Lähes tulkoon kaikki pitävät esimerkiksi Fjodor Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta hyvin syvällisenä kirjana. Sen sijaan esimerkiksi Dan Brownin Da-Vinci -koodia pidetään kioskikirjallisuutena (huom. en rupea puollustamaan Dan Brownia tai väittämään Da-Vinci -koodia syvälliseksi). Tekeekö kirjasta syvällisen pohdiskeleva sävy, terävä yhteiskunta kritiikki, kiinnostava tarina vai jokin muu?
Mikä tekee kirjasta "syvällisen"
Syventyvä lukija
7146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se, että kirjassa on jokin tärkeä, viisas sanoma. Toki se on vähän tulkinnanvarainen asia, missä kirjassa sellainen on ja missä ei...
Eli käytännössä, jos haluan tehdä syvällisen (ja tietysti ylistetyn) kirjan, minun täytyy vain keksiä hyvin viisas sanoma, jonka sitten välitän lukijoille.
Periaatteessa siis ulkoasulla ei ole väliä (eli onko kirja runokirja, thrilleri vai peräti tietokirja)
Hyvän kirjan voi lukea aina uudestaan, ja se tarjoaa jotain uutta jokaisella lukukerralla. Kokeilepa lukea Harlekiinisarjaa kolmatta kertaa, tuskinpa rivien välistä mitään romantiikkaa suurempaa löytyy.
Yleisesti: jos kirjaa julkaistaan, luetaan ja myydään kymmeniä vuosia kirjoittamisensa jälkeen, siinä on potentiaalia. Myös ajan mukana kulkeminen on hyvän romaanin merkki. Don Quijote on vieläkin hyvin ajassapysyvä kirja, vaikka on joidenkin määritteiden mukaan ensimmäinen kirjoitettu romaani.
musta syvälliset kirjat kertoo jotain mitä täytyy lukea rivien välistä. Jokin joka pistää pohtimaan ja ajattelemaan.
Ritva Lehdon elämäkerta on syvällinen kirja.Se kertoo upeasti kauniista ja herkästä ihmisestä.
No vastaus kysyvälle: minusta se Dan Brownin "Da Vinci- Koodi" oli ehkä paskinta kirjallisuutta melkein ever, mitä olen lukenut. Olen itsekin lukeut ko. teoksen,mutta en tasan enää ikinä lue toista teosta populistikirjailijalta Dan Brown. Lisäksi juuri sen suurimmat ylistäjät ovat lähinnä ne, jotka ei lue kuin kaksi kirjaa vuodessa, sori..tai tajua laatukirjallisuudesta. Eiköhän sen Dan Brownin ylistys - juurikin kioskikirjallisuutena, kuten sinäkin anonyymialoittaja mainitsit- perustu lähinnä siihen, että sen tuotannolla on ollut massiivinen kaupallinen markkinointi ja lisäksi koko kirjan idsea kai perustui muka siihen, että kaikki uskovaiset pimahtaa, kun muka aletaan miettiä, että jessellä olisi elossa olevaa jälkikasvua? Itsellä oli pakko jättää Da Vinci koodi kokonaan lukematta, paria sivua vaille, koska se kirja oli oikeasti huono, minun mielestäni.. Tylsä ja ihan sairaan huono.
Mikäs minä olisin sinulle anonyymille ketjun aloittajalle minulle tuntemattomalle toiselle nimettömälle profiloitumattomalle vastaamaan, että mikä on syvällistä tai mikä ei? On huonoja kirjailijoita ja on hyviä. Vaikea eritellä, mutta paljon lukevat erottaa taiteen.
Minusta Da Vinci-koodi herättää kyllä keskustelua, joten ihan roskaa se ei ollut. Se herätti esim. itseni ajattelemaan mm. naisten kirjoittamia evankeliuimeja, jotka hävitettiin. Myöhemmin kuulin, että hävitys oli myös totta, Vatikaani halusi vain itseään miellyttävät kirjoitukset raamattuunsa (vähän niin kuin monet käyttävät raamattua lyöntiaseena, omiin tarkoitusperiinsä), sen tietysti ymmärtää. Siinä mielessä siis syvällinen kirja koska herätti pohtimaan asioita myös siltä kantilta, että raamattu on tosiaan ihmisten (miesten) kirjoittama.
Syvällisyys korostuu siitä miten osaa katsoa esim. Asimovin avaruuden merivirroissa on tietyntyyppinen totuus, mutta kaikki eivät osaa katsoa.