Olen joutunut lapsena pitkään seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, jonka johdosta seurasi vuosikausia kestänyt masennus lähes näihin päiviin saakka ja vuosia sitten paheni niin, että jouduin psykoosiin ja hetkeksi osastolle.
Tästä kaikesta olen toipunut ihme kyllä hyvin ja nyt ihan "elävien täysjärkisten kirjoissa".
Joskus vielä haluaisin tässä elämässä äitiydenkin kokea kaikista kauhuistani huolimatta. Mutta... synnytys on minulle ihan täysin mahdoton asia edes kuvitella, en pysty edes televisiosta katsomaan jos tulee joku synnytyskohtaus. Jotenkin menen aivan paniikkiin, olen tuskanhiestä märkä jo asiaa ajatellessa. Tiedän, että en koskaan ikinä pystyisi alakautta synnyttämään, jo pelkästään gynekologille meno on suuren ahdistuksen takana. Myöskin jos minulle tehdään vaikkapa esim. normaali papa-koe, niin olen täysin "kokovartalokipsissä" ja vaikka kuinka yritän pitää jaloista kiinni ja rentouttaa itseni niin tunnen aivan suunnatonta kauhua ja kipua, polvet "heittäytyy" yhteen vaikka koitan niistä pitää kiinni jne.
Varmaan todella sekavaa tämä sepustus, mutta johonkin pakko avautua tästä tuskasta.
Onkohan kohdallani mahdollista saada sektio tästä syystä, että pysyisin järjissäni enkä sairastuisi uudelleen vain sen takia, että joutuisin jatkuvasti panikoimaan aivan hirveästi tulevaa. Leikkaus ei minua pelota, vaikka toki tiedän siinä olevan isoja riskejä.
Todella ahdistavaa :(
Tästä kaikesta olen toipunut ihme kyllä hyvin ja nyt ihan "elävien täysjärkisten kirjoissa".
Joskus vielä haluaisin tässä elämässä äitiydenkin kokea kaikista kauhuistani huolimatta. Mutta... synnytys on minulle ihan täysin mahdoton asia edes kuvitella, en pysty edes televisiosta katsomaan jos tulee joku synnytyskohtaus. Jotenkin menen aivan paniikkiin, olen tuskanhiestä märkä jo asiaa ajatellessa. Tiedän, että en koskaan ikinä pystyisi alakautta synnyttämään, jo pelkästään gynekologille meno on suuren ahdistuksen takana. Myöskin jos minulle tehdään vaikkapa esim. normaali papa-koe, niin olen täysin "kokovartalokipsissä" ja vaikka kuinka yritän pitää jaloista kiinni ja rentouttaa itseni niin tunnen aivan suunnatonta kauhua ja kipua, polvet "heittäytyy" yhteen vaikka koitan niistä pitää kiinni jne.
Varmaan todella sekavaa tämä sepustus, mutta johonkin pakko avautua tästä tuskasta.
Onkohan kohdallani mahdollista saada sektio tästä syystä, että pysyisin järjissäni enkä sairastuisi uudelleen vain sen takia, että joutuisin jatkuvasti panikoimaan aivan hirveästi tulevaa. Leikkaus ei minua pelota, vaikka toki tiedän siinä olevan isoja riskejä.
Todella ahdistavaa :(
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meneppä neuvolaan ennen kuin suunnittelet raskautta. Sieltä voidaan laittaa äitipolille käymään ja siellä saat vastauksen kysymykseesi.
Saat sektion! helpommallakin saa. Itse yritin alatiesynnyttää ja pää sekosi. Lopulta mentiin hätäsektioon tosin ei johtunut psyykkeestä. Myöhemmin hain pelkopolilta päätöstä toisen lapsemme sektiosta ja sain sen heti, syynä lapsena kokemani hyväksikäyttö.
Tuli vaan mieleen että vaikka saisitkin sektion niin raskauteen kuuluu paljon sisätutkimuksia ja myöskin sektion jälkeen tarvitset apua esim alapään pesussa. Siihen kannattaa varautua!
Eikö adoptio tulisi kysymykseen? Erilaisiahan me ihmiset ollaan perheissäkin, eikä kemiat välttämättä pelaa, vaikka olisi lähisukugeenit.
Kannattaa tiedustella ajoissa, millainen käytäntö ja miten kivat hoitajat missäkin sairaaloissa on ja varata paikat ajoissa sen mukaan. Ei tarvitse sitten viime hetkellä hirveässä hädässä madella tympeiden hirviöiden edessä.
Minua jäi ihmetyttämään koku1:n kommentti.. Mitä apua alapään pesuun? Itse olen kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä enkä kykene katsomaan synnytystä telkkarista edes, en edes eläimen. Jätin myös synnytysvalmennuksessa synnytysvideon katsomatta.
Olen kuitenkin yhden lapsen alateitse synnyttänyt ja siinä hetkessä se tuli niin luonnostaan ettei muu ahdistanut kuin peräruisku, siitä ehkä pahimmat traumat jäivät.
Mutta ei, sinä et tarvitse apua alapään pesussa todellakaan oli kyseessä sektio tai alatie synnytys!
Itse olin kyllä hyväkuntoinen sektiopäivän iltana ja mieheni avustamana nousin jalkeille ja kävin alapääpesulla. Mutta ei se välttämättä kaikilla onnistu.
Käsittääkseni sektion saa kyllä, jos haluaa. Tiedän tuttavan (odotti ensimmäistä lastaan) ja hän kärsi niin kovasta synnytyspelosta, että sai ihan sillä perusteella sektion.
Minusta sinun ei tule edes harkita äitiyttä. Olet liian neuroottinen ihminen. Lapsi tarvitsee terveen äidin.
Hei, tuttua tekstiä - olen myös joutunut lapsena elämään pitkään noiden asioiden kohteena, sitten vuosia epämääräistä masennusta tms (kun vuosia myöhemmin muistot palasivat), osastolla olin kahdesti.
Erona se että itseasiassa melkeinpa harrastan synnytysvideoiden katselua... Niissä on jotain kiehtovaa. En tiedä, mitä.
Mutta ajatus jonkun sormista, käsistä tai silmistä jalkojeni väliin... Se on täysin mahdoton, vaikka mitään muuta ongelmaa ei tunnu niistä ajoista jääneen. Sinne ei koske muut kuin minä itse. Ei mieheni, ei kukaan. Gynelläkään en ole käynyt.
Ja siis nyt on tilanne se että ehkä olen raskaana, suunnittelemattomasti, mutta jos olen niin sitä ei kesken laiteta.
Sitä mä vaan ihmettelen, että mitenkä sä oot sitten raskautunut?
Hei!! Todella koskettavaa tekstiä. Olen myös ollut lapsena pitkään seksuaalisen hyväksikäytön uhri. Jännitin aivan samoja asioita kuin sinä, mutta kun synnytys viimein koitti, ihmettelin kätilöllekin miten luonto hoitaa asiat: Olin ikäänkuin "horkassa" ja "aineissa" synntyksen ajan, joten kaikki sujui hyvin.
Suurin ongelma alkoikin vasta synnytyksen jälkeen kotona: Lapsuudenajat traumat nousivat pystyyn, vaikeaa oli antaa lapsen isän vaihtaa tyttövauvalle vaippoja (pelkäsin, että hän käyttää häntä silloin hyväksi), Oma vartalo inhotti: Alapäässä tikit ja rinnoissa vauva, joten koko oma keho ja seksuaalisuus tuntui oudolta. Aloin pelkäämään, että menen kohta psykoosiin.
Sain apua hyvin nopeasti paikkakuntani perheasiainneuvottelukeskukselta ja menin myös Suomen Delfins ry:h mukaan. Suosittelen Suomen Delfin ry:n toimintaa, sillä se on tarkoitettu ainoastaan lapsena seksuaalisen hyväksikäytön uhreille ja heidän omaisilleen, Sieltä saa paljon hyvää apua, miten hyväksikäyttö vaikuttaa vanhemmuuteen.
Nyt olen onnellinen, kun olen saanut hyvää hoitoa. Kaksivuotias lapseni on tasapainoinen. Koen hyvänä asiana, että kokemuksestani johtuen minusta on kasvanut oikeudenmukainen äiti. Äiti, joka osaa huomioida lapsen tarpeet, olla läsnä, vetää oikeat rajat ja olla sopivan rento.
Voimia sinulle, ymmärrän tuskasi!!