Minä onneton luuseri laitoin kanssa itelleni FB:n. kun kerta kaikki muutkin siellä on ja kaikilla niin kivaa...
Mulla on siellä nyt 82 "kaveria", jotka olen kaikki itselleni kaveriksi pyytänyt. Minulle on tullut näistä kaikkiaan 3 kaveripyyntöä.(sukulaisia). Monta pyytämääni kaveria on jättänyt lisäämättä minut kaverikseen, vaikka heillä olisi parikin sataa kaveria itsellään, joten he siis ovat näitä, joille kelpaavat suunnilleen kaikki mahdolliset tutut "kavereiksi", Paitsi minä. :(
No, nämä mun 82 kaveria, eivät koskaan lähetä viestiä minulle, eivät kirjoita seinälle tai tykkää mistään mitä itse seinälleni kirjoitan.
Monelle olen laittanut viestiä ja kysellyt kuulumisia, mutta vain jokunen on vastannut , muutamalla sanalla...mahdollisimman lyhyesti, parilla lauseella.
Eikä kukaan heistäkään ole kysynyt, mitä minulle mahdollisesti kuuluu, vuosien viimenäkemän jälkeen.:(
Tykkäilen muiden kuvista ja kirjoituksista, laitan synttärionnitteluja ym. ja kommentoin jotain keskusteluja. itse en saanut kuin 15 onnittelua.(no, onhan se jotain sekin)
Niin, että te jotka sanotte, että pitää itse yrittää olla sosiaalinen ja tulla ihmisten ilmoille, että saa ystäviä, niin mites nyt tämän selitätte?
Ja nämä (FB kaverit) sentään ovat jollainlailla jo entuudestaan tuttuja, eivätkä silti halua mitään tekemistä kannsani.
Enkä ole ruma haiseva paskatyyppi, vaan ihan tavallinen ihminen.Kiltti, ystävällinen kohtelias, rehellinen..
FB on tehnyt elämäni todella kurjaksi, joka päivä avaan sen, odottaen, että siellä olisi joltakin jotain viestiä...tykkäämistä, tai jotain lähetettyjä pyyntöjä tai "halauksia" ja "sydämiä", mitä tahansa.....mutta ei.
Olen FB ssä ihan yhtä näkymätön, kuin oikeassa elämässäkin.
Illalla, kun kirjaudun ulos FB stä ja suljen koneen, usein tulee itku.
Koska taas yksi päivä elämästä on kulunut , ilman, että kukaan välittää
Ja älkää vaan neuvoko, että "mene jonnekin missä on ihmisiä: kirjastoon, baariin, uimahalliin, reissuille ja retkille.näyttelyihin, messuille...." koska se on sama kuin= tuntemaan itseni vieläkin yksinäisemmäksi.
Mulla on siellä nyt 82 "kaveria", jotka olen kaikki itselleni kaveriksi pyytänyt. Minulle on tullut näistä kaikkiaan 3 kaveripyyntöä.(sukulaisia). Monta pyytämääni kaveria on jättänyt lisäämättä minut kaverikseen, vaikka heillä olisi parikin sataa kaveria itsellään, joten he siis ovat näitä, joille kelpaavat suunnilleen kaikki mahdolliset tutut "kavereiksi", Paitsi minä. :(
No, nämä mun 82 kaveria, eivät koskaan lähetä viestiä minulle, eivät kirjoita seinälle tai tykkää mistään mitä itse seinälleni kirjoitan.
Monelle olen laittanut viestiä ja kysellyt kuulumisia, mutta vain jokunen on vastannut , muutamalla sanalla...mahdollisimman lyhyesti, parilla lauseella.
Eikä kukaan heistäkään ole kysynyt, mitä minulle mahdollisesti kuuluu, vuosien viimenäkemän jälkeen.:(
Tykkäilen muiden kuvista ja kirjoituksista, laitan synttärionnitteluja ym. ja kommentoin jotain keskusteluja. itse en saanut kuin 15 onnittelua.(no, onhan se jotain sekin)
Niin, että te jotka sanotte, että pitää itse yrittää olla sosiaalinen ja tulla ihmisten ilmoille, että saa ystäviä, niin mites nyt tämän selitätte?
Ja nämä (FB kaverit) sentään ovat jollainlailla jo entuudestaan tuttuja, eivätkä silti halua mitään tekemistä kannsani.
Enkä ole ruma haiseva paskatyyppi, vaan ihan tavallinen ihminen.Kiltti, ystävällinen kohtelias, rehellinen..
FB on tehnyt elämäni todella kurjaksi, joka päivä avaan sen, odottaen, että siellä olisi joltakin jotain viestiä...tykkäämistä, tai jotain lähetettyjä pyyntöjä tai "halauksia" ja "sydämiä", mitä tahansa.....mutta ei.
Olen FB ssä ihan yhtä näkymätön, kuin oikeassa elämässäkin.
Illalla, kun kirjaudun ulos FB stä ja suljen koneen, usein tulee itku.
Koska taas yksi päivä elämästä on kulunut , ilman, että kukaan välittää
Ja älkää vaan neuvoko, että "mene jonnekin missä on ihmisiä: kirjastoon, baariin, uimahalliin, reissuille ja retkille.näyttelyihin, messuille...." koska se on sama kuin= tuntemaan itseni vieläkin yksinäisemmäksi.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Facebook ei sovi yksinäisille.
"Enkä ole ruma haiseva paskatyyppi, vaan ihan tavallinen ihminen.Kiltti, ystävällinen kohtelias, rehellinen.."
Niin ne kaikki väittävät. Lopeta Facebook- profiilisi, koska et pysty olemaan sen arvostuksen arvoinen.
Tulisit jo järkiisi!
"koska et pysty olemaan sen arvostuksen arvoinen."
Mitä tuo tarkoittaa???
"Mitä tuo tarkoittaa???"
Jos ei itse ole menevää sorttia, niin koko Facebook kaveruus voi olla perustettu valheelle.
Tuolla " koska et pysty olemaan sen arvostuksen arvoinen" en tarkoita sitä missään negatiivisessa mielessä. Mielestäni FB on roskafoorumi, eikä siellä ole kenellekään ajattelevalle ihmiselle mitään mielekästä. Eli tarkoitan sitä, että parempikin olisi jos pysyisi pois siitä paikasta. Nyt kun sain miinuksia, niin tyhmät ihmiset luulottelivat että tuo "et pysty olemaan arvostuksen arvoinen" tarkoitti, että ap ei ole minkään arvoinen. Yrittäisitte ymmärtää, eikä luulotella, niin monelta harmilta säästyisitte eikä sitä tarvitse vääntää rautalangasta joka kerta.
Ei siellä monikaan edes huomaa mitä seinille kirjoitetaan, eikä se ole ilkeyttä vaan yksinkertaisesti seinät täyttyy niin nopeasti ettei aina huomaa.
Eihän sitä yksinäisyyttä poista se että menee julkisille paikoille toisten joukkoon, sitä on ihan yhtä yksin kuin että istuis kämpillä.
Jos jaksaa jotain niin tekee sen ihan itsensä vuoksi, Jos voisi olla avoin eikä odottaa mitään, niin joskus niitä ihmeitä tapahtuu.
Välitä sinä sinusta välitä halaa ja rutista. Olet ainutlaatuinen ihminen jolla on kaikki oikeudet onnelliseen elämään.
Kirjoitti joku joka saa olla viikkoja puhumatta kenenkään kanssa....
Totta, tunne on vähän semmoinen, että on mennyt seisomaan isoon väkijoukkoon ja on näkymätön.
Ja silloin sen yksinäisyyden huomaa todella konkreettisesti.
Auttaiskohan FB ssää, jos laittais tilapäivityksiä jatkuvalla syötöllä...?
Kun tarkemmin ajattelee, monethan siellä kirjoittelee kokoajan " söin, tiskasin, kävin kaupassa,katoin leffaa, pesin hampaat, menen nukkumaan..."joten eipä niilläkään tosiaan mitään ihmeellistä elämässä tapahdu!
Mutta silti muut painaa "tasaisin väliajoin" tykkää nappia, ihan siis turhanpäiväisille asioille.
Itselleni ei mielestäni mitään "paivitettävän arvoista" useinkaan tapahdu, enkä tiedä mitä siihen kirjoittaisin, mutta taidanpa laittaa kokeeksi, että "onpa kaunis ilma , lämmintä riittää..." :))
Katotaan, eikö kukaan ole samaa mieltä ja tykkää!!!
"Kun tarkemmin ajattelee, monethan siellä kirjoittelee kokoajan " söin, tiskasin, kävin kaupassa,katoin leffaa, pesin hampaat, menen nukkumaan..."joten eipä niilläkään tosiaan mitään ihmeellistä elämässä tapahdu!
Mutta silti muut painaa "tasaisin väliajoin" tykkää nappia, ihan siis turhanpäiväisille asioille."
Olisko näillä tyhjänpäiväisyyksiä päivittelevillä sen verran (pseudo) statusta että selkääntaputtelijoita löytyy aina?
Luulen että aloittajan seinällä ei edes ole kuin yksi tilapäivitys viikossa jos sitäkään joten vaikea sellainen on jäädä huomaamatta.
Sulla on 82 FB-kaveria ja sait 15 onnittelua Sehän on paljon
Parempi kai yrittää tutustua netin kautta live-ihmisiin... Tai sitten livenä jos mahdollista...
Jos FB:n asetuksia ei käy laittamassa niin, että kaikki päivitykset näkyvät, niin siellä toistuvat aina samojen ihmisten kuulumiset. Voi siis olla, että ystävilläsi on oletusasetuksena se, että samat näkyvät joita he ovat ennenkin kommentoineet eivätkä sinun päivityksesi siis edes tule näkyviin heidän seinällään.
Kannattaa joka tapauksessa olla aktiivinen. Liity erilaisiin ryhmiin, kommentoi keskusteluja jotka sinua kiinnostavat, KÄYTÄ Facebookia, älä pelkästään odota itsellesi kommentteja tai tykkäämisiä. Ei se ole FB:n tarkoitus vaan se, että pysyy ajan tasalla erilaisista tapahtumista ja on mukana yhteisöissä.
Hei! Aina on vaihtoehtoja. Mihinkään ei kannata ripustautua, ellei asia tunnu oikealta. Tapahtumista saa tietoa (netti)lehdistä, kirjoista, twitteristä ja googlaamalla.
Blogitkin ovat eräänlainen yhteisöverkostonsa, jossa korostuvat enemmän sisältö ja laatu, ei määrä tai nokkimisjärjestyksen reaaliaikainen kyttääminen.
Lisäksi em. vaihtoehdoista pääsee eroon. F:stä ei välttämättä (vaikka toimisi virallisten ohjeiden mukaisesti).
Facebookissa on tosiaan oletusarvoisena asetuksena suodatus, joka näyttää vain tiettyjen käyttäjien tilapäivitykset eli niiden joiden kanssa käyttäjä on useimmiten kommunikoinut. Se asetus todennäköisesti suodattaa mm. ap:n päivitykset muilta näkymättömiin.Ja aika harvoin ihmiset muutenkaan kommentoi/tykkää niiden henkilöiden tilapäivityksistä joita eivät ole vuosiin nähneet livenä. Tai saattaisvat kommentoidakin ilman tuota asetusta, jonka saa kyllä vaihdettua niinkin, että näkyy kaikki päivitykset, mutta harvat varmaan laittaa sen niin.
Facebookissa ei välttämättä kannata olla, jos on ainoastaan joitain vanhoja tuttuja, koska sitten se voi jäädä aika näkymättömäksi ja yksipuoliseksi toiminnaksi.
Mulla oli kutakuinkin sama tilanne. Kavereita oli noin 70, kukaan ei koskaan laittanut seinälleni mitään vahingossakaan. Harvoin sain yksityisviestejä yms. Synttärinä sentään muistivat onnitella. Päätin poistaa profiilini, mitä siellä turhaan roikun. Sain entisiltä koulukiusaajiltani kaveripyyntöjä.. En jäänyt kaipaamaan entisiä ystäviäni.
Voi mitä ruikutusta!
Joillain ei ole lainkaan FB "kavereita" eivätkä he edes tiedä, ketä voisi tai kehtaisi pyytää kaverikseen (EDES sukulaisista).
Ja että joku ei ryhdy kaveriksi pyynnöstä huolimatta. Voi voi sentään! On totta, että torjutuksi tulemisen tunne ei ole niitä ihanimpia, mutta mitä noista, se on elämää. Ja tietenkin kannattaa mielessään haistattaa pitkät tällaisille ihmisille eikä ollenkaan nähdä itseään jonain surkeana ♥:n kerjäläisenä.
Tee kuten minä ja pysy poissa sieltä, jos se ei mitään anna.
Mukavaa kesää!
anti fb kirjoitti asiaa.mitä järkeä on mennä naamakirjaan jos se ei kiinnosta.minullakaaan ei ole profiilia koska en oikein ole varma olisiko se minun juttuni sittenkään.enkä minä tosiaankaan hyväksyisi jokaisen laittamaa kaveripyyntöä.
välillä minäkin tunnen itseni yksinäiseksi mutta olen tässä tilanteessa omasta halustani.minulla on kavereita paljonkin mutta en vaan jaksa pitää jatkuvasti yhteyksiä.mielestäni nykyajan yli sosiaalisuus on outoa,ihmisen pitää osata olla yksinkin.tosin ei kenenkään pidä olla täysin yksinäinen.
sitäpaitsi aloittaja sai 15 onnittelua joka on jo mielestäni hyvin.
Itsellä lähemmäs 300 kaveria (alle siis tuo), ja noin yhtä ehkä sadasta näen oikeassa elämässä :D Aika avoimesti kuitenkin kommentoin muiden statuksia, ja sitä on huomannut, että pitkien aikavälien jälkeen heidän on helppo kommentoida takaisinkin. Netissä on se haittapuoli, että sinusta voidaan sinänsä pitää ihan normi verran, mutta sinulla ei ole mitään mistä heijastaa tätä itseesi, koska mitään oikeita reaktioita et saa. Moni on "tykännyt" jutuistani, mutta ilmoittavat siitä vasta oikeassa elämässä tai paljon myöhemmin, eikä niinkään painamalla nappeja.
Pitkän aikaa pyörin myöskin facebookin väittelysivustoilla, joiden kautta pääsi tiettyihin piireihin sisälle, jossa juttu luistaa. Monissa ryhmissä on pienet "in-groupit", lukitut "salaryhmät", joissa on hauska olla, kun niihin kutsutaan vain ne hyvät tyypit. :)
Mutta ei saa ottaa liian vakavasti, eikä varsinkaan yksinäisyyttään kannata itkeä. Ota facebook ja ystävyydet kakkossijaisena tavoitteena, ja keskity viihdyttämään itseäsi. Tätä kautta ehkä löytyy ihmisiä. Ja aina on myös hyvä avoimesti sanoa, että sinulla on jäänyt ystävyyssuhteet vähän hoitamatta syystä tai toisesta, ei välttäämttä facebookissa mutta muuten, esim täällä, niin ihmiset tuppaa antamaan mahdollisuuden päästä vähän edes heidän elämäänsä. Ystävyyssuhteita ei rakenneta tuosta vain ellei jotain ihmeitä tapahdu, eli täytyy antaa jollekin ryhmälle aikaa päästää sinut sisään, jos he edes päästävät. ja jos ei, niin tuskin johtuu sinusta.
Hyviä ideaoita voisi olla esim lyöttäytyä joidenkin hippien seuraan jossain puistossa :) Ne on yleensä aika avoimia, ja niiden kanssa vio tapahtua vaikka mitä yhdessä päivässä. Eikä kannata liikaa miettiä mitään, tai noojautua toisiin. Koita pärjätä yksinäsi, vaikka se on vaikeaa, ja sitten kun on vähän vahvuutta kerätty niin uskaltaa laittaa itseään peliin vähän paremmin. Monet illat olen lähtenyt yksin ulos, ja bussista löytänyt porukan, jonka kanssa on sitten viettänyt koko illan :) Jos tampereen lähellä asut niin lähde kaljalle :D Jos jotain hyvää alkoholista, niin sen kautta sattuu ja tapahtuu jos mitäkin, moni viimeaikainen ystävyys on saavutettu alkoholilla. Ja moni myös tältä sivustolta, joka kannattaa pitää mielessä. Avoimesti vaan :)
Minulla oli aikoinaan samanlainen olo liityttyäni yhteen blogipalveluun (en ole Facebookissa). Alunperin en edes odottanut saavani kavereita sieltä, mutta sitten kun yllättäen sain kaveripyyntöjä yhden yhteisön kautta, niin todellakin luulin että nämä ihmiset halusivat oikeasti olla kavereitani. Olin kauhean harmistunut, jos kukaan ei kommentoinut kirjoituksiani, ja itkinkin jos joku kavereista aiheutti pettymyksen.
No, myöhemmin toki tajusin, että kaveriksi lisääminen tarkoitti lähinnä verkostoitumista samoista asioista kiinnostuneiden kanssa, ja että kaikilla ei ollut kiinnostusta tutustua minuun yhtään sen enempää. Toki edelleenkin hieman harmittaa jos kukaan ei kommentoi, mutta ymmärrän että se ei ole mitenkään henkilökohtaista.
Oman kaverimääräni kasvettua olen myös huomannut, että en ehdi lukea kaikkien kirjoituksia kokonaan ja ajatuksen kanssa, vaikka pyrinkin lisäämään kaverikseni vain sellaisia keihin oikeasti haluaisin tutustua. Yritän kommentoida takaisin ainakin niihin blogeihin joiden pitäjät kommentoivat minulle, vastailla kysymyksiin ja erityisen kiinnostaviin kirjoituksiin... Mutta hyppään kyllä yli lähes kaikki henkilökohtaiset vuodatukset, koska en oikein osaa kommentoida niitä jos en tunne henkilöä kovin hyvin sekä kaikki "kävin kaupassa" tyyliset viestit, koska mitä niihinkin voi lopulta vastata.
Olen saanut kyseisen sivuston kautta myös muutaman paremman kaverin, mutta heidän kanssa viestitään pääsääntöisesti mm. sähköpostilla.
En tiedä ovatko nämä sovellettavissa Facebookissa, mutta itseäni auttoi siis se, että madalsin odotuksiani kyseistä sivustoa ja sitä kautta saamiani kavereita kohtaan, että kirjoitin muista asioista kuin itsestäni (elämäni ei lopulta ole kovin jännittävää), ja että ujutin tekstiin esim. kysymyksiä tai suosittelupyyntöjä ("suositelkaa jotain hyvää elokuvaa/kirjaa" tms.) joihin muiden olisi helppo kommentoida edes jotain.
tosiasia on, että todella harvoin netistä lve-ystäviä löytyy. Turha kuvitella, että irkkikaverit/tsättikaverit/mesekaverit/feispuukkaverit tms. tahtoisivat sinut tavata oikeassa elämässä.
Live-ystäviä saa netin ulkopuolelta: kerhotoiminnat, harrastukset, seurat - jokin sellainen juttu, jossa on jokin yhteinen aktiviteetti jota kaikki "harrastajat" ovat tulleet tekemään. Jos menet vain puistoon juttelemaan tuntemattomille niin se vaan on yhteiskunnan raaka tosiasia, että he katsovat sinua kuin mitäkin kummajaista. Siksi harrastus-/kerhotoiminta on paras keino yksinäisen ihmisen löytää seuraa elämäänsä. Sitä kautta minäkin olen löytänyt suhteellisen paljon aktiivista seuraa.
Ennen kuin aloitin oman harrastus-/kerhotoimintani, olin lähes täysin erakoitunut. Lopulta aloin vain tehdä sellaista, joka minua kiinnosti niin paljon, että jännitykseni muita ihmisiä kohtaan muuttui mitättömän kevyeksi. Oli siinä helppo sitten mennä mukaan, kun tiesi, että A) harrastukseni on sellainen, jota en voi yksin tehdä - B) parin ensimmäisen kerran jälkeen tajusi, että eihän tämä mitään pelottavaa/kauheaa/vaarallista ole ollenkaan - vaan itse asiassa aika hauskaa... no hemmetti - tosi nastaa!
Ja nykyään harrastuskaverit soittelevat/viestittelevät aina silloin tällöin, että tuukkonää viettämään iltaa meijän kanssa. Ja välillä minäkin uskaltaudun ehdottelemaan heille, että tuuttekonääs mun luokse kylään. Ja kun, jos ei ole muuta puhuttavaa, niin onpahan ainakin se harrastus, jota voi yhdessä sitten tehdä. Ja loppujen lopuksi, aina kun joukko ihmisiä kasaantuu porukkaan, niin jollakulla varmasti on jotain puhuttavaa, ja sitten joku toinen jatkaa, ja kolmas kertoo jonkun vitsin, jolle kaikki nauretaan yhdessä - ja lopulta ei sitä edes huomaa, kuinka aika on rientänyt ja on aika lähteä kotiin. Ja sitten muutaman päivän kuluttua taas uudestaan - jossei muualla niin harrastustoiminnassa ainakin.
eli, jos siis haluat live-ystäviä, sinun pitää mennä oikeeseen elämään - jos taas haluat nettiystäviä, niin sinun pitää viettää aikaa netissä ja luoda niitä nettisuhteita. Mitkään suhteet eivät synny tyhjästä - valitettavasti!
Millä oikeudella jonkun Erätukun mainos tulee kirjoittamienne tekstien päälle, niin että tekstejä ei näe kunnolla. Luuleeko Erätukku, että tuo houkuttaisi ostamaan heiltä enemmän. Päin vastoin. Ärsyttää niin, että kierrän kaukaa!!
Kokeile jonkun mainosten esto-ohjelman asentamista? Minulla on Firefox-selaimessa Adblock-lisäosa, johon olen lisännyt erilaisia suodattimia. Ei näy mainoksen mainosta koko suomi24:ssa. :)
Järkytyn mainosten määrästä joka kerta, jos käyn täällä jollain muulla koneella kuin omallani.
Hommaa adblock niin johan auttaa!
Kokeile puhelinta, sillä tavoin tehtiin ennen FB:ia. Pyydä joku niistä 82:sta mukaan kirjastoon tai uimahalliin jne.
Se että odottaa että joku toinen ottaa yhteyttä tarkoittaa että molemmat jotka tarvitsevat seuraa jäävät ilman.
Voi kun joku soittaisi minulle, vaikka voihan sillä hienolla puhelimella valokuvata ja kuunnella musiikkia... :)
Siis toi 82 facebook kaverii on kyllä tosi paljon! itse en ikinä saisi kasaan niin montaa ihmistä facebookista. Itse en ole koskaan liittynyt fb, koska tiedän etten saisi kasaan edes 10 kaveria ja olis tosi noloo olla siellä kun ketään ei edes kiinnostaisi mun olo siellä.
... mut oikeesti jos mulla olis 82 facebook kaveria olisin kyllä tosi ylpee, vaikka ne ei ikinä vastaiskaan mulle.
Mulla on 20 kaveria siellä.
Eniten sattuu lukea, kuinka muut menevät pitämään hauskaa.
Oletko kysynyt saatko mennä mukaan? Et välttämättä pääse huomion keskipisteeksi, mutta ei tarvitse olla yksin.
Oma-aloitteisuuskaan ei tietenkään takaa että vastaus on aina "tottakai", mutta kokeilematta ei tiedä. Jokunen "ei" voi tulla joskus, mutta jos se vastaus on aina se sama "ei" niin mitä sellaisella ´kaverilla´ tekee edes fb:ssä?
Facebook ei siis korjaa yksinäisyysongelmaa jos sellainen on jo ennestään. Aina pitää jonkun olla se joka tekee aloitteita. Lehtikauppiaskaan (ei kovin suosittu kaveri) ei saa lehtiään myytyä ellei hän tartu luuriin ja kysele olisiko edes joku kiinnostunut.
ihan tuttua tunnetta minullakin on facebookissa ja yleensäkin elämässä.itken jos näen että kaveri porukka lähtee baariin ja niillä on hauskaa.ja on kiba jengi.mullakaa ei ole ketään on tullut vain ongelmia valheita valheiden perään myös siitä miltä näytän.itse olen kohentanut ulkonäkööni paljon ja vaatteeita,mutta eipä vain koskaan m inullekaan löydy sitä kamua.facebookis minua yleensä haukutaan sairaaksi.
Samoja fiiliksiä oli kunnes poistin profiilin ja nyt on hyvä fiilis. Voisin leijua ilmassa :) Omissa "kavereissani" (joita oli alle 30) oli muutamia joiden leuhkinta ärsytti. "Minä sitä, minä tätä, minun lapsi sitä sun tätä". Ketä kiinnostaa.
>>Ketä kiinnostaa.
Niinpä. Toisten elämä vaan on sitä että tehdään sitä ja tätä, ja mieluusti siitä kerrotaan muillekin. Puhuminen asioista on kivaa, ja etenkin onnistuneista asioista.
Kiinnostaisiko sinua kaverin lapsen p*skalla käynti? Sehän on ihan luonnollista että lapset oppii asioita, jopa ihan perusasioita. Ei kai sitä tarvitse hehkuttaa että lapsi on normaali. Vai pitääkö?
Yhdessä elämänvaiheessa se oli kovinkin kiinnostava aihe. Vaipoista pääsi eroon, ja kun tenavia ei ole ennen niin tavanomainen 5 kpl niin asia on omalle kohdalle ainutkertainen kokemus.
Useimmat asiat ovat perusasioita, mutta jos ne eivät kiinnosta niin ihan jokaista kirjoitettua tekstiä ei ole pakko lukea.
Ikävämpiä on ne isot jutut joista ei mainita yhtään mitään - ellei osaa kysyä niistä koska on jo kuullut niistä joltakulta toiselta.
FB = kännipäivitys-opus. Yksi neuvo: kokeile liittyä GooglePLUS - someen. siellä on mahdollisuus ns. HangOut video chattiin. Voit jutella ihmisten kanssa tai voitte katsella Youtube videoita yhdessä. Lagaa joskus, mutta se on hienompaa kuin istua ja laskea kämpän nurkkia.
Facebookin käyttäjien älykkyyden tai oikeammin sen puutoksen huomioiden, en ihmettele jos on aihetta juhlia että lapsi sattuu olemaan normaali