Minkälaisena ootte kokeneet elämän homoseksuaalina ja uskovana?
Elämää kaksoimarginaalissa..
lapintyar84
14859
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos on uskossa ja sattuu olemaan homo, niin sen asian kanssa on vain elettävä. Seurakunnassa on vaikeampaa päästä vaikutusvaltaisille paikoille, mutta elämää seurakunnan ulkopuolella homoseksuaalisuus ei nykyään enää haittaa.
Näin alkuun, kiva että aloitit uuden ja erilaisen keskustelun :) Itse en ole kokenut elämääni kovin hankalaksi, mutta itseäni askarruttaa tulevan ammattini ja seksuaalisen suuntautumiseni yhdistäminen. Valmistun muun muassa diakoniksi eikä minulla itselläni ole kokemusta siitä, miten seksuaalisten vähemmistöjen edustajat otetaan seurakunnan työyhteisöissä vastaan. Itse koen, että se olisi voimavara, mutta minusta tuntuu, että sitä ei nähdä sillä tavalla. Olen kuullut juttuja ihmisiltä, jotka ovat kokeneet, että seksuaalisen vähemmistön edustajan on lähes mahdotonta työskennellä seurakunnassa. Seurakunnat tietenkin poikkeavat toinen toisistaan, mutta täytyy kyllä myöntää, että itselläni on aikalailla ennakkoluuloja siinä asiassa.
Monet papit ja työntekijät voivat kyllä puolustaa seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksia, mutta on eri asia edustaa itse työntekijänä tuota vähemmistöä. Olen ihminen, joka ajattelee, että kaikki on mahdollista ja pelkään, että minun ehkä naiivikin ajatteluni saa minut todella pettymään. Olen saanut pienen maistiaisen siitä, millaista voi olla työskennellä uskonnollisessa työpaikassa seksuaalivähemmistön edustajana. Kyseessä ei ollut seurakunta, mutta pointtina siellä oli se, että en saanut kertoa olevani naisen kanssa kihloissa enkä saanut puhua siitä, että kuinka se meidän naimisiinmeno olisi hieman eri asia kuin miehen ja naisen kesken. Syynä oli se, että tämä paikka opetti asioita kuten Raamatussa sanotaan ja heille se tarkoitti sitä, että naiset eivät voi mennä keskenään naimisiin ja niin edelleen. Asia tuli esille, kun lapset alkoivat minulta kyselemään, että olenko miehen kanssa kihloissa, koska he näkivät sormessani sormuksen. En halunnut heille valehdella, joten päätin kertoa totuuden ja siitä syntyi sitten syntyi keskustelua. Karuinta siinä oli se, että lapset ottivat asian vastaan hyvin tyynesti ja ymmärsivät sen, että se on hieman eri asia kahden naisen kesken kuin miehen ja naisen kesken. Mutta siis tällaista voi sattua ja kaikkeen joutuu varautumaan.
Muuten olen ollut pelkästään iloinen siitä, millainen ja mikä olen ja usko on toiminut minulle tärkeänä voimavarana. Itselläni on käynyt niin, että uskoni on pelkästään vahvistunut vuosien varrella, mutta ehkä ajattelutapani uskonasioissa onkin hieman erilainen kuin muilla.. Minulle tärkeintä on lähimmäisenrakkaus ja se, että "minun Jumalani" rakastaa meitä jokaista juuri sellaisena kuin olemme.
Mie olen saanu kokea vähän raadollisempaa puolta uskovana ja lepakkona vapaata suunta edustavassa seurakunnassa. Oon ollu aikaisemmin hyvinkin aktiivinen seurakuntalainen eri työmuodoissa ja vastuutakin saanut sen mukaan. Ainoa asia oli se, että jouduin elämään valheessa enkä voinut kenellekkään kertoa, että tykkään tytöistä. Kun tapasin vaimoni samassa seurakunnassa niin kaapissa eleily ja salailu ei meille kummallekkaan tullut edes mieleen vaihtoehtona. Sen jälkeen kun me molemmat "tulimme kaapista ulos", alkoi meillä helvetillinen elämänvaihe jota en toivoisi kenenkään muun kokevan. Tuntui kuin me ja meidän elämämme olisi vapaasti riepoteltavissa. Saimme lukuisten tekstiviestejen, puheluiden ja sähköpostien kautta päivittäin kuulla, kuinka sairaita ja iljettäviä me olemme Jumalan silmissä. Jossain vaiheessa sitä ei enää jaksanu lähteä kotoa ulos, kun pelkäsi kohtaavansa ihmisiä ja että joutuu kuulemaan tuota samaa kasvotusten. Kyllä sitä näin jälkeenpäin on pohdiskellut, että mikä minussa muuttui niin radikaalisti sen jälkeen kun olin rehellinen ja kerroin asiat niinkuin ne on.. JOtenkin se tuntuu oudolta, että minut olisi hyväksytty jos olisin jaksanut ja voinut feikata sen sijaan, että puhuisin totta siitä kuka olen.
Itse olen huomannut, että nämä kokemukset ovat kuitenkin vahvistaneet niin minua itseä ihmisenä ja suhdettani Jumalaan. Nyt ollaan onneksi löydetty kotiseurakunta paikallisesta kirkosta ja siellä on hyvin otettu vastaan.
Oot Adalmiina rohkea, kun sä oot valinnu opiskella kirkon työntekijäksi! Kyllä se vaan niin on, että ei muutosta asenteissa voi tapahtua ellei ole ihmisiä jotka ovat valmiita tekemään sen eteen töitä, vaikka se ei helppoa olekkaan.
On se kumma miten ihmiset antavat itselleen vapauden arvostella muiden elämäntapaa ja valintoja ja ottaa omaksi asiakseen huomautella niistä ja arvostella. Homoseksuaalisuus nyt siinä mielessä eri asia, että sehän ei ole elämäntapa eikä valinta, mutta ehkä ymmärrät mitä tässä ajoin takaa. Eivät muut ihmiset voi tuolla tavalla häiriköidä toisia. Eiköhän meitä jokaista tulisi kunnioittaa ja kohdella kuten itseään toivoisi kohdeltavan. Surullisen usein vaan ihmiset unohtavat täysin tuon kristinuskon perusasian.
Kiva kuulla, että olette kuitenkin löytäneet itsellenne kotiseurakunnan, jossa teidän on hyvä olla. Olet onnekas, kun kokemasi koettelemukset ovat vahvistaneet sinua ja uskoasi Jumalaan, sillä valitettavan usein siinä voi käydä toisin. Kyllä sitä itsekkin on joutunut käymään kamppailua siitä, että millaiseen Jumalaan minä uskon ja mitä usko ylipäätään minulle merkitsee. Mutta kummasti se usko vaan kannattelee elämässä eteenpäin sitä sen enempää miettimättäkin.
Ihmettelen sitä, että eivätkö ihmiset yhtään mieti, mitä seurauksia heidän puheillaan ja teoillaan voi olla. Tarkoitan tässä nyt niitä ihmisiä, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että homoseksuaalisuus on syntiä. Jos jakaa vahvoja mielipiteitään niin niistä pitäisi ottaa myös vastuu. Kuten jo aiemmin olen jossain kirjoituksessani todennut, joidenkin ihmisten kohdalla tällaiset sanomiset voivat olla hyvinkin kohtalokkaita. Kuka sitten ottaa vastuulleen sen, jos tällaiset syrjivät kommentit ajavat jonkun itsemurhan partaalle? Tuskin kukaan. Joten siis, muistakaamme, että sanoillamme ja teoillamme tosiaan on seurakset.
Niin, kyllähän miekin olen joutunut paljon miettimään sitä, että kuka ja millainen Jumala on ja onko mulla ihan väärä kuva Jumalasta? Onko Jumala sellainen joka heittää minut helvettiin sen takia, että rakastan naista? Mutta kaiken pohdinnan jälkeen olen kuitenkin ihan eri tavalla saanut kasvaa uskossa ja uskon myös että noiden kokemusten kautta oon oppinut paljon uutta lähimmäisen rakkaudesta ja anteeksi antamisesta. Vaikka turha tässä pyhistellä on, välillä on tuntunut että haluaisin antaa kaikille samalla mitalla takaisin :D
Mie luulen, että ihmiset on niin sokeita ja vilpittömästi hukassa tuon asian suhteen, että he eivät tajua tekojensa seurauksia. Suurin osa varmaan uskoo tekevänsä oikein julistaessaan homoutta synniksi. Tuntuu, että ihmiset eivät itse pohdi tätä homoseksuaalikysymystä miltään muulta kantilta kuin siltä mitä on iät ja ajat opetettu...
Eivät varmaan pohdikkaan ja sepäs se ongelma onkin. Kirjoitin tuolla yhdessä aiemmassa kirjoituksessani, että jos tässä homoseksuaalisuus-asiassa vedotaan Raamatun sanaan ja sen oikeellisuuteen niin miksi niin ei sitten tehdä kaikissa asioissa, jotka Raamtussa esiintyvät. Otetaan esimerkkinä tyttölasten ja vaimojen uhraaminen. Emme me elä niin, että vaimoja ja tyttölapsia annetaan raiskattavaksi, koska se on laitonta ja ihmisoikeuden rikkomista ja paljon kaikkea muuta. Ihmiset eivät voi päättää sitä, mitä asioita Raamatusta noudatetaan ja mitä ei. Mielestäni on tekopyhää saarnata siitä, kuinka pitäisi elää Raamatun mukaan, kun siellä kuitenkin on paljon asioita, jonka mukaan emme elä, syystä tai toisesta.
Toisaalta tästä asiasta puhuminen on niin turhauttavaa, koska en usko, että sellaista aikaa tulee, jolloin kaikki hyväksyisivät homoseksuaalit ja kaikki muutkin vähemmistöjen edustajat. Mutta sitten taas toisaalta, jos me vain hiljenemme ja tyydymme kohtaloomme, muutosta parempaan ei myöskään tapahdu.
Oon miettinyt sellasta, että Raamatussa opetetaan, kuinka hedelmästä puu tunnetaan.. Miksi ihmiset ei huomaa mitä hedelmää synnyttää nykyinen tapa opettaa ja puhua homoseksuaalisuudesta seurakunnissa? "Kunnon uskovat" kun saavat sen opetuksen myötä oikeuden arvostella ja riepotella homoja. Ja sen seurauksena suurin osa kiertää Jumalan kaukaa ja valitettavan usea on jopa päättänyt elämänsä itse. Onko tämä se mitä Jumala tahtoo?
On vaarallista, kun Raamatusta tulee ase, jolla lyödään jo valmiiksi lyötyjä.
Kyllä minuakin turhauttaa välillä näistä asioista puhuminen, kun tuntuu ettei mikään kuitenkaan koskaan muutu.. Mut nimenomaan hiljeneminenkään ei ole vaihtoehto..
Olen myös sitä mieltä, että ei ketään kuulu ahdinkoon ajaa, ei edes sen perusteella, että luulee tekevänsä oikein. Tuskinpa Jumala haluaa, että ketään vainotaan ja syrjitään, siltikään vaikka ei homoseksuaalisuutta hyväksyisikään. Mielestäni niin sanottu Jumalan tahdon toteuttaminen ei ole toisten alistamista ja ihmisoikeuksien viemistä vaan nimenomaan lähimmäisenrakkauden julistamista ja kaikkien hyväksymistä.
Mitä sä adalmiina ajattelet että lähimmäisenrakkaus on käytännössä tässä asiassa? Olen paljon kuullut sitä, että homoseksuaalisuutta julistetaan synniksi sen takia, että lähimmäistä nimenomaan rakastetaan. Ei haluta, et ihmiset menee "harhaan".. Mut hassua on vaan se, että kukaan ei suostu näkemään tällasesta lähimäisen akkaudesta syntyvää hedelmää.. Ei asioista tarvi samaa mieltä olla, mutta eri asia on miten sitä mielipidettään tuo julki..
Mun mielestä olisi kiva vaihtaa ajatuksia paremmin sun kans vaikka s.postilla.... Itse kun en tunne muita uskovaisia lajitovereita itseni ja vaimoni lisäksi.. JOs halut niin laittele s.postia [email protected]
Olisi kiva tietää miten homous ja kristinusko sopivat yhteen. Miten homo perustelee itselleen, että voi olla uskovainen ja homo yhtäaikaa. Koska kristinusko perustuu raamattuun, niin missä raamatussa sanotaan, että homoseksuaalisuus on normaalia tai sallittua. Miten homo voi olla sinut itsensä ja kristinuskon kanssa. Jos nyt ei enää keskusteltaisi siitä, miten homoja syrjitään, vaan miten homot kokevat homouden ja kristinuskon sopivan yhteen.
Raamattu ei ole niin mustavalkoinen kuin ehkä haluaisimme sen olevan. Usko on jokaisen ihmisen henkilökohtainen asia eikä sitä voi kukaan ottaa toiselta pois eikä myöskään pidä yrittää ottaa pois. Jos joku sanoo olevansa homoseksuaali ja uskovainen niin silloin hän sitä totisesti on. Ihan yhtä paljon kuin kuka tahansa muukin. Miksi ihmeessä homoseksuaalien pitäisi ryhtyä muille perustelemaan, kuinka he voivat tai eivät voi olla uskovaisia.
Mä en tiedä johtaako tästä aiheesta keskustelu koskaan muuhun kuin kiivaaseen väittelyyn ja pahaan mieleen.. Raamatun kohdista en lähde väittelemään, kun siitäkään ei oman kokemukseni perusteella synny mitään rakentavaa. Mulle itselle kuitenkin on tärkeintä se rauha jota koen asiasta Jumalan edessä, eikä sitä rauhaa muiden kyseenalaistaminen horjuta.
Mä oon helluntailainen nuori ja oon lesbo. Uskon Jeesukseen ja Raamatun Jumalaan ja mulla on tosi ristiriitasia tunteita. En pystyis elää suhteessa naisen kanssa. Oon kyllä siihenkin erehtynyt, mutta se vaan rikko mua ja en pystyny olla lähellä Jumalaa sillon. Oon kyllä kertonu joillekin seurakunnassani ja hyvin ne on sen asian ottanu.. Ei se oo väärin et lintu lentää pään yli mut se on jos antaa sen tehä pesän oman pään päälle. Uskon että tuutte vielä kuulee musta joskus myöhemmin, koska uskon että Jumala auttaa mua vaikka nyt onkin vaikeeta itsetunnon kanssa. Tärkeintä on että omatunto on kohallaa ja että voi elää ilman syyllisyyttä Jumalan kasvojen eessä.
Lesbouden+tai+homouden+tmv.+hyväksyvä+on+kuin+eräs+Jeesusken+opetuslapsi.+Hän+on+Juudas+Iskariotin+kaltainen.+Seuraa+Jeesusta+näennäisesti+ja+sitten+kun+tulee+tosi+eteen+niin+jättää+Jeesuksen+ja+kavaltaa+Hänet.+