Syöpäsairas äitini synnytti useita lapsia sairastaessaan syöpää. Osalle lapsista kehittyi odotusajan stressin takia vanhempana vakava kuolemaanjohtava sairaus, mutta moni on täysin terve. Nämä vakavastikin sairastuneet saivat elää hyvän lapsuuden sisarusten hoivassa.
En siis näe äidin syöpää perusteeksi ehkäisylle.
Äitikin parani ja jaksoi taas olla lapsien kanssa.
En siis näe äidin syöpää perusteeksi ehkäisylle.
Äitikin parani ja jaksoi taas olla lapsien kanssa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mahtava juttu!
Kyllä siinä on varmasti sellaiset lähtökohdat elämälle, että pienet eivät hätkäytä ja teistä on varmasti tullut oikeita taistelijoita.
Tarinassasi ja itse tuntemiani syöpäsairaita ajatellen, en ihmettele muuta kuin isääsi, joka on siittänyt sairasta äitiäsi. Viittasin siis tuntemiini syöpään sairastuneisiin, koska heillä on seksihalut olleet tipotiessään.. Vai onko niin, että vakaumukseenne ei kuulu kysellä haluttaako vaimoa vai ei?
Jos tekstistäni ei ilmene, niin kerronpa vielä, ettei äitini ollut koko ajan sairaalassa vaan hän oli myös kotona. Sairaalassahan ei ihan noin vain tulla raskaaksi. :)
Ja aika moni sairastaa syöpää tietämättään vuosikausia ennen kuin se todetaan. Siinä ajassa ehtii tulla liuta lapsia. Ainahan syöpä ei synny viikossa.
Ei tarvi kuitenkaan luulla, että teho-osastolla joku saatettaisiin raskaaksi.
En mäkään sitä ajatellut, vaan yleisesti sitä heikkoa tilaa jossa syöpää sairastavat ovat myös kotona hoitojensa välissä. Useat taistelevat jo pelkän peruselämän selviämisensä kanssa, eli että ruoka maistuisi, ettei vielä nääntyisikin, seksi siinä viimeisenä kuulema käy mielessä. Ja usein puolisot siinä vierellä kärsivät myös sen verran sairaudesta, että harvemmin hekään vonkaavat sairaalta, huoli on jostain muusta (toisen paranemisesta) enemmän kuin siitä saako omat halunsa tyydytettyä.
Jos äitisi teki lapsia jo ennenkuin tiesi sairastavansa, niin silloin sairaus ei varmasti vaikuttanut hänen päätökseensä ehkäiseekö vai ei.
Lasten kannalta kun ajattelee niin surullista on se, että he ovat joutuneet tuossa tilanteessa kasvamaan liian aikaisin "aikuisiksi", ovathan he joutuneet ottamaan vastuun nuoremmist sisaruksistaan ja hoitamaan nämä. Toki tämä on hyväkin asia tiettyyn pisteeseen asti, mutta lapsia ei mielestäni pitisi käyttää kotona varsinaisena työvoimana. Syöpä on hyvin ikävä sairaus ja toivon todellakin, että se ei nyt ihan koko elämäänne varjosta. Joskus sairaat ihmiset vaativat kaiken huomion ympäristöltään ja läheisiltään mikä on hyvin raskasta myös niille läheisille. Onneksi äitisi on selvinnyt syövästä ja toipunut. Vakavien sairauksien kanssa eläminen on vaikeaa eikä sellaista toivoisi kenellekkään.
Ajattelisin äkkiseltään omalla kohdallani, etten tieten tahtoen haluaisi tehdä lasta, josta en sitten mahdollisesti olisikaan huolehtimassa kovin pitkään.
Syöpähän ei välttämättä tietenkään ole yhtä kuin kuolemantuomio ja toisaalta kukapa elinpäivänsä muutenkaan etukäteen tietäisi. Mutta riskihän on jo diagnoosin saaneella luonnollisesti suurempi jättää lapsensa puoliorvoksi.
Ei ole tarkoitus olla tyly, tällainen ajatus vain nousi ensimmäisenä mieleeni.