Melkein 10 kk ikäisen poikani kanssa on tullut ongelmia, jotka ovat varmasti todellä yleisiä, mutta silti rasittavia. Olen yksinhuoltaja ja kotihoidontuella lapseni kanssa kotona kahdestaan.Lastani hoitaa lisäkseni silloin tällöin mummo.
Ongelmat alkoivat n 1,5 kk sitten, kun lapseni sairasti rokkotaudin jonka vuoksi jouduimme yöpymäänkin sairaalassa tarkkailussa. Tuolloin lapseni ei suostunut syömään mitään muuta kuin rintaa, mistä ei oikein mitään tuohon hätään tullut, kun olimme jo imetystä (hyvällä menestyksellä!) lopettelemassa.
Tuon rokon sairastamisen jälkeen lapsi on vielä pahemmin takertunut tissiin, välillä ei suostu syömään yhtään mitään muuta, kitisee vaan kaiken päivää! Nyt olen saanut hänelle menemään myöskin velliä ja ruokaa 3 kertaa päivässä, mikä on liian vähän, mutta tuntuu lottovoitolta. Lapsi ei osaa juoda pulloa eikä nokkamukia,joten joudun antamaan vellin lusikalla. Maito ei kelpaa, pelkkä velli. Millä keinoin lapsen saisi syömään enemmän, olisiko parasta tarjota koko ajan vai odottaa että tulee kunnolla nälkä ennen kuin syöttää?Lapsi usein syö vain sen verran, että pahin nälkä on ohi ja kohta itkee taas tissille.
Toinen ongelma on vessassa käynti, nimittäin minun, sillä minä en pääse sinne ilman tenavaani. Jos en istu lapseni takana sohvalla kun hän leikkii lattialla, hän seuraa minua ja itkee kunnes suostun olemaan hänen kanssaan. Olen lapsen kanssa kaiken päivää, joten mistään ikävästä tuskin on kyse. Kun menen vessaan, lapsi huutaa oven takana.Jos en avaa ovea ja päästä häntä sisään, hän huutaa niin kauan, että oksentaa.Mitä lie traumoja tämäkin jättää, jos jätän oven taakse? Miten saan lapsen pysymään rauhallisena oven takana?
Kolmas ongelma on omassa sängyssä nukkuminen, mikä liittyy imetysongelmaan. Lapsi syö 3-4 kertaa yössä (nälissään raukka, kun ei muuten syö). Kun hän herää sängystä, hän saa mielettömän raivarin ja haluaa tissille. Kun yritän laskea häntä takaisin omaan sänkyyn, hän herää uudelleen,hamuaa unitissiä eikä suostu nukahtamaan. Vauva on nukkunut vieressäni aina, mutta nykyisin hän pyörii ja hyörii unissaan niin paljon, että putoaa sängystä jos annan hänen jäädä viereeni.
Ongelmat alkoivat n 1,5 kk sitten, kun lapseni sairasti rokkotaudin jonka vuoksi jouduimme yöpymäänkin sairaalassa tarkkailussa. Tuolloin lapseni ei suostunut syömään mitään muuta kuin rintaa, mistä ei oikein mitään tuohon hätään tullut, kun olimme jo imetystä (hyvällä menestyksellä!) lopettelemassa.
Tuon rokon sairastamisen jälkeen lapsi on vielä pahemmin takertunut tissiin, välillä ei suostu syömään yhtään mitään muuta, kitisee vaan kaiken päivää! Nyt olen saanut hänelle menemään myöskin velliä ja ruokaa 3 kertaa päivässä, mikä on liian vähän, mutta tuntuu lottovoitolta. Lapsi ei osaa juoda pulloa eikä nokkamukia,joten joudun antamaan vellin lusikalla. Maito ei kelpaa, pelkkä velli. Millä keinoin lapsen saisi syömään enemmän, olisiko parasta tarjota koko ajan vai odottaa että tulee kunnolla nälkä ennen kuin syöttää?Lapsi usein syö vain sen verran, että pahin nälkä on ohi ja kohta itkee taas tissille.
Toinen ongelma on vessassa käynti, nimittäin minun, sillä minä en pääse sinne ilman tenavaani. Jos en istu lapseni takana sohvalla kun hän leikkii lattialla, hän seuraa minua ja itkee kunnes suostun olemaan hänen kanssaan. Olen lapsen kanssa kaiken päivää, joten mistään ikävästä tuskin on kyse. Kun menen vessaan, lapsi huutaa oven takana.Jos en avaa ovea ja päästä häntä sisään, hän huutaa niin kauan, että oksentaa.Mitä lie traumoja tämäkin jättää, jos jätän oven taakse? Miten saan lapsen pysymään rauhallisena oven takana?
Kolmas ongelma on omassa sängyssä nukkuminen, mikä liittyy imetysongelmaan. Lapsi syö 3-4 kertaa yössä (nälissään raukka, kun ei muuten syö). Kun hän herää sängystä, hän saa mielettömän raivarin ja haluaa tissille. Kun yritän laskea häntä takaisin omaan sänkyyn, hän herää uudelleen,hamuaa unitissiä eikä suostu nukahtamaan. Vauva on nukkunut vieressäni aina, mutta nykyisin hän pyörii ja hyörii unissaan niin paljon, että putoaa sängystä jos annan hänen jäädä viereeni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuohon ruokaongelmaan en osaa sanoa mitään eikä mulla mitään ratkaisua ole varsinaisesti tarjolla tuohon toiseenkaan.
Mutta tuollainen takertuvuus sinun läsnäoloosi voisi hyvin johtua syntymätraumasta. Mahdollisesti yli puolella ihmisistä on jonkinasteinen syntymätrauma. Jos on vaikka ahdistumaan herkät geenit ja niihin yhdistyy riittävän paha syntymätrauma, niin luulisin että on varmaa että tuollaista voi esiintyä.
Mutta älä tosiaan jätä häntä huutamaan jos välität hänestä. Ihan kuten ajattelit, traumahan siitä tulee.
Minä olen itse lievästi autistisena kasvanut ja kyllä huomaa elämäni kulusta että vanhempani olivat aika huonoja vanhempia. Jollain tapaa erilaiset lapset tarvitsee ekstramäärän rakkautta ja toivon että onnistut jostain sitä saamaan, tehtävä ei ole helppo varmastikaan.
Tsemppiä.
Vähän OT; vaihda se velli puuroon. Miksi vauva saa velliä? Eihän sitä ole enää aikoihin suositeltu. Ja nokkamukista tai ihan tav.mukista kannattaa antaa kokeilla juoda, vaikka vähän vettä, harjoittelun vuoksi. (osasiko vauva enne tuota sairastelua juoda mukista?)
3-4 krt yössä syöminen tuon ikäisellä on usein, meillä yösyötöt jäivät pois alle 3 kuukauden ikäisenä (tiedän, lapset ovat erilaisia!).
Onko lapsi aina syönyt päivällä huonosti? Vai tuliko tuo tuon sairastelun myötä?
Oletko jutellut asioista neuvolassa?
Kovasti jaksamisia sinulle ja mukavaa kesän jatkoa teille molemmille!
Paljon en osaa auttaa, mutta meillä käytiin n. vusosikkaan kanssa ravintoterapeutilla allergioiden ja huonon kasvun vuoksi. Sieltä tuli ohjeeksi,että selkeät ruoka-ajat (ei tarvitse katsoa sekunttikellosta, mutta puolen tunnin tarkkuudella samat joka päivä) eli ruokaa 5-6kertaa päivässä ja siihen päälle maitoa ja sitten taas ei tarjoilua seuraavaan ruokaan saakka. Yöllä syömistä ei enää tuon ikäiselle suositeltu, näin ruoka maistuu päivällä paremmin.
Tuohon tissistä vieroittamiseen sain aikanaan neuvolasta ohjeeksi (imetyksen lopetin kun lapsi 9kk), että ensin yösyönnit pois. Sitten yksi imetys vähemmäksi aina muutaman päivän-viikon välein, niin että ensin jätetään pois se vähiten tärkeä imetys, sitten muut yksi kerrallaan ja viimeiseksi se toiseksi vähiten tärkeä. Silloin kun ei imetetä, niin tilalle maitoa/korviketta nokkamukista (näin isoa ei kuulemma kannata opettaa enää pullolle, koska siitä suositellaan luopumaan sitten vuoden iässä).
Ensimmäisenä minulla tulee mieleen, että voisiko ongelma olla siinä, että tenavasi tankkaa yöt ja panttaa päivät? Tuon ikäisen kuuluisi jo pikkuhiljaa jättää yösyömiset vähemmälle, jokainen tietysti on erilainen, mutta sinuna minä kokeilisin vähentää tarjoilua max. yhteen kertaan per yö. Senkin mielellään vaikka nokkamukista tmv. niin, että muksu hoksaisi ettei tarjoilu pelaa enää öisin. Rankkaahan se yksin on, mutta pari yötä huutoa voi tehdä muutoksia yöuniin.
Syömisiin... Ilmeisesti kuitenkin paino nousee ihan kivasti jos neuvolasta sitä ei ole moitittu. Mitä jos unohtaisit ruuan kanssa leikkimisen ja alat tarjota ruokaa esim. n. klo 8, 12,14,17 ja 20 söi tai ei. Tissittelyt vaikka samaan yhteyteen ja muulloin sitten ei syödä. Vellin voi vaihtaa puuroon jne. Epäilen, ettei lapsi itseään nälkään tapa, syö sitten kun on nälkä. Ja ruokaa tarjotaan vain silloin, kun on ruoka aika. Jotkut lapset oikeasti syöv't tosi pieniä annoksia ja välillä huonommin ja toisinaan paremmin. Eriasia tietysti jos on todettu jotain ongelmia, mutta sitten varmaan olette neuvolasta saaneet lähetettä eteen päin tmv.
Takertuvuudesta... Ota se muksu vessaan mukaan niin ei tarvitse huudattaa ulkopuolella. Meillä ainakin muksu on kulkenut mukana vessassa halunsa mukaan. Ei jaksa mitään kiljumisoperaatioita ja stressiä siitä hommasta kantaa.
Meitä on monenlaista neuvojaa; kuka tarttuu vellin antamiseen, kuka ruoka-aikoihin...minun huomio puolestaan kiinnittyi tuohon sairastamiseen ja siihen liittyvään turvattomuuden tunteeseen, joka on jäänyt ilmeisesti teillä "päälle". Tuon ikäisellä voi myös olla ns. eroahdistusvaihe joka lisää takertumista. Ja kun olet ainoa läheinen hoitaja lapsellesi, kaikki tietysti kohdistuu sinuun. Rankkaa, epäilemättä.
Meillä muksu ollut koko ikänsä läheisyydenkaipuinen, varsinkin hampaiden tulot, sairastamiset ja muutokset arjessa on aina lisänneet äidin tarvetta potenssiin sata. Kun tästä aiheesta on lueskellut, nykynäkemys tuntuu olevan että turvallisuusasioissa lapsen on saatava tankata läheisyyttä - kun saa silloin kun sitä tarvitsee, uskaltaa myös irrottautua ja perusluottamus kehittyy. Näin omakin vaisto on sanonut, vaikka välillä kieltämättä on rankkaa ja oma ymmärrys ollut joskus väsyneenä kortilla.
Kaikenlainen itkettäminen ja muu "karaiseminen" tuntuu julmalta noin pienelle ja saattaa vain lisätä lapsen takertumista...tai sitten lapsi ikäänkuin "luovuttaa" ja jää vaille. Vanhemmallehan tämä voi olla helpotus, kun lapsi ei enää "vaadi" niin paljon, mutta lasku tästä lankeaa maksuun tavalla tai toisella, uskon. Eli vaille jääminen näkyy jossain myöhemmässä kehitysvaiheessa ja/tai jonkinlaisena oireiluna.
Ehkä jonkun mielestä psykologisoin liikaa tilannettanne, mutta itseltäni on tietyistä syistä jäänyt jonkinlainen perusluottamus vaillinnaiseksi lapsuudessa ja siksi tietysti huomio kiinnittyy just tähän asiaan. Ja omankin lapsen kohdalla olen kiinnittänyt asiaan tavallista enemmän huomiota.
Uni, ruoka, itku...pienillä lapsilla ei ole vielä puhetta kertoa olostaan, siksi oireilu on usein niin fyysistä...ja äänekästä. Kysyy voimia ja kärsivällisyyttä. Mutta itse uskon että kun lapsi saa tankata sitä mitä tarvitsee, ei tarvitse olla "vailla" pitkään. Eli oireilla ja oireilla.
Olen samoilla linjoilla.
Huudattaminen ja ns karaistaminen on minunkin mielestä julmaa..joo toimiihan se kun tosiaan se lapsi sitten vaan luovuttaa kun kukaan ei koskaan reagoi hänen tarpeisiinsa...
Uskon ja tiedän että on ihan hurjan raskasta, mutta yritän uskoa että tuo on väliaikaista... Meillä on 7kk vauva joka on myös aina ollut tosi läheisyyden haluinen ja äitissä kiinni. Joku aika oli vaikeampi, toinen taas helpompi. Yritä vaan jaksaa ja mä kyllä sinuna kyselisin vielä neuvolasta apua. Ja ihan vaikka jotain kotipalvelua josta joku vois vaikka vaan tulla kotiin siivoon tai muuten auttaan jos ei tuttavista ole apua.
Tohon syömiseen mäkin koittaisin niitä ruoka aikoja. Tosin hirvee huutohan siitäkin varmaan tulee... :(