Hei kaikki! Olen 17-vuotias tyttö ja minulla on pieni ongelma. Katsoin joku aikaa sitten jonkun dokumentin missä kerrottii naisesta, jolla oli sellainen häiriö, että hän pelkäsi että hän vahingoittaa muita ihmisiä tai itseään, vaikka tiesi ettei tekisi mitään pahaa kellekkään! Varsinkin lähimmäisten seurassa hän koki olonsa ahdistuneeksi, ja pelkäsi tulevan hulluksi! Minä pelkään, että minulla on sama asia. Pelkään että saan kohtauksen ja vahingoitan lähimmäisiäni, vaikken ikinä tekisi niin! Sen jälkeen tulee aina paniikkikohtaus ja se on hirveää! Olo tuntuu niin ahdistuneelta että haluaisin tehdä itsemurhan silloin! Luulen kuitenkin että nuo jutut liittyy vaan siihen kun olen kuitenkin vielä kasvu vaiheessa ja hormoonit hyrrää ja eiköhän tästä selvitä! Olisiko jollain jotain vinkkejä aisaan? Kannattaisikohan mennä puhumaan jollekkin terapeutille, olisiko siitä apua?
Apua odotellessa (:
Apua odotellessa (:
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tottakai ja ehdottomasti kannattaa mennä keskustelemaan ensin vaikka oman lääkärin kanssa ja hän voi sitten neuvoa miten sun tulee toimia esim. mennäkkö terapialle ym. Tsemppiä ja hyvää kesää!
OCD-oireita, googlaa ja hae apua
Hei! Tuon kuvailusi perusteella sinulla saattaisi olla pakko-ajatuksia, jotka sitten johtavat paniikin tuntemiseen. Pakko-oireiset häitiöt (jotka ovat ahdistushäiriöitä) eivät oikeastaan liity murrosikään, vaan ne syntyvät yleensä muusta syystä: ne voivat liittyä lapsena koettuun turvattomuuteen tai traumoihin tai perimään, mutta ne voivat liittyä myös elimellisiin tuntemuksiin, lääkkeiden sivuvaikutuksiin tai jopa stimulantteihin kuten kahviin ja energiajuomiin.
Ahdistuneisuus on tavallaan pelkoa ilman todellista vaaraa. Pelkoreaktiossa me valpastumme ja aistimme tarkentuvat ja havaintomme keskittyy mahdolliseen uhkaan (vaikka se olisikin epätodellinen). Sitten kehoomme tulee reaktioita, hengitys kiihtyy, pulssin nousee, verenpaine nousee ja hikoiluttaa. Tulee pelon, jännityksen ja paniikin tunteita. Mieleen nousee kaikenlaisia uhkaavia ajatuksia, uhkamielikuvia, vaikka todellista uhkaa ei olisikaan.
Minusta on tärkeää muistaa, että vaikka uhkaavia ajatuksia tulee mieleen ja pelkoa tunteisiin, voimme tietoisella mielellämme ymmärtää, että ne eivät liity ulkoiseen todellisuuteemme vaan ovat syntyneet ajatuksissamme pään sisällä. Voimme ymmärtää tämän ja alkaa ohjata tietoisesti ajatuksiamme pois noissa tilanteissa, koska uhka ei ole todellinen. Se vaatii tietysti harjoittelua.
Minusta on ihan hyvä, jos käyt juttelemassa terveydenhoitajan tai lääkärin kanssa ja kerrot noista ajatuksistasi ja paniikkitilanteista. Jos sinusta tuntuu, että et enää pärjää itse tuon tilanteen kanssa vaan tarvitset luotettavan aikuisen apua ajatustesi ja tilanteiden läpikäymisessä, terapia voi olla ihan hyvä idea. Pakko-oireisiin voi saada hyvää apua erityisesti kognitiivisesta ja kognitiivis-behavioraalisesta psykoterapiasta. Mitä aikaisemmassa vaiheessa puutut noihin oireisiisi, sitä helpompaa terapiakin on.
Kyllä kaikki järjestyy, joten ole huoletta. Muistathan myös, että päässämme liikkuu ja kuuluu koko ajan monenlaisia ajatuksia, mutta ne ovat "vain" ajatuksia, eivät aina totta. Voimme myös itse tietoisesti laittaa sinne ajatusten "romukoppaan" sellaisia ajatuksia, jotka eivät hyödytä meitä mitenkään ja jotka tavallaan joutavatkin sinne. Me voimme myös opetella tyhjentämään tuota roskakoria ja heittämään tuollaisia turhaan vaivaavia ajatuksia pois tietoisesta mielestämme.