Olen 17-vuotias poika ja minulla on touretten oireyhtymä, jota ei ole koskaan diagnosoitu. Tarvitsisin kuitenkin diagnoosia, sillä en pysty menemään armeijaan.
Oireeni ovat ticsit, lievät pakkoajatukset ja runsas kiroilu. Pystyn pidättelemään ticsejä 3 päivää, mutta siitä edespäin on vaikeampaa. Sitä voisi kuvailla aivastukseksi, jota ei pysty estämään. Kaksi vuotta takaperin olin rippileirillä viikon ajan hiihtolomalla, jota muistelen edelleen kauhulla. En saanut olla sekuntiakaan yksin, vaan piti olla aina muiden seurassa tekemässä jotain. Leirin loppupuolella olin sekoamispisteessä, mutta onnistuin ja kotiin päästessäni "räjähdin" ja purin oireeni hallitsemattomasti. Onneksi kukaan ei ollut silloin kotona.
Isä ja muu perhe painostavat minua käymään armeijan. En pysty siihen, että pidättelisin oireita viikkokaudet ja viikonloppuvapaat eivät tähän riitä. Välini ovat vuosien mittaan kylmentyneet isään. Pelottaa, koska olen myös homo. En ole vielä tullut kaapista ulos. Olen päättänyt kertoa asiasta sitten kun olen muuttanut kotoa. Reaktio pelottaa, sillä isä on haukkunut usein homoja. Hiustenvärjäykseni riitti saamaan raivokohtauksen ja homottelun ja neidittelyn.
Sairaudesta vaietaan perheessäni, Olen monet kerrat jäänyt rysän päältä kiinni ollessani purkamassa oireitani. Minua on pidetty vajaaälyisenä ja käsketty lopettamaan. Pienenä äitini kysyi mikä minua vaivaa, mutta en osannut vastata koska en tiennyt itsekään. Vasta 12-vuotiaana luin ensimmäisen kerran tourettesta. Kerran tenttasin äidiltäni ja sain selville, että enoi kärsii samanlaisista oireista.
Keväällä kävin kutsuntojen lääkärintarkastuksessa. Kerroin elämäni ensimmäisen kerran tourettestani ulkopuoliselle. Lääkäri vastasi ettei ollut koskaan kuulutkaan tourettesta. Minulle annettiin 3 vuotta lykkäystä ja aika psykologille.
Psykologi oli opiskelija kesätöissä. Hän sanoi minulla olevan ehkä vikaa pään sisällä ja kehotti minua vierottamaan itseni oireista. Tämä harjoittelija varasi minulle uuden ajan syksylle eräältä toiselta psykologilta.
Olen pettynyt koska en ole saanut diagnoosia. Tuntuu siltä, että minua nyt heitellään lääkäriltä toiselle eikä kukaan osaa auttaa minua. Mistä ja miten saisin diagnoosin touretteen ja sitä kautta vapautuksen?
Oireeni ovat ticsit, lievät pakkoajatukset ja runsas kiroilu. Pystyn pidättelemään ticsejä 3 päivää, mutta siitä edespäin on vaikeampaa. Sitä voisi kuvailla aivastukseksi, jota ei pysty estämään. Kaksi vuotta takaperin olin rippileirillä viikon ajan hiihtolomalla, jota muistelen edelleen kauhulla. En saanut olla sekuntiakaan yksin, vaan piti olla aina muiden seurassa tekemässä jotain. Leirin loppupuolella olin sekoamispisteessä, mutta onnistuin ja kotiin päästessäni "räjähdin" ja purin oireeni hallitsemattomasti. Onneksi kukaan ei ollut silloin kotona.
Isä ja muu perhe painostavat minua käymään armeijan. En pysty siihen, että pidättelisin oireita viikkokaudet ja viikonloppuvapaat eivät tähän riitä. Välini ovat vuosien mittaan kylmentyneet isään. Pelottaa, koska olen myös homo. En ole vielä tullut kaapista ulos. Olen päättänyt kertoa asiasta sitten kun olen muuttanut kotoa. Reaktio pelottaa, sillä isä on haukkunut usein homoja. Hiustenvärjäykseni riitti saamaan raivokohtauksen ja homottelun ja neidittelyn.
Sairaudesta vaietaan perheessäni, Olen monet kerrat jäänyt rysän päältä kiinni ollessani purkamassa oireitani. Minua on pidetty vajaaälyisenä ja käsketty lopettamaan. Pienenä äitini kysyi mikä minua vaivaa, mutta en osannut vastata koska en tiennyt itsekään. Vasta 12-vuotiaana luin ensimmäisen kerran tourettesta. Kerran tenttasin äidiltäni ja sain selville, että enoi kärsii samanlaisista oireista.
Keväällä kävin kutsuntojen lääkärintarkastuksessa. Kerroin elämäni ensimmäisen kerran tourettestani ulkopuoliselle. Lääkäri vastasi ettei ollut koskaan kuulutkaan tourettesta. Minulle annettiin 3 vuotta lykkäystä ja aika psykologille.
Psykologi oli opiskelija kesätöissä. Hän sanoi minulla olevan ehkä vikaa pään sisällä ja kehotti minua vierottamaan itseni oireista. Tämä harjoittelija varasi minulle uuden ajan syksylle eräältä toiselta psykologilta.
Olen pettynyt koska en ole saanut diagnoosia. Tuntuu siltä, että minua nyt heitellään lääkäriltä toiselle eikä kukaan osaa auttaa minua. Mistä ja miten saisin diagnoosin touretteen ja sitä kautta vapautuksen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä suosittelen yksityistä neurologia asiassa. Muuta en osaa sanoa...
Olen pohdiskellut aivan samaa, ongelma on vain se ettei lähiseudulta löydy sellaista. Onneksi tourette ei vaivaa minua hirveästi arkielämässä, mutta armeijassa siitä tulee vakavempi ongelma. Stressi näet pahentaa oireita, kuten rippileirin kohdalla tapahtui.
Pitänee saada aika neurolta. No, lääkäri antoi minulle kolme vuotta lykkäystä, on minulla vielä aikaa.
Merkilistä, että lääkäri ei laittanut minua eteenpäin vaan työnsi mut psykologille. Toivottavasti lääkäri ei luulut että pakenen asevelvollisuutta. Ymmärrän, onhan tourette aika harvinainen sairaus, jota lääkärin on hankala hoitaa, kun on kiireitä jo lisäksikin.
Käyn vielä kerran psykologilla. Jos asia ei etene, pitää varata aika itse neurologilta.
Touretten takia C:n paperit suoraan saanut toteaa että mikäli nuorempana olisi sinulla asia todettu ei olisi ongelmaa. Nyt se on vaikeampaa. Lääkärit epäilee kaikkea, jaksa vain tätä heittelyä, jonain päivänä se palkitaan.
http://www.tourette.fi/
voisivat ehkä auttaaa...