...vähä-älyinen ja paineenkestoltaan huono, mutta yli-innokas reserviläinen joka halusi ja luuli pääsevänsä johtajakoulutukseen, mutta ei päässytkään. Tilallle käskettiin joku vähemmän innokas, mutta ominaisuuksiltaan pätevämpi kaveri.
Minunkin tuvassa oli näitä yli-innokkaita särmääjiä, jotka vain puhuivat johtajakoulutuksesta.Eivät päässeet ja hyvä niin. AUK on hyvä paikka, turvassa kusipäisimmiltä. Ei ihme, että sinne AUK:iin pitää välillä komentaa porukkaa, kun näitä säätäjiä on niin paljon.
Täällä nuo epäonnistuneet sitten yrittävät olla edes päivän alikersanttina.
Minunkin tuvassa oli näitä yli-innokkaita särmääjiä, jotka vain puhuivat johtajakoulutuksesta.Eivät päässeet ja hyvä niin. AUK on hyvä paikka, turvassa kusipäisimmiltä. Ei ihme, että sinne AUK:iin pitää välillä komentaa porukkaa, kun näitä säätäjiä on niin paljon.
Täällä nuo epäonnistuneet sitten yrittävät olla edes päivän alikersanttina.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin no... ehkä tyypillisempi taitaa kuitenkin olla se joka on ensimmäisen parin päivän/viikon sisään lopettanut homman, hakenut c:n jonkin tekosyyn varjolla (kertoen kuitenkin kaikille jostain ykskaks löytyneestä synnynnäisestä viasta joka diagnosoitiin parissa tunnissa ilman lisäkokeita suurinpiirtein, mutta itse vihreä paperi on kadonnut jonnekin, 99%:lla varmuudella F-koodilla, jos löytyisi jostain...). Ja tällä kokemuksella sitten kertoo miten hajoittava paikka intti oli ja hänkin sai pysyvän vaurion, eli toisinsanoen ei päässyt yli ns. alkushokista ja lähti. Enpä nyt itsekään niin intistä pitänyt, edes siinä vaiheessa kun komennettiin aukkiin, tuvasta lopetti 6 kuukauden sisään ja muutenkin oli aikamoinen kato kyllä ympärillä, nakki sitten perkule napsahti. Olihan se ihan mukavaa omalla tavallaan joiltain paikoin, mutta itse sanoisin tylsäksi ja puuduttavaksi päivien laskemiseksi enemmän kuin miksikään muutoin hajoittavaksi paikaksi.
Uskoisin, että jos fyysinen terveys olisi kohdallaan ja ensimmäisen kuukauden sisään ei päästettäisi ketään pois jos ei todella terveydentila sitä vaatisi fysiikaltaan, niin varmaan kovin moni enemmän palaisi riviin. Jos sinulle kerrottaisiin, että niin nyt makailet tässä kuukauden, kerro kun olet terve jos siltä alkaa tuntua, ehkä paluuta tapahtuisi paljonkin. Meinaan hajottavampaa se olisi maata tekemättä ei mitään jos siihen ei todellakaan olisi syytä, kuin tehdä muiden mukana. Yleensä kun ekat viikot ovat ohitse niin kyllä se siitä lähtee ns. kiikun kaakun kavereillakin jotka aluksi kisailevat itsensä kanssa jäädäkö vai ei...
"vähä-älyinen ja paineenkestoltaan huono, mutta yli-innokas reserviläinen"
Mutta tuleeko kyseisestä sakista koskaan innokkaita saati yli-innokkaita reserviläisiä?
Ainakin järjestäytyneessä reserviläistoiminnassa on valtaenemmistö upseereita ja aliupseereita, vanhaa perua siltä ajalta kun järjestötoimintaan pääsi vain tietyn sotilasarvon omaavat. Miehistölle avoimet killat ovat käytännössä pienten piirien juttuja, keskittyen esim aselajinsa museoiden hoitamiseen. Kannatusjäseniä voi kyllä olla paljon.
Mutta pontti siis se, että näitä johtajakoulutukseen halunneita mutta sieltä tippuneita ei taida paljon näkyä missään reservitoiminnassa ja vastaavassa.