Normaalia parempi todellisuuden taju

mikä on totta

Miten tuo ilmenee käytännössä? Mikä on normaali todellisuuden taju jota vertailupohjana käytetään?

21

442

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ahgafh

      tiedostanee, että elämä on harhaa ja illuusiota.

    • enpä tiedä

      tieteellistä vastausta tuohon, jos ihan sillä mielellä kysyit ap.? Itsestäni kuitenkin monesti, tänään viimeksi, tuntui siltä, että normaalia parempi todellisuuden tajuaminen on ennen kaikkea ihmiselle vanhingollista. Olenko vain pessimisti, vai kylmä realisti, kun mietin tämän elämän olevan aika tarkoituksetonta: pääasiassa ihminen käyttää aikansa nukkuen, syöden, ehkä puuhastellen töitä tai opiskelua, ja sitten jossain vaiheessa väripilkkuna on pariutuminen, ehkä jonkinlainen "ihastuminen", joka sekin menee biologian sanelemana ohi viimeistään kahden vuoden sisällä tutustumisesta. Jotkut toki jäävät koukkuun tähän ihastumiseen ja hankkivat aina uusia seurustelukumppaneita, mutta lopulta siinäkin palataan samaan lähtöpisteeseen. Mikä järki tässä kaikessa on? Ei sitten yhtikäs mikään. Ihmisen dilemma onkin keksiä jokin valheellinen "tarkoitus" elämälleen, vaikkei sellaista ole sen enempää kuin muurahaisella: jatkaa lajia.

      • nihil habeo

        Kuinkas sattuikaan, kun itsekin olen viime aikoina tullut samaan tulokseen. Kaipaan takaisin "lapsen uskoani", kun minua lohdutti ajatus iänkaikkisesta elämästä tämän jälkeen, mutta nyt olen tajunnut, että tässähän tämä sitten on, kun täältä lähden, sammuu kaikki (ei ole enää edes unia, joita nukkuessaan voi katsella). Tuhannen taalan kysymys onkin, mistä saada energiaa ja jonkinlaista motiivia tälle ainutkertaiselle vaellukselle? Ei sitä nyt hanskoja naulaankaan viitsis heittää, kun tämä nyt niin lyhyt juttu maailmankaikkeudessa kuitenkin on.


    • dream is collapsing

      Onko tuo jokin ihan virallinen termi tuo "normaalia parempi todellisuudentaju"? Kuulostaa nimittäin aika hassulta; kenellä sitten on valta määrätä mikä on todellisuus? Joku tavallinen kuolevainenhan sen on sitten ilmeisesti määritellyt. Yhtä hyvin sen voi määrittää joku toinenkin ilman akateemista tutkintoa. Minun todellisuus on eri kuin sinun todellisuus ja se koostuu uskomuksista ja ohjelmoinneista, joita meihin on ajettu iät ja ajat. Eikö kuitenkin filosofienkin ikuinen kysymys koske juuri sitä, että mistä tässä kaikessa on kyse? Mikä on totta ja mikä on lopullinen todellisuus. Tuskin siihen on absoluuttista totuutta ihmismielen ymmärrettävissä vaan se vaatii tietoisuuden tason kasvua seuraavalle "levelille", jota emme tämän hetkisellä kapasiteetillamme pysty käsittämään. Ihminenhän käyttää tällä hetkellä vain hyvin pienen määrän koko kapasiteetistaan. Tietenkin voidaan yhdessä sopia, että mitä pidämme totena ja mitä emme, mutta onko se sitten se todellinen todellisuus vai vain yhdessä sovittu illuusio ja kollektiivinen harha, jossa elämme, onkin taas asia erikseen. ja ne ketkä eivät halua tai pysty sopeutumaan tähän yhteiseen harhaan, tuomitaan hulluina tai vääräoppisina.

      • " Ihminenhän käyttää tällä hetkellä vain hyvin pienen määrän koko kapasiteetistaan. "

        Saanko olla eri mieltä tässä asiassa. Käytämme kyllä koko käytettävissämme olevan kapasiteetin, mutta vain pieni osa siitä on tietoista kapasiteettia.

        Suurempi osa on alitajuista, tiedostamatonta, tietoisuuden valoa ylläpitävää ja suojaavaa taustatoimintaa. Käsittääkseni tietoisuutemme on kehityksellisesti suhteellisen nuori evoluution tuote, ehkä jopa vielä jonkinlaisella kokeiluasteella.


    • tirlittantan

      Nimenomaan ihmisten ohjelmointi,
      pitämään jotain tiettyä "todellisuutta" totena
      tukahduttaa sen luovuuden
      jonka kautta saattaisi tajunnan avartumista tapahtua.

    • psyk. esh.

      Psykopaateilla on normaalia parempi todellisuuden taju.

      • Kaikkea sitä

        Ehhehe?


      • kosp

        Psykopaatit osaavat todellakin valita uhrinsa joten heillä on tarkka silmä ja vainu.


    • maljojen_prinsessa

      Mikä on totta? Mielenkiintoinen kysymys.

      Jatkokysymyksiä voisivat olla esim. kuka saa määritellä sen, mikä on totta? Miten totuus todistetaan? Millä tavalla totuus pitäisi määritellä?

      Minun tämänhetkisen käsitykseni mukaan käsitys totuudesta muodostuu jokaisen ihmisen tulkinnan kautta. Tulkintaan taas vaikuttavat mm. koko elämän aikana syntyneet kokemukset ja hankittu tieto sekä kognitiiviset kyvyt, ehkä jopa temperamentti.

      Minun käsitykseni mukaan jokaisen ihmisen käsitys todellisuudesta on erilainen, koska tulkinta on aina erilainen. Tämän takia ei kai voi olla myöskään "objektiivista" todellisuutta. Mielenkiintoista minusta on se, että ihmisillä on tavallaan tarve löytää muita ihmisiä (yhteisö), jonka kanssa jakaa oma käsityksensä todellisuudesta, vahvistaa omaa todellisuuskäsitystään muiden ihmisten avulla.

      Todellisuutta voidaan tutkia esim. tieteen keinoin, mutta tieteelliseenkiin tutkimukseen vaikuttavat tutkijan omat kokemukset ja tietovaranto. Tähän liittyy myös ajatus tiedon luonteesta: tieto on tosi uskomus.

      Mikä sitten on todellisuudentaju? Onko se sama kuin todellisuuskäsitys? Ehkä se on. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin erilainen todellisuudentaju, koska kaikilla ihmisillä on erilaisista kokemuksista ja tiedosta muodostunut käsitys asioista ja tämän myötä myös tulkinta. Tiettyä samankaltaisuutta voi tietysti olla ja tämän takia voidaan esim. muodostaa erilaisia filosofioita ja uskontoja, joita ihmiset seuraavat tai esim. muodostaa poliittisia puolueita.

      Mutta taas riippuu siitä, kuka tuota sanaa käyttää. Jos sitä käyttää esim. psykiatri, hän päätyy todennäköisesti hyvin erilaiseen lopputulokseen kuin esim. filosofi. Mutta onko niin, että psykiatrilla voi olla yhteiskunnassamme valta määrätä siitä, onko jonkun ihmisen todellisuudentaju esim. hämärtynyt? Toisaalta, jos ihminen on "sekaisin", eikö hänellä olekin oikeus saada tukea ja hoitoa?

      Ehkä tähän kysymykseen liittyy myös ihmisen omat tietoisuustaidot (mindfullness), itsereflektion ja itsetutkiskelun taidot. Moni ihminen ei ole oman käsitykseni mukaan erityisen tietoinen omasta itsestään. Tällainen "hyvin tiedostava" ihminen näkee todellisuuden monesti hyvin eri tavalla, kuin "tiedostamaton" ihminen. Todellisuuskäsitykset ovat tällöin jopa pahasti ristiriidassa, vuorovaikutuksessa voi tulla jopa pahoja konflikteja.

      Erityisen hyvin itsensä ja muut tiedostavan ihmisen elämä ei mielestäni ole tässä tapauksessa erityisen helppoa maailmassa, jossa ei erityisesti kannusteta tulemaan tietoiseksi itsestään ja omista tekemisistään. Tavallaan olisi helpompaa regressoitua ja vaipua aikaisempaan tiedostamisen tasoon, jotta esim. integroituisi yhteiskuntaan helpommin ja paremmin. Tämä voisi olla tietenkin melko tuhoisaa oman mielenterveyden kannalta, koska valitettavasti on niin, ettei omasta tietoisuudestaan voi halutessaan lohkaista osaa pois silloin kun haluaa. Voi olla esim. oman mielenterveyden kannalta jopa helpompaa elää jollain tavalla yhteiskunnan ulkopuolella, kuin osallistua sellaiseen toimintaan, joka on oman käsityksen mukaan tuhoisaa itselle.

    • maljojen_prinsessa

      Ja tuosta normaalista piti vielä sanoa, että normaali tarkoittaa yleensä sitä, mitä suurin enemmistö on tai edustaa. Se on tavallaan ehkä demokraattisuuteenkin liittyvä käsite.

      Normaalijakaumaa voidaan mittata Gaussin käyrällä, jota lohkomalla saadaan kaikista erilaisista asioista ja ilmiöistä esille erilaisia joukkoja ja ryhmiä, joista sitten voi halutessaan muodostaa käsityksen siitä, mikä esiintyvässä ilmiössä ja/tai asiassa on yleisintä, eli normaalia. Tässä esimerkki:

      http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/opinnot/ps/ps4/gaussi.gif

    • -Dice-

      Normaalia parempi todellisuudentaju tarkoittaa sitä, että näkee maailman sellaisena kuin se on, ilman ruusunpunaisia laseja.
      Joku tuolla heittikin, että ainakin psykopaateilla on tällainen mainittu olevan.
      Näkisin sen johtuvan juurikin tuosta tunteettomuudesta ja siitä, miten asioita katsotaan enemmänkin järki-kuin tunnepohjalta.

      Esimerkkinä voisi mainita, vaikka rakastumisen, mikä tekee ihmisestä usein "sokean", jolloin myös todellisuudentaju heikkenee...

      Näin olen sen käsittänyt.

    • Mikä on totta? Siinäpä kysymys.

      Minkä vuoksi suurin osa valvetilassa koetuista tunnesisällöltään rikkaista
      kokemuksista siirtyy unimaailmaan?

    • miete(lmä)

      Veikkaan, että meidän ei kannata edes pyrkiä täyteen totuuteen, koska emme koskaan kestäisi sitä.Eikö defenssit suojaa meitä todellisuudelta.

      • Totta ... todellisuus on irrationaalinen, kaoottinen, menneisyys on subjektiivinen, tulevasta ei tiedä, tämä nykyhetkikin on jotenkin häilyvä heijastus itsestään, jonka jokainen kokee rinnakkain viiden aistin ja sisäisten impulssiensa kautta.

        Juurikin tuon vuoksi meillä on alitajunta, mm. defenssit, kompensoivat voimat, motivoivat voimat, sisäinen sensuuri jne., että voisimme kokea todellisuutta sellaisella tasolla, että tiedostamme siitä sellaiset osat, jotka ovat selviytymisen kannalta olennaiset.

        Unimaailmaa tarkastellessa sitä huomaa, kuinka paljon informaatiota me oikeasti otamme vastaan. Tai oikeastaan pitäisi kai puhua alitajuisista raktioista alitajuisesti välitettyihin impulsseihin...

        Ja autististen ihmisten käsittelemää suodattamatonta vaikkapa vain visuaalista informaatiovirtaa, joka kuormittaa koko psyykeen niin, että koemme heidän olevan autistisia, vaikka todellisuudentajun laajuus mielessä tarkasteltuna voisi väittää heillä olevan ' rajatulla alueella täydellinen todellisuudentaju'.


    • Anonyymi

      Yritän etsiä vastausta kokemaani "oivallukseen" mitä koen vähän väliä jos haluan. Eli siis kun vaikka alan syvästi miettiä elämän tarkoitusta ja tätä hetkeä niin pääsen kokonaan toiseen todellisuuteen eikä mikään enään tunnu samalta alkaa hirveä ahdistus kun tajuaa että ihan oikeasti koko elämä on tässä ja kuolen oikeasti vielä. En löydä mistään netistä selitystä tai vastaavia kokemuksia? Tästä tilasta pääse pois jos alkaa esim juttelemaan jonkun kanssa mutta jos yksin makaa illalla sängyssä niin ei saa kyllä unta enään.

      • On hyvin pieni todennäköisyys, että syntyy tähän maailmaan, mutta se on joillekin myös suuri vahinko. Jos elää kymmeniä vuosia jatkuvassa voimakkaassa ahdistuksessa, jota lääketiede ei voi auttaa, ei mikään korvaa tätä kauhua. Olisi ehdottomasti parempi, jos ei olisi syntynyt.

        Eikä hyvälläkään elämällä. jos sellaista edes on, ole mitään merkitystä.


    • Se on niillä joita sanotaan pessimisteiksi ja ilonpilaajiksi ja masentuneiksi.

    • Anonyymi

      "kun vaikka alan syvästi miettiä elämän tarkoitusta ja tätä hetkeä niin pääsen kokonaan toiseen todellisuuteen eikä mikään enään tunnu samalta alkaa hirveä ahdistus kun tajuaa että ihan oikeasti koko elämä on tässä ja kuolen oikeasti vielä."

      Oman kokemukseni mukaan tuollaisessa kuolemaa koskevassa ahdistuksessa on kysymys yksilön takertumisesta omaan egoonsa eli siis että oma olemassa oleminen olisi jotenkin ainutlaatuista ja korvaamatonta. Eihän se niin ole.

      Kun tajuaa, että oma tietoisuus on vain hetkellinen alunperinkin eikä se voisi muuta ollakaan, seuraa siitä syvä rauhallisuus. Silloin kuolemasta tulee odotettu eikä sitä pelkää. Tällöin et enää takerru kuvitelmiin tietoisuutesi ainutkertaisuudesta, mikä sitä ahdistusta juuri herättää, koska tottakai ainutkertaisen menttäminen olisi ahdistavaa. Lopulta kysymys elämän rajallisuudesta ja omasta kuolemasta on vain ajatusvirheen oikaisemista.

    • Anonyymi

      Jos nyt ihan ensin selvitettäisiin, että mikä se todellisuus lopulta on.
      Siinä riittääkin tekemistä joksikin aikaa. Voi olla, että se joka luulee olevansa vahvimmin todellisuudessa kiinni onkin se kaikkein harhaisin, vaikkakin ehkä yleisesti hyväksyttävällä tavalla. Kärpästen todellisuudessa kakka on hyvää, mutta rohkenen olla eri mieltä siitäkin todellisuudesta. Ehkä todellisuuskin on täysin suhteellista.

    • Anonyymi

      Todellisuus on sitä, mitä me emme tunne. Siksi emme voi määritellä normaalia parempaa todellisuudentajua. Psykopaatit ovat kyllä kiinni näennäisessä todellisuudessa paremmin kuin muut, mutta tuo näennäinen todellisuus on pelkkää harhaa. Siten psykopaatit ovat pikemminkin harhaisempia kuin me muut.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Simula, rakkaus, Aittakumpu

      Milloin tämä rakkaus on roihahtanut? Onko molemmat herätysliikkeen jäseniä - kristillisiä etnonationalisteja ?https://ww
      Perussuomalaiset
      129
      2829
    2. Yläkoulun seksiopas neuvoo harjoittelemaan

      anaaliyhdyntää lämpöisellä ja pitkällä porkkanalla https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010859818.html
      Maailman menoa
      247
      2487
    3. Pormestari käräjille?

      Ei mene Puolangalla häpösesti, rinnekeskus&hotelli suljettuna ja käräjäasiana, naudat tapetaan nälkään, poliisi tutkii j
      Puolanka
      64
      1668
    4. Joukko oppilaita terrorisoi koulua Helsingissä niin

      että osa opettajista pelkää töihin tulemista https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010857587.html
      Maailman menoa
      191
      1555
    5. Millaista naista ikävöit

      Ulkonäkö/persoona
      Ikävä
      59
      1512
    6. Norjan tilaama koruton raportti mitä NATO-jäsenyys aiheuttaa Suomelle

      Iltasanomat: "Miksi vaikenemme? Asiantuntijoiden mukaan Suomessa ei vieläkään ymmärretä, mitä Nato-jäsenyydestä seuraa
      Maailman menoa
      78
      1178
    7. Susta ei saisi nättiä vaikka miten paljon

      meikkaisit. 😁 anna siis sen miehen olla rauhassa! Sivusta tutulta mieheltä
      Ikävä
      75
      1148
    8. Minkälainen naama

      kaivatullasi on? 🫠
      Ikävä
      40
      1137
    9. Voisimmeko seuraavan kerran kun

      Nähdään tehdä toisille selväksi että kiinnostaa enemmän kuin kaveri mielessä. Jos keksit vielä keinon niin napakymppi
      Ikävä
      39
      1002
    10. Purra esiintyi epäasiallisesti

      Eduskunnassa keskustellaan vaihtoehtobudjeteista. Niistä voi olla monta mieltä ja myönnän niiden olevan osin heikkoja. M
      Pyhäjärvi
      288
      970
    Aihe