja seuraavaksi nukuttaa isomman, tottakai vauva talla valin herasi itkemaan ja kaikki alkoi taas alusta. Tata kaikkea tehtiin valilla monta tuntia. Valilla molemmat sylissa ja toivoa vain saattoi etta nukahtaisivat. Valilla pakkasin lapset vaunuihin ja ulos pukkelemaan (tama toimi lahes aina), siita sitten nukahdettua sisaan ja sankyihin siirto :) (naapurit varmasti pitivat hulluna, monesti oli jo keskiyo tassa vaiheessa kun ulos lahdin pukkelemaan)... Koskaan ei kylla tiennyt mita tuleva ilta tuo tullessaan!
Aluksi nukuttiin kuka milloinkin ja missa milloinkin, koin onnistuneeni jos illalla molemmat nukkuivat. Itsella jai tietysti unet vahaisemmiksi kun nukkuivat paivaunia miten milloinkin, nykyaan nukutaan kaikki kolmestaan paivalla muutaman tunnin paikkarit, tuntuu ihan luksukselta!
Nyt pienempi tayttaa sunnuntaina 6kk, ja edelleen on elama valilla melkoista hulinaa, mutta huomattavasti on helpottanut. Pienempi alkaa jo olla seuraksi isommalle, eika hanta enaa pideta uhkana niinkuin aluksi. Isompi kovasti tykkaa "auttaa" vauvan syottamisessa, vaipanvaihdossa, sun muuta.. Leikkisi kovasti myos mutta kun ei toinen viela liiku niin turhauttaa valilla molempia! Pienemmalla myos kova halu isomman peraan juoksentelemaan.
Ensimmaiset kuukaudet meni kylla ihan sumussa, nyt alkaa helpottaa, tsemppia sinne! Jossain vaiheessa tuli mietittya etta olikohan tama nyt ihan viisas ratkaisu, mutta nyt en kylla vaihtaisi!