Olemme olleet yhdessä kohta 9 vuotta ja meillä on kaksi lasta. Mieheni on alkoholisti, oli reilu 2 vuotta selvänä kunnes retkahti viikko sitten. Elämä tuntuu olevan hänelle nyt saman tekevää ja me myös. Ottaa kaikki mitä vaan saa eli on myös sekakäyttäjä. En ymmärrä ollenkaan että mitä tässä tapahtuu, kaikki oli meillä niinku pitikin hänellä piti heinäkuussa alkaa työt ja muutenki elämä mallillaan, ei ikinä sanonut että haluaisi meistä eroon tai sen suuremmin viinaa oisi mieli tehnyt. Yhteiselle ystävällemme oli kyllä puhunut kuulema että "kuinka häntä riivaa se juomaan lähteminen. En ymmärrä miksi ei asioista mulle puhunut. Viikottain kävi päihdeterapiassa ja en tiedä että onko sielläkään näitä puhunut. Nyt sitte samana päivänä löysi uuden naisen joka myös käyttää paljon alkoholia ja kaikkea muutakin. Sanoo nyt rakastavansa häntä ja olevansa nyt onnellisempi ja haluavansa elää sellaita elämää! En tajua yhtään, 4 vuotias lapsemme kärsii eniten, luulee ettei isä rakasta eikä tykkää. Huolehtii että onko hänellä ruokaa ja nukkumapaikkaa. Tämä on ihan järkyttää!! Kertokaa joku jolla jotai kokemusta tälläisesta että onko hän ihan tosissaan näissä asioissa vai onko vain sekaisin ja höyryisen ihmisen puhetta!!?
Alkoholistin avopuolisona on vaikea olla....
Hämillään @
10264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin ja oli tosiaan sanonut tälle yhteiselle ystävälle myös sen et ei ikinä enää tule takaisin, että juo nyt kun on kerran aloittanutki. Kuka retkahduksen tehnyt ajattelee oikeasti noin? ettei halua enää selviytyä ja haluaa viettää tuollaista elämää...
voitais vaihtaa yhteystietoja ja kirjotella mailitse, mulla tosiaan kokemusta tollasesta! Lähden huomenna pariks viikoks reissuun, saan koneen vasta lauantaina, mut tänään jo ehtis muutaman mailin ja ajatuksen vaihtaa?
elikkä [email protected] :)
pistin postia tulemaan =)
Voi mikä kamala tilanne! Alkaa tuntua että ehkä mulla oli tuuria kun mun avo joi koko ajan eli en koskaan saanut tuntea sitä täysin selvää jaksoa (voit katsoa tuosta alempaa otsikolla Ohi on). Mulla on yksi tuttu jonka entinen mies oli alkoholisti (tämä nainen on jo noin 70v) ja kysyin että eikö ollut vaikea jättää miestä..hän sanoi että "no mitä rakkautta se sellainen on jos se viina merkitsee niin paljon enemmän kuin hän ja perhe!" Hän sanoi että hän itse ja lapsensa voi loppujen lopuksi paljon paremmin ilman sitä miestä ja kaikki lapset on pärjänneet hyvin (ovat jo keski-ikäisiä). Toivon sinulle ja lapsillesi kaikkea hyvää! Tilanne alkoholistin kanssa on raskas. Mun eksäni lähettelee tekstareit jotkä välillä on sellaisia että hän katuu kaikkea mikä meni pieleen ja välillä taas haukkuu minua. Jaksamista!
Kieltämättä juopot ovat kamalia.
Juopon akka tarvitsee aina jonkun jolle mätkättää. Jos vaikka ukko joskus raitistuisikin, niin pian tulee avioero. Uusi mies on juoppo. Mätkättämisen motiivina ei ole paremman huomisen tavoittelu vaan (moraalinen) ylemmyys. Mihin se ylemmyys perustuu? Kyllä vakka kantensa valitsee.
Jos iso ihminen itse valitsee juopon sietäjän osan, se on hänen asiansa mutta pientä lasta ei pidä työntää moiseen rooliin.
Turha juoppoa on sääliä, itsepä on tuoppinsa ottanut. Kun juoppoon ottaa etäisyyttä, haitta vähenee.
Mikä onkaan sietäjän saldo suhteestaan juoppoon? Sanoisin että aika huono.
Alkoholismi on järkyttävä sairaus. Miehelläsi on menossa vakava sairauskohtaus, jonka pituudesta ei ole tietoa. Voi juoda vaikka itsensä hautaan. Koska hän on nyt rakastunut toiseen - niin kuin vain alkoholisti voi olla - sinulla ei ole minkäänlaista vaikutusmahdollisuutta häneen. Tiedän itse kokemuksesta, koska olen alkoholistin ex. Hän myös löysi toisen naisen, jonka kanssa sai luvalla juoda. Se oli ihanaa. Minä kun olin ollut sitä mieltä, että perhe-elämään pienten lasten kanssa ei jatkuva juopottelu sovi. Edelleenkin olen sitä mieltä.
Onneksi sain itse kuulla Al-Anon-ryhmistä, jotka on tarkoitettu alkoholistien läheisille. Menin ryhmään ja olen saanut valtavasti apua. Opin ymmärtämään, mitä alkoholismisairaus on, miten se on vaikuttanut minuun ja lapsiin ja ennen kaikkea, miten voin kaikesta toipua. Sinulla on mahdollisuus hyvään ja onnelliseen elämään. Hae apua.
Kiitos vastauksista. Tänään mies sitten alkoi selvetä humalastaan ja käveli terapiayksikköön apua hakemaan. Lähti päihdekuntoutukseen, meidän kohdalla jatkosta ei ole tietoa. Luottamus kun on taas mennyt, enkä tiedä et pystynkö päästämään enää ikinä lähelle noiden sekoilujen jälkeen. Itsensä ja lasten kannalta hyvä juttu tietysti että päätti ryhdistäytyä. Matka on pitkä mutta se vaan on kestettävä jos haluaa kuntoutua.
Hei. Itse painin samanlaisessa tilanteessa.Olen Seurustellut 3 vuotta ihanan miehen kanssa.Huomasin jo alussa että viikonloppu kun lähestyi hän tahtoi heti perjantaina mennä ostamaan juotavaa valmiiksi.Sain tämän tavan kitkettyä aika hyvin kuriin.Kuitenkin aina välillä hän katosi viikonlopuksi ja laittoi puhelinta kiinni.Rakastan häntä ja olen antanut paljon anteeksi.Se mikä hänen kanssa on ollut rasittavinta,kun hän on humalassa hän alkaa tehdä minua mustasukkaiseksi keinolla millä hyvänsä.Haukkumista ja solvaamista olen katellut ja kuunnellut.Silloin olen aina vetäytynyt omaan kotiini turvaan.Olen vaihtanut numeroa monta kertaa,kuitenkin hän saa minut aina vakuuttuneksi ja palaan takaisin.Itsemurhaa hän on yrittänyt kaksi kertaa,viinaa ja lääkkeitä.Sekoilee kotonaan ja laittaa sitten tekstarilla hyvästit ja keroo kuinka paljon rakastaa minua.Nyt jätti sitten minut ku oli baarista löytänyt ihanan naisen.Solvaa minua tekstiviesteillä vähäväliä,en ole vastannut kertaakaan.Olen päättänyt että nyt saa luvan mennä ja takas ei kyllä tule.Kuitenkaan en uskalla sulkea puhelinta koska pelkään että sieltä tulee itsemurha viesti.Olen ihan hermoraunio,kumpa hän tajuaisi mennä hoitoon.Mutta kun ei ole ikinä myöntänyt että on sairas.Hänen mielestä minä kontroloin vaan häntä.
Tämä on tyypillistä alkoholistin peliä. Alkoholisti on tosi taitava pyörittämään läheisiään syyllistämällä, tekemällä mustasukkaiseksi, hylkäämällä ja sitten taas mairitelemalla, rakkaudentunnustuksilla, uhkauksilla jne. Itsemurhauhkaukset ovat ihan tyypillisiä.
Läheinen on sitten valtavassa ahdistuksessa, keikkuu toivon ja pelon kiikkulaudalla, eikä oikein edes ymmärrä, mitä tapahtuu.
Kannattaa käydä lukemassa Päihdelinkin keskustelupalstalla Kotikanavaa, jossa läheiset selvittävät onglemiaan. Sieltä saa asiallaisia vastauksia kysymyksiinsä. Ja paljon tietoa ja kokemusta niiltä, jotka ovat jo omaa tilannettaan pitempään selvittäneet: http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewforum.php?f=2
Al-Anon-ryhmään menoa kannatan myös. Itse en olisi selvinnyt, jos en olisi saanut vertaistukea. Sen verran hurjaan elämään alkoholismin pyörityksessä jouduin.