Tyylisuunnista

Kantsiskos mennä kirjastoon?

Annie Sloan & Katie Gwynn: Koristemaalauksen käsikirja. Tässä on lyhyet ohjeet eri tavoille maalata. Nimi saattaa kuulostaa spesiaalilta, mutta ohjeet ovat selkeät, jokaikiselle eri koristemaalaus asialle. Ihan suomeksi. Helpoista vaikeampiin.

Tota aiemmin käytettiin temperaa maalina. Moni väittää sitä hankalaksi verrattuna uusiin maaleihin mitä ovat käyttäneet. En sano mitään kun en ole kokeillut temperaa. Shellakka oli yleinen lakka. Ja pöydän päällä lasilevy. Hyvä yhdistelmä. Nykyisin ei myydä lasikantisia pöytiä.

Joissain asioissa ollaan menty parempaan suuntaan ja joissain ei. Ja metallinen parvekkeeni kaide hilseilee taas pari vuotta tehdyn maalauksen jälkeen.

Esim mäntylevy viilutettiin kahdella kerroksella viilua molemmin puolin. Nykyisin yksi kerros on tavallisin tapa. Suomeksi: halvempi. Ennen viilut olivat 0,6 mm viiluja paksumpia kuin nyt. Suomeksi: kestävämpiä.

Mahonki oli tavallinen viilu. Hondurasin mahonki. Erittäin haluttu laatu. Kumma kyllä ne on melkein kaikki hakattu maan tasalle. Pitää käyttää afrikkalaista mahonkia, joka on tummempaa ja painavampaa. Oli Khaya jossain Uuden Seelannin ja Australian mailla, jättiläismäisä puita, mikä on nykyisin luonnonsuojeltu puu. On englantilainen tammi, joka oli haluttu, Pitää tyytyä eurooppalaiseen kun kaikki englantilainen tammi meni aikoinaan laivanrakennukseen. Jne.

Tämä ei ole sitten vittuilua. Puusepän olisi ihan ikävä/mukava kuulla mitä saat selville. Siis se on minulle harrastus. Olin joskus kiinnostunut puutarhakasveista, mutta jotenkin kiinnostus loppui siihen, että vattuja on yli kolmeasataa lajia. Risteymiä kymmeniätuhansia. Se on vuosisatainen urakka. Enkä usko eläväni niin kauan. Olen puuseppäkin ilman titteliä, jos tiedät mitä se tarkoittaa? Näyttökoe jäi tekemättä. Eikä kaduta.

Moni asia on esi-isien aikaansaannosta. Puutarhakasvit. Kunnia esi-isillemme. Mehän emme olisi sitä mitä me olemme ilman esi-isiämme. En tosin tunne esi-isiäni. Siis iso-isääni pitemmälle. Mutta tiedän ettei kasvinjalostus olisi mitään ilman esiesiesiesiesi-isiämme.

Olisin ihmeissäni jos Suomen pohjois-osan puille ei löytyisi käyttöä soitinrakennuksen piirissä. Etelä-Suomen läskimännylle ei taida löytyä seinäpaneelia kummempaa käyttöä. Okei, voi sillä makkaraa paistaa, mutta muuhun se on kelvotonta.

Siis rakentamisessa. Tätä ne kutsuu kasvihuoneilmiöksi. Me voimme siis saada parempia rakennuspuita?

Tottakai. Olli Rehn:hän sanoo että kaikki on paremmin kun olemme EU:ssa. Veikkaan että kumipuutkin kasvaa Suomessa jos Olli sanoo niin.