Oli lyhyt keskustelu miehen kanssa aiheesta vahinkoraskaus (ehkäisystä huolimatta) - sillä kuukautiset olivat myöhässä. Siis, jos kävisi noin, niin mies ajattelisi ensimmäisenä, että olen käynyt vieraissa?????
Ilmeisesti tuollainen "sammakko" pääsi mieheni suusta ollen ihan silkkaa tietämättömyyttä ihmisen biologiasta. - Varmasti hänelle asia oli vitsinkaltainen heitto, mutta minua se loukkasi. Tunnen nyt, etten voi luottaa hänen tukeensa missään asiassa, jos hän osoittaa, että epäisi minulta tukensa kriisitilanteessa, joka onneksi on vain teoreettinen.
Mitäs jos oikeasti kävisi vahinko? En varmasti uskaltaisi kertoa asiasta hänelle lainkaan, vaan menisin salaa hoidattamaan asian, ettei mies vaan luulisi jonkun toisen olleen asialla...
Tuntuu pahalta olla suhteessa ikään kuin yksin vailla toisen tukea. Aina vaan pitäisi olla iloinen "herran enkeli", ei saa tuntea mitään negatiivisia tunteita saati sitten puhua niistä ääneen, ikävät asiat täytyisi pitää visusti piilossa ja sitä rataa. Tai ehkä mies vaan alkaa olemaan kyllästynyt minuun ja rupeaa miettimään sopivaa syytä jättääkseen?
Oli vain pakko purkaa kirjoittamalla tämä ikävä tunne, kun puhuminen tuntuu olevan minulta kiellettyä... Kiitos ja anteeksi.
Ilmeisesti tuollainen "sammakko" pääsi mieheni suusta ollen ihan silkkaa tietämättömyyttä ihmisen biologiasta. - Varmasti hänelle asia oli vitsinkaltainen heitto, mutta minua se loukkasi. Tunnen nyt, etten voi luottaa hänen tukeensa missään asiassa, jos hän osoittaa, että epäisi minulta tukensa kriisitilanteessa, joka onneksi on vain teoreettinen.
Mitäs jos oikeasti kävisi vahinko? En varmasti uskaltaisi kertoa asiasta hänelle lainkaan, vaan menisin salaa hoidattamaan asian, ettei mies vaan luulisi jonkun toisen olleen asialla...
Tuntuu pahalta olla suhteessa ikään kuin yksin vailla toisen tukea. Aina vaan pitäisi olla iloinen "herran enkeli", ei saa tuntea mitään negatiivisia tunteita saati sitten puhua niistä ääneen, ikävät asiat täytyisi pitää visusti piilossa ja sitä rataa. Tai ehkä mies vaan alkaa olemaan kyllästynyt minuun ja rupeaa miettimään sopivaa syytä jättääkseen?
Oli vain pakko purkaa kirjoittamalla tämä ikävä tunne, kun puhuminen tuntuu olevan minulta kiellettyä... Kiitos ja anteeksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Tunnen nyt, etten voi luottaa hänen tukeensa missään asiassa". No aika helposti herneen nenääsi otat ? Luottamus menee yhdestä sanasta. Tai no ehkä noita sammakoita sitten pulpahtelee oikein urakalla. Tärkeintä olisi kuitenkin se, että asiasta antaisi palautetta samantien ja ilman totista aksenttia. Sitä ulospäin sanomista kannattaa harjoitella, koska väärin sanottuna asiat yleensä mutkistuvat.
Vai et uskaltaisi kertoa jos olisi niin, luottamus on eka ehto suhteessa.