Järkeä noudattaen vai tunnetta?

? kirjoitti:

En enää tiedä mitä voisin tehdä,kun kuuntelen järjen ääntä mitä tehdä. Sydämmessäni rakastan kumppaniani paljon enemmän kuin hän osaa kuvitellakkaan ja sydämmeni mukaan olen aina mennyt eteenpäin vaikka joskus järki sanoo toistakin. Viime aikoina olen paljon joutunut ajattelemaan asiaa ja siksi kai sitä tänne myös purankin. On monia asioita, jotka ovat alkaneet huolettamaan. Olen kyllä rakkaani kanssa keskustellut näistä kaikista asioista ja vastauksia olen saanut niihin. Olen huomannut jo ajan kuluessa kun rakkaani kanssa yhteistä taivalta taivaltaneet, että meillä on eroavuuksia joissakin asioissa. Mutta jostain syystä järkeni asettaa ristiriitaisia asioita sisälleni. Olemme rakkaani kanssa jokseenkin tasavertaiset kumppanit ja siihen olemme pyrkineet. On asiota, jotka tietenkin huolettaa itseäni. Se kuinka osoitamme rakkautta toisillimme, kummallekin meistä läheisyys on tärkeä asia ja arvostamme sitä paljon ,kun meillä on aikaa toisillimme mutta jostain syystä rakkaani haluttomuus fyysiseen läheisyyteen on saanut järjen miettimään kaikenlaista. Usein mietin onko kyseessä jotain muuta vai eikö hän halua sitä osoittaa sitä minulle, itse ajattelen kun rakastaa kumppaniaan niin tunteet voi näyttää sitenkin varsinkin kun rakastaa häntä tuntea intohimon ja rakkauden samalla enkä tarkoita sitä pitäisi näin alituiseen olla, myös pelkkä läheisyyskin riittää ollaan ja nautitaan toisistamme. Mitä tuohon fyysiseen läheisyyteen tulee aloitteet yleensä kahdenkeskiseen läheisyyteen tulee allekirjoittaneelta ja kumppanini ei juurikaan tätä tee. Tästä syystä johtuen järkeni sanoo, että jotain on vialla, mutta kumppanilta kysyessäni tätä asiaa hänen mukaan se ei johdu siitä. Sydämmessäni tuon ymmärrän mutta järjellä ajatellen se aiheuttaa minulle kauhean ristiriitaisia tunteita. Varsinkin kun kumppanini vuoksi teen paljon asioita, koska häntä rakastan. Välillä ajatukset ja järki karkaa kauas, kuitenkin sydämmessäni rakastan,uskon ja luotan häneen ja sillä tukahdutan järjen ääneen, en tiedä voiko kukaan olla onnellinen, jos ei sydäntään kuuntele. Usein kumppani on menossa tiettyhin paikkoihin useinmiten silloin kun en itse pääse sinne omien asioitteni johdosta. En tiedä onko se sattumaa, sillä siellä on eräs ja sattumalta myös hänen ja kumppanini matkaaikataulut samaan paikkaan menivät kohdakkain, kumppanini ei tiedä sitä, et tiedän että joskus aiemmin heillä on ollut jotain, mutta nykyisyydestä en tiedä. Ja tänääkin on sellainen päivä et lienee kumppanini on sinne menossa, ja joskus tätä tapahtuu tiettyjen asioiden varjolla. Tästä syystä johtuen järkeni sanoo lieneekö aika mennä toisaalle vai kuuntelenko sydäntäni. Jotenkin nämä asiat saa huolettamaan itseäni ja monia asioita olen valmis ymmärtämään mutta en kaikkea. En enää vain tahdo tulla loukatuksi ja petetyksi kerran sen elämässä kokeneena, mutta sekin on vain elämää loppujen lopuksi. Nyt varmankin ajattelee että taas joku mustasukkainen ihminen kirjoittelee tuollaista, mutta sen verran voin paljastaa et kumpikin olemme sellaisessa työssä et mustasukkaisuudella ei ole elämässämme juurikaan. Siis järkeä noudattaen vai tunnetta?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä