Jalat karkaavat alta

ja nuppi himmenee, kun ajattelen niitä kertoja, kun olisi ollut tilaisuus, mutta uskallus ei ole riittänyt... Muistan jokaikisen minuutin ja lauseen, jotka on jaettu yhdessä. Ihan kuin me molemmat olisimme hakeutuneet tilanteeseen, jossa kaikki oli kohdallaan, vai??? Ne oli niitä aikoja, kun kaikki oli vielä piilossa ja kuitenkin ihan kaikin aistein tunnettavissa. Mitä tapahtui? Antaisit selityksen...
3305
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Älä sitten tuhlaa. Käy kiinni kuin sika limppuun. Turha jahkailla ...

Äänestä

Samoja ajatuksia pyöritellyt minäkin. Monesti miettinyt että jos kyseessä olisi ollut vastakkaisen sukupuolen edustaja, niin en olisi epäillyt kiinnostusta hetkeäkään. Asia olisi ollut päivänselvä. Mutta kun kaksi naista flirttailee keskenään, niin aina tulee mieleen ajatus että onko tämä vain ystävien välistä hauskanpitoa? Tai me nyt vain satutaan olemaan samalla aaltopituudella...

Kun sen rakkaudentunnustuksen lisäksi pitää vielä myöntää itselleen ja muille täysin uusi puoli omasta minuudestaan, niin se tuntuu vaikealta. Ei halua satuttaa itseään, eikä saattaa hämilleen toista. Vaikka vieressä kuumottaa ja pelkkä samassa huoneessa olo salpaa hengityksen, niin pakotetaan itsensä rupattelemaan jonninjoutavia tai käännytään kolmannen osapuolen juttusille.

Itse en keksi muuta selitystä kuin sen että noudatamme tahtomattamme sitä iänikuista oikeaksi omaksumaamme kaavaa. Sitä rohkeutta ei vain löydy vaikka toinen on siinä kymmenen senti päässä sinusta, eikä maailmaasi mahdu kuin se yksi ajatus... halu vetää lähemmäs ja suudella. Näin se on.

Äänestä
  • Kauheaa ajatella, että jotkut "kaavat" sitovat meidät niin, ettemme enää pysty uskomaan ja luottamaan toisiimme tai itseemme. Vaikka sydän sanoo, että rakastaa ja rakastan, viittaamme sille kintaalla ja sen sijaan takerrumme johonkin täysin hengettömään toimintamalliin tai oletukseen tai... no, siihen kaavaan... Tämä on tietysti tarkoituksellisen kärjistetty näkemys, mutta pistää ajattelemaan.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


mitä tuhlausta! kirjoitti:

ja nuppi himmenee, kun ajattelen niitä kertoja, kun olisi ollut tilaisuus, mutta uskallus ei ole riittänyt... Muistan jokaikisen minuutin ja lauseen, jotka on jaettu yhdessä. Ihan kuin me molemmat olisimme hakeutuneet tilanteeseen, jossa kaikki oli kohdallaan, vai??? Ne oli niitä aikoja, kun kaikki oli vielä piilossa ja kuitenkin ihan kaikin aistein tunnettavissa. Mitä tapahtui? Antaisit selityksen...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu