Yksinäisyys tappaa hitaasti ja varmasti.
Sosiaaliset taidot kuihtuu, ilmaisukyky lakastuu.
Psyyke kutistuu ja fyysinen kunto rapistuu.
Jos kuolen tänne niin pitkään aikaan ei kukaan kaipaa.
Koira ja kissa jyrsii ruumiini ja lopulta haju ja eläinteni äänet ehkä saavat naapurit tai isännöitsijän avaamaan oven.
Kai ne johonkin kuoppaan sitten mut roudaa.
Miten tässä näin pääsi käymään?
Sosiaaliset taidot kuihtuu, ilmaisukyky lakastuu.
Psyyke kutistuu ja fyysinen kunto rapistuu.
Jos kuolen tänne niin pitkään aikaan ei kukaan kaipaa.
Koira ja kissa jyrsii ruumiini ja lopulta haju ja eläinteni äänet ehkä saavat naapurit tai isännöitsijän avaamaan oven.
Kai ne johonkin kuoppaan sitten mut roudaa.
Miten tässä näin pääsi käymään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Koira ja kissa jyrsii ruumiini ja lopulta haju ja eläinteni äänet ehkä saavat naapurit tai isännöitsijän avaamaan oven."
Tuo onkin jonkun rikollisen elämänkohtalo. Mutta eihän ME?
Ei tuon saisi olla edes rikollisen kohtalo!
Jos yksinäisyyttään pyrkii väkisin poistamaan, niin voi tyrkyttää itseään liikaa, takertuu ja muuttuu taakaksi. Tai sitten on niin epävarma ettei kykene keskustelemaan vieraiden kanssa.
Mitä iäkkäämmäksi tulee sitä vaikeampaa. Koska monilla on jo vakiintuneet kuviot eikä tarvetta uusiin ihmissuhteisiin.
Ei minusta yksinäisyys ole sairaus tai "vika" se on monien asioiden summa. ja minun on ainakin vaikea alkaa väkisin vääntämään mitään. Ihan seuran puutteen vuoksi harrastaa jne. Kaikki se pitää tehdä itsensä tähden ja omin ehdoin,
Ois kamalampaa syödä säälipullaa, kuin olla yksin..
"Miten tässä näin pääsi käymään?"
Niin? Miten? Kerrohan meille tarinasi...