Moi! Eli sain vähän aikaa sitten kuulla että olen raskaana, elikkäs 8 viikko menossa, ja aion pitää sen. Onko muita nuoria äitejä? Itse olen 15 =)
Teiniäiti -95
anonyymiiiiiii
61746
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Tomegle turpa kiii!!!!
Samassa tilanteessa, en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä
kun abortin haluan.. Kukaan ei osaa sanoa mihin soittaa
ja mitä tehdä..
Ole yhteydessä neuvolaasi, eiköhän sieltä osata opastaa haluamaasi osoitteeseen.
Ota oman kuntasi terveydenhuoltoon yhteyttä, sieltä he neuvovat sinua eteenpäin ja ohjaavat oikeaan paikkaan.
Itse täytän melkeinpä heti vaavin synnyttyä 17, ja nyt menossa rv 30 4 :)
Onnea odotukseen =)
Et voi sanoa, etteikö minusta olisi tässä iässä äidiksi, musta toi on tosi halveksuvaa, koska et tunne mua :D ? JA niin 30-vuotias kuin 15-vuotias voi olla hyvä äiti, ja kun vauva on 4kuukautta olen 17.. En kysellyt olenko hyvä äiti, vaan mietin onko muita nuoria äitejä? Ois kiva jutella :)
Se, että et vastannut yhteenkään kysymyksistäni, paljastaa sen, että sinulla ei ole harmainta aavistusta siitä miten aiot elättää sen äpärän.
Ole hyvä ja kerro suunnitelmasi, niin voin ottaa sinut EHKÄ vakavasti. Epäilen kyllä todella, että sinulla on edes mitään suunnitelmaa mietittynä. Oletat vain, että vanhempasi kyllä hoitavat sen lapsen. Sinä luulet, että pelkkä läsnäolosi riittää, mutta sinun ei tarvitse tehdä lapsen eteen yhtään mitään.
Tiedoksesi vain, että sinä olet näin pilannut koko nuoruutesi melko mallikkaasti. Siinä missä muut menevät bileisiin pitämään hauskaa, niin sinä jäät rannalle ruikuttamaan lapsesi kanssa. Lopulta ystäväsi jättävät sinut, koska sinä et koskaan voi tehdä heidän kanssaan mitään, koska sinulla on äpärä hoidettavana.
Tosin epäilen tätäkin vaihtoehtoa, koska kuten aikaisemmin sanoin, sinun vanhempasi sen äpärän kasvattaa loppujen lopuksi, koska sinusta ei yksinkertaisesti ole siihen. Voit ehkä ensimmäisen viikon vaikuttaa siltä, että pärjäsit, mutta sen jälkeen alat jo kyllästyä koko hommaan ja sysäät sen äpärän vanhemmilesi.
On se hienoa, kun lapset luulevat olevansa valmiita tekemään näinkin isoja päätöksiä. Vitun ipanat.
Joidenkin mielestä se voisi olla aika heikkoa, varsinkin jos kuvittelit olevasi jonkinsortin aikuinen, kiusata vaikeassa tilanteessa olevaa 15-vuotiasta lasta.
Isä lyö äitiä, äiti huutaa lapselle, lapsi potkaisee koiraa.. ja koira taisi haukkua sinulle niin nyt olet täällä.
"Ole hyvä ja kerro suunnitelmasi, niin voin ottaa sinut EHKÄ vakavasti. " (Tomegle) - luulenpa ettei hän kaipaa sinun suhtautuvan raskauteensa vakavasti tai ylipäänsä millääntavalla. Jos olet itse tosiaan ollut kuvailemasi kaltainen 15-vuotias, joka juoksee bileissä pitämässä hauskaa, se ei tarkoita sitä että kaikki muut ovat samanlaisia sen ikäisenä. Hieman laajakatseisuutta! Eiköhän jokainen tiedä itse, kun on valmis ottamaan niin suuren vastuun, kun pienen ihmisen elämä.
Onnea odotukseen teiniäiti -95! :) Muistan kyllä itsekin haaveilleeni kovasti omasta lapsesta jo tuon ikäisenä, mutta ei se loppujen lopuksi tuntunut vielä omalta jutulta. Mutta, nuorena sitä jaksaa vielä temmeltää oman muksun kanssa.
hirveintä tässä on se että jos tomegle on oikeasti aikuinen, miksi haukkuu viatonta, syntymätöntä lasta äpäräksi?
Suunnitelmista ei voi puhua, jos niitä ei ole.
Karsos kun kaikkihan aina järjestyy - tai sitten ei.
Herran haltuun niin hyvä tulee!
Joo heipparallaa, se äpärä varmaan konttaa itse adoptiokeskukseen, kun tajuaa miten paskassa tilanteessa se on, kun sai aloittajan kaltaisen idiootin äidikseen.
Taidat olla tyhmääkin tyhmempi?
Onko mulla joku velvollisuus vastailla sulle MUN suunnitelmistani? EI. Ne ei kuulu sulle, koska tää keskustelu ei ole sitä varten, vai sanoinko jossain vaiheessa niin? Ja mistäs tiedät että biletänkö minä IKINÄ? :DD ei herranjumala, mihi tää maailma on menos? Kaikkia vaan tuomitsemaa, lisää hyvääoloa vittu sullekkin ! ;)
Ja aijaa, sullahan on hyvii frendei, jos sun tarvii pelätä millon ne sut jättää :''D
hahahahah, mulla on sentään hyviä ystäviä, ne ei jätä mua tollases asias, se sanahan ei silloin ole : YSTÄVÄ ! :DD ootsä oikeesti tyhmä? :)
Onko sulla muuten itselläsi lapsia? Sysään sen vanhemmilleni, eheei, älä nyt ala ennustelee tulevii, mistäs sitä tietää kui hyvin pärjään? Huhhuhhh...
Yritän pärjätä, ja tuo ei varmaankaan auta asiaa? Siinä sen näkee, miten joku saa hyvänolon siitä, jos aukoo päätään netissä nuoremmalle, ja LUULEE että saan paskan olon siitä.. Niin nyt varmaan sanot että annat neuvoja, neuvot eivät ole tuollaisia..
Mua vituttaa just kaikki nelikymppiset, jotka ovat lapsettomia ja täällä purkavat vihaansa, menkää vittuu täält ;---) THÄÄNKS! Luuletteks te oikeesti että mä teijä idioottimaisista kommenteist kaatuisin? :)
Anteeksi, unohdin, että olet teini ja tiedät selvästi paremmin kuin kukaan muu tässä maailmassa.
Hopsan, kuinka tuo pieni yksityiskohta pääsikään unohtumaan!
Muista sitten mitä sanoin, kun olet kirjoittamassa tänne seuraavaa aihettasi kaksi viikkoa lapsen syntymän jälkeen:
"Mä en jaksa olla enää äiti, mitä teen?!"
Don't feed the trolls!
Kysymys lienee enemmänkin siitä, että aikuiset ihmiset suhtautuvat 15-vuotiaan kykyyn pitää huolta itsestäänkin skeptisesti. On luonnollista väittää, että olet hyvinkin valmis ja kypsä ihminen ja teet siis itseäsi koskevia päätöksiä.
Todellisuudessa päätöksesi kuitenkin koskevat myös monia muita - vanhempiasi, tulevaa lastasi, isäehdokasta jne.
Sinulla ei tuossa iässä ole mitään kuvaa siitä, mitä lapsen kanssa eläminen on. Sinä et lasta tule moniin vuosiin elättämään. Sen tekevät vanhempasi ja/tai maamme sosiaaliturva.
Olet järjestänyt itsesi tilanteeseen, joka ei helppo ole. Teinitapaan olet luonnollisesti varma siitä, että valintasi on oikea. Eihän sinulla LUONNOLLISESTIKAAN ole mitään hajua siitä, mitä tuleman pitää. Elämänkokemusta ei vain ole. Ei se sinun vikasi ole.
Kukaan ei toivo, että "kaatuisit". Sitä toivon, että jatkossa mietit hyvin tarkkaan toimiasi. Ja muistat, että se vastuu oikeasti ON kannettava.
Erään teiniäidin tulevaisuus:
"Turvakamerat nauhoittivat, kun 18-vuotias äiti yritti tukehduttaa neljäkuukautista lastaan lastensairaalassa Teksasissa. Hän oli sanonut poliisille, ettei halunnut lastaan enää ja että halusi takaisin huolettomaan elämäänsä. Äiti syytti lapsen isää, ettei tämä ole auttamassa häntä. Jos äiti todettaan syylliseksi, häntä odottaa Teksasin osavaltion lain mukaan elinkautinen vankeusrangaistus."
http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Ulkomaat/1194679695843/artikkeli/teiniaiti halusi takaisin huolettomaan elamaan yritti tukehduttaa lapsensa kaksi kertaa.html
Oikeesti mitä helvettiä!? Miten on niin iso asia kaikille 30v. -40v. akoille jos joku saa 15 vuotiaana lapsen? Mistähän voitte tietää vaikka tää 15v. tyttö oliskin teitä parempi äiti. Ei kukaan 15 vuotias halua pitää lastaan jos ei ole varma että pystyy elättämään sen minulla on itselläni 15 vuotias tytär ja tiedän että 15 vuotiaat ovat todella järkeviä jo tällaisissakin asioissa ovathan he melkein aikuisia. Mihin sitä elämän kokemusta tarvii jos saa lapsen? tuskin kukaan oppii olemaan vanhempi ennen kuin on omia lapsia? miten voisi edes oppia??? HALOO!! vai tarviiko siihen jotain nuorena vietettyjä bile iltoja ja etelän matkoja sun muuta "elämän kokemusta" että on valmis vanhemmuuteen? eiköhän jokainen 15 vuotias tiedä että elämisee ja lapsenelättämiseen tarvitsee rahaa ja rahaa saa kun käy töissä. Sitä paitsi monet 30 vuotiaat ovat raskaana eikä heilläkään ole työpaikkaa tms. musta tuntuu nyt vaan että tässä on katkeria "vanhuksia" asialla jotka ei ehkä ole uskaltanu tehdä niitä lapsia alle 30 vuotiaina tai ovat jopa sitte kolmekymppisinäkin epäonnistunut vanhempi mitä vanhvasti luulen koska jos on 30 vuoden ikäero vaikka teiniikäiseen lapseen tulee aivan varmasti kamalat riidat jne. lapsi kapinoi koska ette ymmärrä häntä yhtään onhan siitä sentään ollu 30 vuotta kun ootte itse ollu 15 vuotiaita... miettikää aikuiset ihmiset vähän mitä täällä netissä läyhäätte se on jokaisen oma asia minkä ikäisenä hankkii lapsia! JA tietääkseni ei tämä tyttönen teidän mielipiteitä kysellyt!
"Aloittaja" onneksi olkoon raskaudesta ja tulevasta lapsesta varmasti pärjäät hyvin, uskon siihen! tsemppiä :)
"Mihin sitä elämän kokemusta tarvii jos saa lapsen? "
Luepa esim. tämä juttu, miksi juuri teiniäidit työllistävät lastensuojelua Porvoossa. Tähän tietysti joku tuleva teiniäiti tulee huutamaan, MUT KU MÄÄ EN ASUKKAA PORVOOSSA.
http://yle.fi/alueet/teksti/helsinki/2011/06/teiniaidit_tyollistavat_lastensuojelua_porvoossa_2676863.html
Artikkelissa puhutaan vain ilmoitusten määrästä, mutta mainintaa siitä kuinka iso osa ilmoituksista ovat oikeasti aiheellisia ei ole. Eli tuolla et nyt todistanut yhtikäs mitään.
ja TOMEGLE: ei tarvitse kuin vähän vilkaista mitä kaikkea olet eri keskusteluihin kirjoittanut että voi todeta että taidat potea huonosta itseluottamuksesta tai sitten elämälläsi ei taida olla hirveästi merkityksellistä sisältöä. Millainen ihminen viettää vapaa-aikaansa vain mollaamalla muita? En nähnyt ainuttakaan kirjoitusta sivusi kautta jossa olisit asiallisesti keskustellut tai kommentoinut muiden asioita, vain pelkkää mollaamista ja haukkumista. Kutsut aloittajan lasta toistuvasti äpäräksi, miksi? Kypsänä ihmisenä sinulla ei olisi tarvetta käyttää minkäänlaisia alentavia nimityksiä syntymättmästa ja viattomasta ihmisestä.
Minusta olet vihoviimeinen henkilö jonka kuuluu tulla oikomaan muiden käytöstä, kun omasikin on pahasti puutteellista.
Ja te muut (ikävä ihminen, miesope): te kun aina niin pädette tuolla huokuvalla yleissivistyksellä ja kypsyydellä kritiikin muodossa, niin kysyn, eikö teilläkään koskaan ole mitään positiivista sanottavaa tai kannustavia kommentteja? 15-vuotias tyttö tietää varmasti itsekin olevansa aikamoisen mullistuksen ja VAIKEAN tilanteen edessä, eikä varmasti tarvitse teitä toistamaan sitä hänelle? Hän tietää sen varsin hyvin itse ja uskokaa pois, kyllä hänen vanhempansakin varmasti jaksavat muistuttaa häntä siitä uudestaan ja uudestaan. Ei hän varmasti ole tietämätön asiasta. Mitä jos koittaisitte välillä oikeasti neuvoa miten kannattaisi toimia? Te kun olette niin viisaita ja kokeneita. Miten hän voisi varmistaa että lapsi saa parhaan mahdollisen elämän?
On todella helppoa esittää negatiivista kritiikkiä, mutta löytyykö teiltä sitä todellista kypsyyttä käsitelä asiaa MYÖS muista perspektiiveistä?
Lapsi saisi parhaan mahdollisen elämän, jos hänet annettaisiin vaikka sellaiselle pariskunnalle, joka on kyvytön saamaan lapsia vaikka kuinka he sitä haluaisivat.
Sellaisessa perheessä hänet hukutettaisiin rakkaudella ja hän ei heidän silmissään olisi mikään vahinko, toisin kuin tässä tilanteessa.
Vaikka lapsi onkin saanut alkunsa vahingosta niin se ei tarkoita etteikö hän kuitenkaan voisi olla rakastettu. Hän ei varmasti myöskään tulisi aina olemaan heidän silmissään mikään "vahinko" vaan monet suhtautuvat tällaisissa tilanteissa lapseensa "lahjana".
Sinun on turha päteä täällä, aloittaja on päättänyt pitää lapsensa, siinä ei ole minusta mitään väärää vaan päinvastoin on luonnolista että äiti ei halua antaa lastaan pois. Hän halusi vertaistukea, sinä et sitä ilmeisesti anna joten mitä vielä roikut täällä?
Ihan vaan lainatakseni sinun päättelytapojasi; et vastannut kysymyksiini joten ilmeisesti sinulla ei ollu tmitään varteenotettavaa selitystä käytöksellesi...... vai kuinka?
Jospa sinä pianäiti19 osoittaisit sellaista kypsyyttä, että lakkaat kirjoittelemasta ja puolustelemasta 13 -15 vuotiaiden tyttöjen raskauksia.
Nimimerkin mukaan olet jo 19 v. ja tulet varmaan itse pärjäämään hyvin oman lapsesi kanssa. Viisi vuotta nuorempi tyttö on paljon suurempi huolen aihe. Täällä on oikeasti huolissaan olevia aikuisia, jotka eivät halua kenellekään pahaa, mutta yrittävät saada edes jonkun nuoren tajuamaan oma tilanteensa.
Kiitos.
"Mistähän voitte tietää vaikka tää 15v. tyttö oliskin teitä parempi äiti."
Vai 15-vuotias parempi äiti? Salli mun nauraa. 15-vuotiaalla ei ole vielä mitään koulutusta, ei mitään ammattia, eikä käytännössä mitään tulojakaan, joten ainakaan taloudellinen pohja ei ole kunnossa, elleivät toiset ihmiset auta. Päätoimiseen työhönkään ei lain mukaan ole asiaa, ennen kuin peruskoulu on käyty loppuun.
Lapsen kasvattaminen vaatii muutenkin erittäin paljon vastuuta ja 15-vuotias hädin tuskin pystyy olemaan vastuussa omastakaan elämästä.
"Ei kukaan 15 vuotias halua pitää lastaan jos ei ole varma että pystyy elättämään sen minulla on itselläni 15 vuotias tytär ja tiedän että 15 vuotiaat ovat todella järkeviä jo tällaisissakin asioissa ovathan he melkein aikuisia."
15-vuotias ei todellakaan ole melkein aikuinen vaan vielä täysi lapsi.
"eiköhän jokainen 15 vuotias tiedä että elämisee ja lapsenelättämiseen tarvitsee rahaa ja rahaa saa kun käy töissä."
Johan minä sanoin, että päätoimiseen työhön ei lain mukaan pääse, ellei peruskoulua ole käyty loppuun. Eikä ilman minkäänlaista peruskoulun jälkeistä koulutusta pääse juuri minkäänlaisiin töihin ja silloin palkkakin on sen mukainen.
"Mihin sitä elämän kokemusta tarvii jos saa lapsen?"
Elämänkokemusta tarvitsee vaikka mihin.
Se mitä sanoin oli vastaus jokaiseen esittämääsi kysymykseen.
"Mitä jos koittaisitte välillä oikeasti neuvoa miten kannattaisi toimia? Te kun olette niin viisaita ja kokeneita. Miten hän voisi varmistaa että lapsi saa parhaan mahdollisen elämän?
On todella helppoa esittää negatiivista kritiikkiä, mutta löytyykö teiltä sitä todellista kypsyyttä käsitelä asiaa MYÖS muista perspektiiveistä?"
Neuvoin miten kannattaisi toimia, sanoin miten voisi varmistaa hyvän elämän ja katsoin tilannetta myös toisesta perspektiivistä.
Ja tuliko muuta?
Huomasitko että sinulle kohdistunut teksti löytyi vähän tuon yläpuolelta? Nuo kysymykset esitin ikävälle ihmiselle ja miesopelle.
Hmm... Perspektiivit.
Teinivanhemmuus on jo lähtökohtaisesti ongelmallista. Tämä on fakta. Teinit eivät itse elätä lapsiaan. Se on fakta. Elättämisen tekee joku muu. Fakta.
Yllä oleva linkki on asiapitoinen. Vaikka kaikki ilmoitukset eivät johtaisi toimenpiteeseenkään, asia on siltikin ongelmallinen. Huonosti tarkastettu asia ei ylittäne valtakunnallista uutiskynnystä. Myytti siitä, että sosiaalitoimi jatkuvasti tekisi vain vääriä toimia on myyttiä. Ei totta. Omassa työssäni olen nähnyt riittävästi ongelmaisia perheitä ja tiedän sitä kautta, että monissa tapauksissa asioihin pitäisi puuttua terävämminkin.
Teinivanhemmuuteen kohdistuva kritiikki on asioista lähtöisin. Kun aikuinen ihminen hankkii lapsia, hän kantaa kuitenkin heistä vastuun. Jos hän sitä ei tee, jokin muu taho luultavasti puuttuu asiaan.
Alaikäinen ihminen ON itsekin alaikäinen! Ei siitä mihinkään pääse. 15-vuotias on kaikkea muuta kuin aikuinen. Vaikka hän fyysisesti olisikin aikuismainen ja siis kykenevä raskaaksi tulemaan, hän ON täysin raakile. Psyyke ei vain kertakaikkiaan toimi kuin aikuisella. Kyky ymmärtää syy/seuraus-yhteyksiä on vajavainen. Käsitys omista resursseista olematon ja epärealistinen. Kykyä hahmottaa omia tunteita, parisuhdetta pitemmällä välillä ja realismin tajua tai itsekritiikkiä ei ole.
Samat asiat on luennoitu lukemattomia kertoja.
15-vuotiaan parisuhteet ovat mitä ovat. Oikea elämä on jotakin aivan muuta kuin puuhat kotona peiton alla aina vanhempien siihen tilaisuuden tarjotessa. "Ikuinen teinirakkaus" yläasteikäisellä on muuta kuin se arki, jossa on valvottava yöt, hoidettava parisuhdetta, käytävä töissä ja kukaties opiskeltavakin.
Koettakaa nyt ymmärtää se, etteivät kaikki täällä ole "katkeria akkoja". Minulla on jälkikasvua ja tiedän kyllä sen, miten elämä muuttuu lasten tullessa kuvioon. Myös työni kaautta olen havainnut monenmoista.
Ei negatiivisista asioista ole mukava kuulla. Omien valintojen seurauksia ei näe kuin vuosien, ehkä vuosikymmenten kuluttua.
Niin, ilmeisesti minun tarvitsee selventää että en mitenkään puolustele 13-15 vuotiaita teiniäitejä, olen ihan yhtä huolissani heistä kuin te muutkin. En todellakaan kannusta ketään alaikäistä perustamaan perhettä, mutta ajattelutapani poikkeaa teidän ajattelutavoista siten, etten enää vahingon jo tapahduttua koe minkään valistuksen auttavan.. Silloin on jo liian myöhäistä.
Tiedän itsekin että 15 vuotias on vielä ERITTÄIN naiivi ja kokee olevansa kaikinpuolin kypsä ja kokenut (ajattelin niin itsekin ja nykyään kauhistelen ajatusta siitä jos olisin jo tuolloin tullut raskaaksi).
Teinivanhemmuus ON ongelma, mutta myös heihin suhtaudutaan ongelmallisesti. Taidan vain olla jotenkin sinisilmäinen ja turhan myönteinen ihminen kun todellakin toivoisin ettei teiniäitejä tuomittaisi näin jyrkästi, vaan heitä pyrittäisi auttamaan ja tukemaan. ONGELMAA voitaisiin koittaa käsitellä jo ennaltaehkäisevästi. Riittävä seksuaalivalistus ja vaaroista avoimesti puhuminen olisi paljon tehokkaampaa. Lisäksi suurin laiminlyönti seksuaalivalistuksessa on se että nuoria tyttöjä ei opeteta arvostamaan itseään ja seksuaalisuuttaan niin, ettei heidän tarvitsisi hakea hyväksyntää varhaisten seksikokeilujen muodossa. Itse olen järkyttynyt siitä miten nuoret tytöt/naisen alut kokevat että neitsyys alkaa olemaan TAAKKA, kun lähestytään 15-16 vuotta "kyllähän sitä jo pitäisi, monet muutkin on jo kauan sitten" ! Miksei heitä ole opetettu ymmärtämään kuinka kallisarvoinen asia on kyseessä? Kaikki opetus keskitetään sukupuolitauteihin ja ehkäisymenetelmiin, mutta miksi seksiä ei käsitellä sinä kauniina asiana kuin se on? SIINÄ on ainakin osa ongelman ydintä, omasta mielestäni.
Niin ja aloittajalle, anteeksi nyt että tämä keskustelu lähti ihan raiteiltaan :D toivottavasti löydät sitä vertaistukea!
Tuo on ihan totta, että nuoret tytöt eivät arvosta itseään ja hakevat hyväksyntää seksisuhteista. On myös tutkittu juttu, että isän merkitys tytön itsetunnon kehityksessä on äärimmäisen tärkeä. Jos isä arvostaa tytärtään, niin tytär arvostaa itseään. Mutta oikeassa elämässä avioerot vaan lisääntyvät, ja isät eivät välttämättä edes tapaa lapsiaan.
"Huono isäsuhde voi viedä rajattomaan seksuaalisuuteen ja hellyyden etsimiseen seksin kautta ilman että varsinaisesti nauttisi siitä. Suhteessa tärkeimmäksi tulee läheisyys ja se että saa vihdoin joltakulta hyväksyntää."
http://www.mtv3.fi/helmi/ihmissuhteet/artikkeli.shtml/579237?ihmissuhteet-perhe
Toinen asia mikä varmasti vaikuttaa nuorten käyttäytymisen on tämä yliseksuaalinen yhteiskunta. Miten ihmeessä opettaa nuorelle ihmiselle, että sinun ei tarvitse harrastaa seksiä 13 vuotiaana, vaikka joka tuutista tulee, miten näyttää seksikkäältä, miten saavuttaa paras orgasmi, miten ottaa suihin... Miten ihmeessä nuori ihminen voisi tässä seksin kyllästämässä maailmassa suojella itseään kaikelta tältä paskalta. Kyllä se on aikuisten ja myös koulun tehtävä, mutta markkinavoimat on ilmeisesti vahvemmat.
Lääkärilehden artikkeli:
Yhdysvaltalaisia teiniäitejä tutkinut Hamburg on esittänyt, että äidit voitaisiin jakaa kolmeen ryhmään: 1) ongelmakäyttäytymiseen taipuvaiset äidit, jotka ovat kypsymättömiä, tulevat raskaaksi usein jo varhaisnuoruudessa
ja joilla esiintyy useita erilaisia riskikäyttäytymisen tyyppejä, 2) masentuneet teiniäidit, jotka hakevat raskaudesta ja äitiydestä kaipaamansa läheisyyttä, ja 3) tytöt, joille raskaus on tietoinen, vallitsevista sosiaalista normeista
poikkeava valinta ja joilla on voimavaroja selviytyä äitiydestä sekä pitää yllä pysyviä ihmissuhteita.
http://www.laakarilehti.fi/files/nostot/nosto33_2.pdf
Toivottavaa tietysti olisi, että jos nuori tulee raskaaksi ja päättää pitää lapsen, niin hän edustaisi tuota 3 tyyppiä, eli että hänellä olisi voimavaroja selvitä äitiydestä. Mutta rikkinäisistä oloista lähtöisin oleva masentunut nuori joka harrastaa seksiä 13 vuotiaana, eikä pysty pitämään huolta edes itsestään, ei tule mitenkään selviämään äidin roolista. Sitä vaan ei pysty olemaan äiti lapselleen jos itse on jäänyt vaille oikeanlaista tukea ja turvaa, näin se vaan menee.
Alaikäinen saa Suomessa raskauden keskeytyksen automaattisesti ikänsä perusteella. Vaikka nuoren mielestä vauvat on söpöjä ja aikakauslehdissä hehkuteaan äitiyden onnea, niin nuorelle pitää tehdä selväksi miten raadollista ja rankkaa äitiys todellisuudessa on. Mielestäni on edesvastuutonta luoda sellaista mielikuvaa, että teiniäiti selviävät siinä kuin muutkin. Eivät selviä, valitettavasti.
Netissä pyörii myös joitain kiihkomielisiä abortin vastustajia, jotka ovat omiaan sekoittamaan nuoren päätä. Jos nuori päättää pitää lapsen, mutta lapsi jää heitteille, niin se on kaikista julmin kohtalo, mitä kukaan lapsi ei ansaitse. Se on rikoksista pahin, ei se, että lapsi ei koskaan synytynytkään.
Jos teinivanhemmuus on ongelma, pitäisiköhän sitten jo peruskoulussa laittaa tytöille ehkäisykapselit, että himoissaan nuoret miehet (13-17.v) voivat heidän kanssaan harrastella suojaamatonta seksiä eikä tulisi niitä vauvoja? tai sitten vaan kaikkien pitäisi pidättäytyä seksistä kunnes ovat 30-v vakituisessa työsuhteessa, hyvin koulutettuja ja arvostettuja ihmisiä, jotka voivat harkita lasten hankkimista. Ehkä heidän lapsistaan edes tulisi rakastettuja? Tosi asia on se, että rakkautta ei voi ostaa rahalla, vaikka vakituinen työ ja parisuhde helpottaa arjessa pärjäämistä.
Minusta on hienoa, että Suomessa on sosiaaliturva, eihän täällä kukaan pystyisi opiskelemaan korkeakoulutasolla tai edes toisella asteella ellei sosiaaliturvaa olisi. Sosiaaliturvan perimmäinen tarkoitus ei ole passivoida ihmisiä vaan auttaa heitä ymmärtämään kuinka tärkeää on itse hankkia työ ja on ns. se viimeinen mahdollisuus taloudelliseen pärjäämiseen. Eniten minua huolettaa huostaanotetut nuoret ongelmaperheistä kuin teiniäidit, sillä suurin osa näistä teiniäideistä haluaa lapsen sen jälkeen kun alkushokista on selvitty.
Onnea ja menestystä aloittajalle, itse en olisi 15-vuotiaana ryhtynyt äidiksi, enkä osannut edes arvata että minusta tulisi äiti 18-vuotiaana.
Sellaista sattuu, kun makaa jokaisen vastaan osuvan miehen kanssa.
Miesope joka paikassa.Etkö voisi lähteä nuorten palstalta jos kerran olet aikuinen?Emme kaipaa sinun ainaista moralisointia ja mälkätystä joka paikassa.Mene valistamaan niitä sinun oppilaitasi jos sinä nyt edes olet opettaja.(Tuskin) Ja onnea tulevasta lapsesta aloittajalle:) On sitä monet muutkin nuoret pärjännyt lapsen kanssa,kun vaan alkuun on päässyt.
Aina toistuu sama tilanne: kun tosiasiat lyö pöytään, se osapuoli hermostuu, joka ei perusteluja näkemykselleen löydä.
Niin, saman olen huomannut siinä kun joku meistä nuorista tuo järkeviä asioita esiin niin te vanhemmat hiljenette ettekä enää viitsi keskustella asioista? Mistä ihmeestä tämä johtuu?
Kun kerran nimimerkkisi perusteella olet opettaja niin voisitko neuvoa että miten pitäisi toimia jos haluaa jotain muutoksia opetustapoihin, nimenomaans eksuaalivalistuksessa? Minne voi antaa palautetta?
Teistä nuorista hyvin harva tuo esiin mitään kovin järkevää. Sinun juttusi ovat kohtuullisella tasolla, mutta elämänkokemuksen puute ja toivotaan, toivotaan-ajattelu sinunkin jutuissasi näkyvät. Kunnioitan kuitenkin näkemyksiäsi ja kykyäsi edes yrittää perustella.
Seksuaalivalistuksesta voit antaa palautetta suoraan niihin kouluihin, joiden toimintaan et oie tyytyväinen. Voit ottaa yhteyttä kansanedustajaasi. Voit ottaa kontaktia vaikkapa opetusministeriin.
Reaalimaailmassa järkevintä on hoitaa OMA kasvatustyö hyvin. Jos oma perhekuviosi on kunnossa ja kasvatustyö sujuu, esim. 13-vuotiaat luultavasti eivät jo harrasta seksiä. Itsekin näen työssäni 5-luokkalaisia tyttöjä, joiden kaula on jo imetty! Valitettavasti niissä perheissä on usein suuria ongelmia muutenkin. Mieleen tulee sana huostaanotto, mutta se ei ole myyteistä huolimatta läheskään aina niin nopeasti konkretisoituva juttu kuin kuvitellaan.
Joka paikka tulvii seksiä nykyisin. Jo sellainen pikku juttu kuin ehkäisy ei monia näytä puristavan. Monet julkkikset näyttävät äärimmäisen onnetonta esimerkkiä. Naispopparien videot ovat lähes pelkkää paljasta pintaa ja vaikka se minua miehenä ei erikoisesti haittaa, lasten suhteen malli ei ehkä paras mahdollinen ole.
Varoissaan olevat naisjulkkikset puuhaavat mitä sattuu ja sillä, vaikka raskaaksi tulisikin, ei ole mitään merkitystä. Teinityttösiltä Suomessa unohtuu se, että heidän tilanteensa ei ole sama.
Tosiasia on se, että teinivanhemmuuden kaltaiset ongelmat valitettavan usein periytyvät. Tämä on kehityskulku, josta moni tutkija ON huolissaan. Työttömyys, alkoholi, ihmissuhdeongelmat. Sukupolvelta toiselle. Esim. minä olen kokenut ns. sosiaalisen nousuun - todella varattomasta taustasta kohtuulliseen elämänlaatuun ja vakauteen. Monille nykynuorille sama ei enää onnistukaan. Jo lähtökohdat ovat valmiiksi huonot.
Ja sitten täällä meidän pikkuprinsessamme - anteeksi ironia! - kirjoittelevat raskauden etenemisestä bglogeja, puhuvat teinipojista miehinä ja vaahtoavat sitä, miten kaikki sujuu varmasti ja jokainen huomauttelija on katkera akka ja lapseton...
No kun kaikki EI suju. Näen aivan riittämiin tapauksia, joissa homma ei TODELLAKAAN suju edes sinne päinkään. Vain hyvin pieni osa teinirakkauksista kestää nykypäivänä. Yksinhuoltajuus EI ole mikään ideaalinen tila, vaikka se sanana ei mitään näytä merkitsevänkään.
Minun mielestäni jokainen kirjoittaja, joka täällä kannustaa nuoria tyttösiä hankkiutumaan raskaaksi tekee todellista vahinkoa. Kun vaikkapa 16-vuotias tyttö puhuu vauvakuumeestaan, tarvitaisiin psykologia eikä kehuja.
Missään ikä'vaiheessa ihminen kuitenkaan ei ole niin varma asiastaan kuin teininä. Varoitteleva aikuinen on kalkkis ja katkera ihminen, joka itse ei ole nuoruudestaan kunnolla nauttinut. Lienevätkö nelikymppisetkään ikinä edes olleet nuoria?
En todellakaan väitä että minulla olisi yhtä paljon elämänkokemusta kuin vanhemmilla ihmisillä, mutta kyllä tähän minunkin suhteellisen lyhyeen elämääni on riittänyt vaikka minkälaista koettelmusta ja todellakin kasvattavia kokemuksia. Ei siitä sen enempää, tiedän että paljon on vielä edessä, on vielä paljon opittavaa ja tiedostan itsekin sen että välillä ajattelutapani saattaa olla aika naiivia, mutta jos minulla kerran on sinusta jokin "toivotaan, toivotaan ajattelutapa" niin sanoisin sen johtuvan lähinnä siitä että minua on opetettu kuuntelemaan myös sydäntä, eikä vain järjen ääntä. Ehkä minussa piilee pieni hihhuli kun toivon voivani auttaa mahdollisimman monia :) Jutuissani on aivan varmasti paljon asioita jotka pistävät silmään teillä vanhemmilla, mutta kuka 19-vuotias nyt voisikaan olla ihan 40-vuotiaan tasolla? :) Kiva kuulla että juttuni ovat mielestäsi edes kohtuullisia.
Tottakai kaikki lähtee kodin kasvatustavoista. Useimmiten lasten/vanhempien kanssa puhuminen seksistä tuntuu vaikealta ja minusta tuntuu että monet aikuiset luottavat siihen että lapsi saa kuulla kaiken tarpeellisen koulusta. Harva ystävistäni on koskaan kuullut vanhemmiltaan muuta kuin "muista käyttää kondomia". Itse olen onnekas, kun äitini on jo todella varhain ottanut asiat puheeksi, olemme puhuneet seksiin liittyvistä tunteista, kaikesta hyvästä ja pahasta, mutta silti olen itse aloittanut seksielämäni (näin jälkiviisaana ja vanhempana sen tajuaa) aivan liian aikaisin, 15-vuotiaana.
Luulempa, että teinien seksikokeiluihin/oletuksiin/haluihin vaikuttaa eniten ympäristön/kavereiden luomat paineet, aivan kuten sanoit - media. Puhumattakaan pornosta, joka nykyään on vain hiirenpainalluksen päässä saatavilla.
Minusta teinit huolehtivat kyllä yllättävän hyvin ehkäisystä, mutta humaltuneena tai joskus harvoin "hetken huumassa" tunteet ja halut vie ja ehkäisy jää käyttämättä. Yleensähän nämä nuorten vahinkoraskaudet ovat lähtöisin juuri jostain "kännitoilailusta", kun sekä seksi että alkoholin käyttö on juuri tullut elämään. Yhdistelmänä ERITTÄIN huono.
Ehkä teiniraskaudest ovat juuri siksi niin suuri ongelma, koska niihin vaikuttavat niin monet asiat eikä mitään yksinkertaista, helpostihavaittavaa ongelmakohtaa tai ratkaisuja löydy. Vika ei ole pelkästään näissä teineissä, vaan myös tässä yhteiskunnassa.
Blogit.. No se nyt on tätä 2000-lukua. Se että "teiniprinsessat" hehkuttavat miten hyvin kaikki tulee menemään, on varmasti useimmiten eräänlaista kannustusta heitä itseään varten? "kyllä minä pärjään, kyllä minä kestän, ei tässä mitään hätää ole kyllä kaikki selviää" lohduttaa kun päässä pyöri kysymykset "mitä jos kaikki meneekin perseelleen, ei minusta ole tähän, APUA". Eräänlaista psyykkaamista kenties? Olen itse lukenut näitä nuorten äitien blogeja, joissa kyllä saa kuulla sen toisenkin puolen elämästä arjesta. Näitäkin on moneksi.
Siitä olen kanssasi täysin samaa mieltä, että teini VAUVAKUUMEILIJOITA ei todellakaan pitäisi kannustaa. Ei sitten missään nimessä. Mutta kuten joskus aiemmin kirjotiinkin, kun vahinko on jo tapahtunut ei moralisointi enää auta. En kuitenkaan taputtaisi heitä selkään tai sanoisi "hyvä tyttö! hieno homma!", mutta se nyt ei myöskään auta että kaikki hokevat vain miten hän tulee epäonnistumaan, poikaystävä jättää ja hän jää loukkuun huonoon rahatilanteeseen ja luultavasti masentuu ennenkuin täyttää 20.
Varoitteleva aikuinen ei ole kalkkis tai katkera ihminen, mutta päällepäsmäri on. Minusta on tärkeää että teiniäideille tuodaan esille myös nämä negativiiset puolet, näin 19-vuotiaanakin olen kiitollinen siitä että minua on myös varoiteltu, mutta kun vastapainona on myös se kannustava osa niin varoituksetkin voi ottaa asiallisesti. Eikös niinkin sanota, että kritiikkiä annettaessa pitäisi aina ensin tuoda esiin pari positiivista asiaa ja sitten negatiivinen. Näin kritiikin voi ottaa rakentavana, eikä hyökkäävänä/lannistavana.
Sinulla on hyviä ajatuksia ja suurin osa täällä kirjoittelevista tyttösistä ei ole samalla tasolla kanssasi. Jos olisi, varoitteluita ei ehkä niin paljoa tarvittaisi.
Hyvä on muistaa myöskin se, ettei kaikki täällä oleva luultavasti ole totta. Jos näihin juttuihin uskoisi, Suomi olisi pullollaan teiniäitejä. Ja asiahan ei luullakseni kuitenkaan niin ole.
Negatiivinen palaute ei välttämättä auta mitään. Toisaalta, ihmisen on kuitenkin kestettävä myös palaute niistä toimistaan, joissa kritisoitavaa on.
Tämä keskustelu oli minun osaltani tässä. Onnea loppuraskauteesi ja siitä eteenpäin.
Minun 40vuotiaat vanhemmat olivat alkoholisteja ja pahoinpitelijöitä. Huoneessani oli koivuniemenherra oven päällä mistä sain perseelleni jos en nukahtanutkaan hyvin 5vuotiaana tai muutenkin turpaan tai tukasta nostettiin metrin korkeuteen. Vaatteni tulivat jostain kierrätyksestä ja sossuntantat kävi ennen joulua kyselemässä mitä haluan lahjaksi, siinä meni usko joulupukkiin. Minut järjestettiin leireille joka kesä valtionrahoilla ja vanhempia yritettiin hoitoon. Kuntoutuksessa äitini kävi pari kertaa.
Jep eli 30vuotitaat ovat heti parhaita vanhempia ikänsä takia.
Itse sain esikoiseni 17vuotiaana ja muutin 16vuotiaana lapsenisän kanssa yhteen ja lapsen isä oli minua 4vuotta vanhempi ja kävi töissä. Itse sain myös töitä odotusajalla nuortentyöpalveluista,että sain äitiyspäivärahan hieman nousemaan minimistä. Tiukkaahan eläminen oli rahallisesti, ei ollut mihkään humputuksiin varaa, mutta muuten hyvin toimeen tultiin.
pari vuotta meni ja miehellä paremi duuni ja meille syntyi toinen lapsi ja päästiin muuttamaan saunalliseen asuntoon mikä oli meille ihan luksusta ja ikää minulla silloin 20vuotta. Elämä alkoi näyttää valoisammalta ja omistuskämppiä kierreltiin. Laina-auto hankittiin uusi. Kuiteskin meillä meni sukset ristiin ja ero tuli ja jäin 2lapsen huoltajaksi mieheni asuu edelleen lähettyvillä ja hoitaa lapsia eli on yhteishuoltajuus ja minä olen menossa kouluun vasta nyt opiskelemaan. Okei minä en voinut tarjota sitä idylliperhettä mitä toivoin että voisin. Mutta en usko että lapseni "viallisiksi" kasvavat jos asuvat minun kanssani ja vaikka olen nuorena heidät saanutkin. Kaikki on vain niin suhteellista.
Teinivanhempien tausta on usein ongelmallinen, kuten valitettavasti sinunkin tapauksessasi. Toivottavasti kaikki sujuu. En ole itsekään ydinperheen kasvatti. En mitenkään erikoisesti nauttinut yksinhuoltajuuden luomasta tilanteesta.
On varmaan sun vanhemmat nyt tyttärestään tooooooodella ylpeitä.
täytyy sen verran sanoa,että se on niin henkisestä kypsyydestä ja elämäntilanteesta kiinni,pärjääkö nuorena tai siis teininä lapsen kanssa.
on aivan totta lapsi ei ole mikään nukku ja tulet olemaan aina vastuussa lapsestasi,olet jo nyt! elämäsi muuttuu täysin. joudut pistämään kaiken uusiksi ja AINA ENSIN AJATTELEMAAN LASTASI ,ENSIN LAPSI SITTEN MUU ELÄMÄ! lapsella voi olla koliikkia,allergioita,sairaus yms. jotka vievät vielä enemmän aikaa ja hermoja. tulet olemaan hyvin väsynyt joten olisi todella tärkeää että sinulla olisi HYVÄ TUKIVERKOSTO! mutta olen sitä mieltä että myös 15-vuotias voi olla valmis äidiksi :) ja ottamaan vastuun! minulla tästä kaksi esimerkkiä lähipiirissä. kun taas löytyy esimerkki äidistä joka teki lapset yli kolmekymppisenä eikä ole yhdestäkään huolehtinut! ikä on numeroita henkinen valmius ja halu olla vanhempi ratkaisee. mutta mieti tyttö hyvä tarkkaan mitä elämältä haluat ! koska lapsi todella muuttaa kaiken!
ja se ei ole helppoa!mutta kyllä siitä selviää jos tahtoo selvitä :) !
selvitä neovolassa,kysele tukiryhmiä,onko tutuillasi lapsia?kysele heiltä,juttele vanhempiesi kanssa,entäs lapsen isä onko hän kuvioissa? selvitä myös kuntasi sosiaalityöntekijöiltä sinun mahdollisuutesi. onnea sinulle ja kaikkea hyvää :)
Siis 15-vuotias ei millään mitta-asteikolla ole henkisesti valmis huolehtimaan lapsesta. Siis minä en luottaisi omia lapsiani, jos niitä minulla nyt olisi, jonkun 15-vuotiaan natiaisen vastuulle edes sen ajaksi, kun käyn paskalla.
Taisi sinullakin tuo henkinen kehitys jäädä vähän puolitiehen kirjoitustyylistäsi päätellen ja sinulla on vielä lapsi? Voi luoja. Sääliksi käy niitä äpäriä, jotka saa äidikseen teidänlaisia natiaisia.
On varmasti ihan hyvä ettei sinulla ole lapsia. Itse olen kyllä päässyt paskalle vaikka olen lapsiani hoitanutkin. Ei ole tarvinut hankkia hoitajaa siksi ajaksi.
Sun kannattaa varmaan vielä funtsia pari juttua ennen kuin mahdollisesti alat niitä lapsia hankkimaan.
Itse asiasta olen kanssasi samaa mieltä. Ei 15-vuotias ole vielä valmis vanhemmaksi. On kuitenkin niin, että siinä vaiheessa kun vahinko on jo tapahtunut on aivan turha alkaa moralisoimaan ja syyttämään. Kuten olet itsekin todennut moneen kertaan tällainen nuori tarvitsee todella paljon tukea ja apua. Olet ilmeisesti sitä mieltä että tukea ja apua tarvitaan, mutta ainakaan sinulta sitä ei saa. Onko tämä mielestäsi asiallinen asennne?
Sitä apua ei saa täältä keneltäkään. Ei edes pitäisi.
Kukaan täällä ei ole kyvykäs auttamaan yhtään ketään. Sen sijaan, että nämä uudet "äidit" kirjoittelevat tänne, niin heidän pitäisi keskustella näistä asioista sellaisten ihmisten kanssa, jotka oikeasti voisivat antaa jotain konkreettista apua.
Täällä ainoa mitä saat on turhanpäiväistä höpönlöpöä ja paskanjauhantaa.
Jos nämä kakarat ovat kerran jo niin aikuisia, että voivat alkaa hankkimaan lapsia, niin jumalauta sitten ne on myös tarpeeksi aikuisia hoitamaan asiansa kuin aikuiset.
No jos et vertaistukea arvosta niin sitten voi varmaan sanoa, ettei täältä saa apua. Useimmille, oli kysymys mistä asiasta tahansa, vertaistuki on yksi tärkeimmistä tuen muodoista. Tämä palsta on kuitenkin tarkoitettu teiniäideille ja -isille.
Itse en todellakaan kuulu palstan kohderyhmään ja poistunkin nyt paikalta aloittajan keskustelunavausta häiritsemästä.
15-vuotias ei kykene itse elättämään lasta vaan hän olettaa, että yhteiskunta ja vanhemmat elättävät.
15-vuotias olettaa, että vanhemmat auttavat kaikenaikaa vaikka käyvät tod.näkösesti töissä. he joutuvat sijaiskärsijäksi öisine herätyksineen ja pakolla joutuvat väsyneenä töihinkin lähtemään.
15-vuotias äiti elää sossunrahoilla ja olettaa, että muut tekee kaiken hänen puolestaan, hän vain osallistuu tähän "nukkekotileikkiin".
15-vuotias ei tod.näkösesti opiskele pitkään aikaan, ja kun täyttää 18v, ollaan työntämässä penikkaa hoitoon, jotta itse pääsisi bilettään.
15-vuotias olettaa, että hänen samanikäisiä teiniystäviä kiinnostaa hänen lapsen ripulin väri ja vaippojen koot sekä vauvan kehitys.
Koko nuoruus on menetetty, ei ole edes nuoruutta, vaan hyppy lapsesta aikuisuuteen. teillä ei kuulu olla enää muuta elämää sitten kun vauva, koska muiden velvollisuus ei ole hoitaa vauvaasi sinun virheen takia.
hoida itse koko nuoruus lapsesi kans niin olet vastuullinen. älä unelmoikkaan kavereidesi kotibileistä tai ulkomaanreissuista yhdessä, äläkä kahvitteluhetkistä, sillä muiden samanikäistenhän ei tarvitse sinun vauvajuttujasi kuunnella tai kestää sun vauvan kiukkuja ja mennä sen ehdoilla.
15-vuotiaat hakee omaa itseään ja elää vielä "lapsellista" elämää, ei heidän kuulu samaistua sinuun. Hanki vauvan omistavia ystäviä, ja hengaa niiden kans. niitä ehkä kiinnostaa sinun pentusi pahanhajuinen paska, mutta muita ei varmastikkaan kiinnosta.
et ole marttyyri, vaan penikka, joka saa penikan. kuvittelet, että muut maksaa viulusi ja kantaa vastuusi. äläkä vaan sitä tyrkkää hoitoo, oot tosi vastuuton jos tyrkkäät. koska SINUN pitää se hoitaa. Ei muiden. olet Huono äiti, jos työnnät omaa vauvaa hoitoon. Se, joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön.
Kenenkään ei ole velvollisuus auttaa sinua, paitsi jos sun vanhemmat on niin tolloja että tuonikäisien seksiseikkailuja ja panojaan hyväksyy sit paapoo vielä ja elättää vastuuttoman äidin virhettä. Hyi että mitä sustaki vielä tulee.
Niin tekee moni kolmekymppinenkin..elää sossun rahoilla ja lapset on hoidossa jossakin. Moni etsii vieläkin itseään. Tekstistäsi päätellen olet lapsen kengissä itsekin..
Kiitos niille jotka on ns. "positiivisempia" asian suhteen :) , ja vitut teille jotka yritätte "neuvoa.." huhhuh
Kenen elintä sinä tarjoat muille keskustelijoille?
Heippa!
Olin itse 15-vuotias kun sain lapsen. Nyt olen onnellinen 2-vuotiaan tyttösen äiti. Oon itse kohdannut todella paljon arvostelua ja ennakkoluuloja, joten tiedän miltä tuntuu kuulla tollasta mitä sullekin tänne on näköjään kirjoteltu. En voi sanoa oletko hyvä äiti vai et, mutta toivotan sulle paljon onnea jaksamista!
Hei aloittaja : ) olen sinua vuoden vanhempi ja tulossa äidiksi, jos haluat jutella esim. msn niin osote on [email protected]
täytän ite 17, ja nyt 7. viikolla :) ja mä ainakin tiedän että musta on siihen, saan paljon tukea ympäriltä ja tiedän monia samanikäisiä äitejä, jotka on pärjänny tosi hyvin. Mitä täällä kukaan on sanomaan onko toisesta äidiksi vai nou ? naurettavaa tollanen !
Itse sain lapsen kolme vuotta sitten. Olin juuri täyttänyt 16, kun päädyin sitten synntytssaliin. Lapsi ei ollut suunniteltu ja mietimme pitkään adoptiota. Kuitenkin minä lopulta päätin asiasta (tosin vasta synnytyssalissa) ja pidin lapsen.
Meillä menee hyvin. Asutaan vuokralla ja olen lapseni isän kanssa yhdessä. Hän käy töissä ja itse opiskelen vartijaksi. Ei saada rahaa sossusta tai kummankaan porukoilta. Kelalta asumistukea kyllä.
Mutta en suosittele. Kyllä, varmasti selviät, osaat hoitaa lapsesi perustarpeet ja rakastat lastasi yli kaiken. Mutta riittääkö se?
Tossa vaiheessa raskautta asiat ei vielä muutu, mutta kohta (viimeistään kun vauva on muutaman kuukauden ikäinen eikä enää "uusi juttu") huomaat kylläkin kaveripiirisi uusiutuvan, vaikka toki joitain vanhoja kavereita saattaa jäädä. Koska useimmat 15-vuotiaat ei jaksa olla kiinnostuneita niistä asioista mitkä on sulle ajankohtaisia ja sama toisinpäin. Huomaat, miten pinnallisia ja naiiveja 15-vuotiaat (ainakin yleensä) ovat. Ja niinhän sen kuuluukin olla, koska 15-vuotias on lapsi. Sinä olet lapsi (minäkin olin silloin, vaikka olikin niin kova tarve olla aikuinen). Ensinäki jo sulla on oikeus elää lapsuutes ja nuoruutes, toisekseen, mitä pystyt tarjoamaan lapselle? Käy tyttö hyvä koulut loppuun.
Mä tiedän nyt, että oikea ratkaisu ennen kaikkea LAPSEN kannalta olisi ollut adoptio, koska siinä lapsi olisi saanut paremmat lähtökohdat (todennäköisesti paremmassa taloudellisessa tilanteessa olevat kovasti lasta toivovat vanhemmat), joku lapseton hartaasti lasta toivova pari olisi saanut lapsen ja me biologiset vanhemmat olisimme saaneet elää oman nuoruutemme ja elämämme ilman ylimääräistä vastuuta, huolta ja murhetta.
Mä en suinkaan kadu sitä, että pidin lapsen (paljon se ottaa, mutta myös paljon se antaa), mutta nyt tiedän, että se adoptio olisi ollut parempi vaihtoehto. Varmasti olisi meille vanhemmille ollut rankkaa, mut sellasta se on kun tekee jotain rakkaudesta omaa lasta kohtaan. Ja jos päätyy adoptioon, ei tarvitse nähdä lasta synnytyksen jälkeen.
Ihan mielenkiinnosta (en tiedä onko jo kysytty, en ole lukenut koko viestiketjua), mutta oletko millaisissa väleissä lapsen isän kanssa? Tulee nimittäin olemaan todella rankkaa, jos yksin olet (piirit on pienet ja tunnen/tiedän suht paljon teiniäitejä, ne ketä elää yksin on täysin sossun armoilla).
Sori jos tuli jotenki sekava, oon väsyny ja päätä särkee, mutta pakko oli vastata. Oli päätöksesi sitten mikä tahansa, niin tsemppiä.
Ei tullut sekava =)) Kiitos paljon :>
Itse olen 18 juuri täyttänyt, 5 4 vasta kylläkin, mutten tiedä mitä tehdä. Oon kyllä vakituisessa suhteessa ollu jo kohta 2 vuotta, mutta poikaystävä sano päättäväisesti "Jos pidät sen, jätän sinut yksin sen kans, mää en ala elämääni pilaamaan tollasella."
Aika vaikeeta ku yksin asuu, vanhemmat asuvat 400km päässä. Ei koulusta eikä töitäkään. Haluaisin kyllä nuorena äidiksi ja jos lähtökohdat olis paremmat ku nyt nii varmasti pitäisin tämän.
Mutta minua ei ole KOSKAAN satutettu yhtä pahasti ku kaikista eniten rakastamani ihminen sanoo ensin "En hylkää sinua tämän takia, luota minuun." ja kuitenki loppujen lopuksi jättää minut yksin jos päätänkin pitää. Pelko yksinäisyydestä pelottaa. Olemme nyt jo eron partaalla, vaikken tiedä mitä tehdä.
Hei karoliina** :). En halua olla sydämetön, mutta tosiasiahan on että, jos poikaystäväsi sanoo että jättää sinut yksin lapsen kanssa, niin hän jättää sinut monessa muussakin asiassa, hän ei ole arvoisesi. Se asia on teidän molempien vastuulla, myös hänen. Maailma on mulkkuja täynnä, mutta joo.. Vaikka lapsi paljon ottaa, kyllä se myös antaakin. :) MUISTA että päätös on SINUN, loppupeleissä, mitä ikinä päätätkin toivon että saat parempaa tukea vastaisuudessa myös poikaystävältäsi.. Ja jos et saa, voimme yhdessä todeta, että hän on täysi kusipää!
Minun kaverini, oli 19-vuotias, ja hän tuli raskaaksi poikaystävälleen, jonka kanssa hän oli seurustellut n. puolisen vuotta. Noh, poikaystävä sanoi että pitää tehdä abortti, ja siinä huumassahan Miisa ( kaverini ) teki abortin, kun uskoi että sitten poikaystävä ei häntä jätä, kun Miisa oli tehnyt, hän sai selville että poikaystävä oli sillä välin ollut pettämässä häntä, siinä vaiheessa voin todeta että mikä sika.. Aina ei pidä kuunnella jätkiä, vaikka he kuinka ihania olisivat, niin aina heitä ei kannata kuunnella, toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos !
Se on todella vaikeeta olla kuuntelematta omaa rakasta poikaystävää, tai tekemättä jotain mitä hän haluaa (ehkä?), mutta silti luota valinnoissa itseesi! Maailma on täynnä myös sellaisia miehiä, että jos vaikka vammautuisit, niin he olisivat vierelläsi.. Niitä nykyään harvassa, niitä KUNNON miehiä :(
Toivon että teet päätöksen siltä kantilta, kuinka sen itse näet! Tukea, ja haleja sinnepäin, teitpä minkä päätöksen tahansa :--)
kiitos vastauksesta! :) joo oon miettiny pääni puhki jo asian suhteen.. enkä vieläkään tiedä! Mielessä kävi että, kannan lapseni sisälläni ja annan adoptoitavaksi koska Suomessakin on PALJON pareja ja ihmisiä jotka haluavat lapsen muttei voi saada. Olisi ihanaa jos voisi tehdä jonkun onnelliseksi sillä että "annan" lapsen heille, koska kuitenkin he voivat antaa lapselle paremman elämän.. Minulla kun ei ole koulutusta (jätin kesken) ja harvoin tuurausta päiväkodeissa, joten syön itsekin jo kädestä suoraan suuhun. Tässä on nyt mietinnässä alanko yksinhuoltajaksi, olenko murhaaja vai annanko pienokaisen adoptoitavaksi.. ääh vaikeaa... :/
Jep miehet on kusipäitä!! en ois omastani KOSKAAN uskonut että hän jättäisi minut näin vaikean asian kanssa yksin.. Hän jätti minut jo kun kerroin äidilleni asiasta, äitini otti sen erittäin hyvin ja tukee minua
Hei!
Hieno juttu että aiot pitää lapsen. Lapsen kasvattaminen on vastuullista hommaa, jossa pitää kyetä osata olla epäitsekäskin. Omat menot vähenevät aluksi radikaalisti, mutta toisaalta sen kautta voi verkostoitua ihan uusiin ihmissuhteisiin, muihin äiteihin, joilla on sama elämäntilanne.
Toivotan teille oikein lämpimiä ja onnentäyteisiä hetkiä! Jokainen vauva on ainutlaatuinen ja anstaitsee rakastavan vanhemmat ja siihen ei vaikuta vanhemman ikä tai varallisuus, vaan empatiakyky.
Teiniöiti -95, kunhan et ota muiden negatiivisia kommentteja liian henk. koht niin sillä pärjää jo pitkälle. ja jos lohduttaa, yhtälailla 20vuotiaitakin haukutaan typeriksi kun hankkivat lapsia nuorena. Olen tavannut teiniäidin joka on pärjännyt paremmin kuin moni muu 30vuotias. tiedän myös niitä jotka eivät. Mutta tiedän myös ihan aikuisia äitejä joiden lapset on huostaanotettu, nimim. kasvatan kahta sijoitettua lasta. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja tsemppiä tulevaan!