Mua

Tiedän. Mutta minä pidän sinua kädestä kiinni, enkä päästä irti.

"hänelle" tai auttavaan puhelimeen... Olosi helpottaa heti kun saat jutella jonkun kanssa.

Voimahali sinulle, ajattelen sua toivoen kaikkea parasta...

Älä päästä irti, soita jollekin tuttavalle, ystävälle, teveyskeskukseen, apua löytyy usko se, älä päästä irti.

Haleja sinulle ja valoa huomiseen
enkelin varjelusta

Kaunis uni olkoon luonasi :)

Älä päästä irti.

En päästä.

Samoin fiiliksin eräästä ajattelen. Mutta on tunne että hän haluaa unohtaa, koska tilanne on niin mahdoton. En voi häntä siitä syyttää.

Tiedän, että tilanne on mahdoton. en silti ikinä aio unohtaa.

Tänään onkin harvinaisen paha päivä minullakin. Hän on koko ajan mielessä. En tiedä ottaako enää yhteyttä kun itse halusin lopettaa tunteillani leikkimisen. Tovottavasti hällä on edes murto osa minun pahasta olostani

Ap kuvasi juuri sanasta sanaan mitkä fiilikset itselläkin olleet viimeisen puolen vuoden aikana. Aivan liian paljon asioita tuntuu kaatuvan päälle. Pelottaa, että enpä jos en jaksakkaan tästä enää nousta. En tiedä, jostakin vain löytyy sitä sisukkuutta/periksiantamattomuutta mitä ikinä liekään, että perkele en anna periksi. Katsotaan tämä elämä loppuun. On asioita joille ei yksinkertaisesti mahda mitään, sairaudet, kuolemat, ero jne. Ahdistaa, pelottaa, itkettää. Ne pitää käydä läpi, antaa itsensä kokea ne. Ei pakoilla. Tietenkin tarvittaessa pyytää ammattipapua. Kaikki on kuitenkin loppujen lopuksi kiinni omasta päästä. Miten ne asiat suhteutat elämässäsi, miten asennoidut elämän kriisehin. Joo, tiedän helppo on sanoa, mutta entä kun itse on niissä tilanteissa. Asia ei enää olekkaan niin yksinkertainen. Kokemuksesta puhun, en tässä sen enempää neuvo. Kerron vain omia ajatukisani. Jokainen kokee asiat niin eritavoin. Jokaisella on ne omat selviytyiskeinonsa. Voimia ap:lle. Usko itseen, huomiseen, selviytymiseen tulipa vastaan mitä tuli. Vimmattu elämän nälkä, tämä mahdollisuus mikä meille on annettu. Nähdään elämästä ne pienet onnen muruset, ne pienet ilon ja mielihyvän heteket. Olkoonpa se vaikka hetki järven rannalla, tuulessa heiluva ruohonkorsi, luonnonkauneus, lapset, työ. Itsensä rakastaminen ja olemalla armollinen. Aina ei kukaan jaksa olla voimakas, ollaan hetken heikkoja. Levätään. Hienoimmat sanat mitkä joku ulkopuolinen on minulle sanout on: " Sinun ei tarvitse tehdä mitään, olet vain". Olin itse ruoskinut itseäni, yrittänyt, hampaat irvessä, puskien, voimieni äärirajoilla mennä eteenpäin. Sitten yksi lause pysäytti minut ja sain kyyneleet silmiini. Elämä on opettelua. Huh, tuli oikea paatos, sekavakin varmasti, mutta en pystynyt lopettamaankaan. Tämä vain piti kakaista itsestäni ulos.

Hieno kirjoitus kiitos, ja voimia aloittajalle. Mun taas ehkä pikkuhiljaa pitäisi vähän alkaa avaamaan itseäni elämälle taas, mutta tehdä se pikkuhiljaa tahtiin joka tuntuu itsestä hyvältä ja opetella nauttimaan elämän pienistä asioista. Tällä hetkellä on ahdistunut olo, jolloin kaikki möröt ja pelot loikkivat kimpussa. Olen huomannut että silloin kun haluaa olla iloinen ne hyökkäävät helpommin kimppuun. Mutta ehkä aionkin tänään ajatella vain pieniä arkisia asoita että selviän.