Olen viime aikoina huomannut itsessäni sellaisia piirteitä että kun törmää johonkin kiinnostavan oloiseen naiseen esim. töissä, baarissa niin hänen kohdallaan ajattelee että turha edes yrittää mitään koska hän kuitenkin on jo varattu. Eli sitä jo luovuttaa etukäteen.
Voishan sitä ajatella että ei siinä mitään menetä mutta on se loppupelissä aika turhauttavaa kun jatkuvasti saa kuulla nuo samat kaksi helvetin sanaa: Mä seurustelen!
Kysyinkin nyt että onko kellään muulla vastaavan tyylisiä tuntemuksia ettei viitsi edes yrittää sen pelossa koska ajattelee kyseisen henkilön olevan kuitenkin varattu.
Mä itse oon jo luovuttanu naisten suhteen koska niitä yksinkertaisesti ei ole enää vapaana:(
Voishan sitä ajatella että ei siinä mitään menetä mutta on se loppupelissä aika turhauttavaa kun jatkuvasti saa kuulla nuo samat kaksi helvetin sanaa: Mä seurustelen!
Kysyinkin nyt että onko kellään muulla vastaavan tyylisiä tuntemuksia ettei viitsi edes yrittää sen pelossa koska ajattelee kyseisen henkilön olevan kuitenkin varattu.
Mä itse oon jo luovuttanu naisten suhteen koska niitä yksinkertaisesti ei ole enää vapaana:(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mä oon nainen, mutta ajattelen ihan samalla tavalla!
Joko ne tyypit aina seurustelee tai sit ne ei vaan oo kiinnostunu musta.
Siks mä en enää ikinä teekää alotetta ja alan totutella pikkuhiljaa siihen vanhanpiian osaan (eli nykymaailmassa uraputkeen kiinni, niin helpompi selitellä yksinäisyyttä ystäville ja sukulaisille...).
Annukka,älä vielä lopeta.Anna uraputken olla ja
jatka vain.Ei sitä oikeeta välttämättä löydy
kuppilasta.Iltaisin katso, jos joku on yksin katsomassa vaikka rannalla auringon laskua.Minä..
eikun siis hän voi olla juuri etsimäsi...
Mä en ketään mistään kuppilasta etsikään, koska siellä ei oo kun kusipäitä. Tosin nyt mä yleistän aika rankasti, koska käyhän ne mukavatkin ihmiset joskus jossakin. Mutta silti mä en usko baarissa alkaneisiin suhteisiin.
En mä voi muualla tavata ketään, koska mulla ei oo elämää. Eli vain koulua ja töitä :( Ja mä varmaa jo näytän/vaikutan niin viileeltä jääprinsessalta, että eipä ketään edes kiinnosta. Enpä mä siitä heitä moiti.
Ehkä joskus... Tai ei...
Tuollahan nuo naukuu sinkut-osastolla ihan samaa. Jossakinhan teidänkin on toisiinne siis törmättävä!
Minulle kävi niin, että sain kuulla kaverin seurustelusta vasta jälkeenpäin. Siis kun oli yksi ilta vietetty yhdessä. Se se vasta kamalalta tuntuu. Ehdin jo ihastua korviani myöten ja sitten kävi näin. Parempi se kun kertoo heti reilusti seurustelevansa eikä anna turhia toiveita. Tämä ei kuitenkaan ollut mikään yhden illan juttu vaan tunsin kaverin kyllä ennestäänkin.
Ovatko miehet siis sellaisia yleensäkin, että katsovat vähän, että mitenkähän tässä saattais onnistaa ja kertovat vasta sitten myöhemmin totuuden karistaakseen turhat "ihailijat" kannoiltaan.
Olen vieläkin onneton, vaikka tapahtuneesta on jo useampi kuukausi. Mies oli muuten aivan mukava ja olisin mielelläni jatkanut hänen kanssaan eteenpäin.