Hei! Miten saada elämä ennalleen? Olen noin parikymmpinen nuori mies ja kärsin pakko-oireista ja hermostuneisuudesta. Vielä joskus neljä vuotta sitten kaikki oli vielä hyvin, vaikka kyllä silloinkin oli pientä pakko-oireisuutta ja koulussa oli jotain kiusaamista, mutta silloin kuitenkin jaksoi paremmin. Nyt nuo oireet on uuvuttaneet ja ne on alkaneet kyllästyttää ja tahtoisin niistä eroon. Nuo oireet tekevät minusta ihmeellisen agressiiviseksi ja joskus ajattelen esim. jostain ilkeästä ihmisestä kamalia ym sellaista. En ole kuitenkaan ketään satuttanut fyysisesti mutta muutamaa olen henkisesti. Voiko nuo oireet johtua kouluaikoijen kiusaamisista ja syrjinnästä? Muistan kyllä että minulla oli yläasteella noita 'pakko-oireita' mutta ne kuitenkin olivat lievempiä mitä nyt. Kouluaikoina olin rauhallinen ja kärsivällinen mutta nyt noiden oireiden takia elämä on mennyt överiksi. Lääkkeitä en uskalla käyttää koska en usko niiden tehoavan. Vai mitä mieltä olette? Yksilöllistähän se tietysti on.
Raskasta.
oireiden vankina
10188
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Et kerro tarkemmin, mitä ne pakko-oireet ovat. Kun olet tuon ikäinen, niin noissa vaiheissa monesti erilaisia ongelmia voi nousta pintaan (usein niin käy "muutoskohdissa", niin kuin aikuisikään tullessa). Jos vain tuntuu siltä, niin kannattaa hakea apua, eli mielenterveyspalveluihin yhteyttä ja siitä eteenpäin. Lääkkeet ei välttämättä ole mikään ratkaisu, keskusteluapu on usein hyvä alkuunkin, ja sellaista ehkä pitäisi saada. Sekin on hyvä, että itse huomaat ongelmat ja että esim. kirjoitit tänne. Monesti on niin, että nuoret miehet ei herkästi hae apua ennen kuin sitten, kun olo on aika tosi huono. Naiset miettii tunteitaan ja puhuu niistä enemmän ja herkemmin; tämä on yleistys mutta kutakuinkin totuudellinen sellainen. Eli pointtina että hyvä kun mietit, miltä sinusta tuntuu ja kyselet apuja siihen. Lähde rohkeasti hakemaan apua, jos olo on huono. (Itsestäni voin kertoa, että hain apua sellaisessa vaiheessa päälle parikymppisenä jätkänä, kun psyykkeeni romahti ihan täysin; tämä on vain minun tarinani, hitosti lyhennettynä, ja kaikilla ei tietenkään mene samalla lailla.)
Moro! No mun pakko-oireet on sellasia että täytyy tehdä jotakin esim. koskea johonkin seinään, muuten jos ei koske käy itelle tai jollekin läheiselle jotakin pahaa. Noita on monenlaisia.
OCD:n on hyviä lääkityksiä ja tietysti psykoterapia siihen rinnalle.
No ehkä kannattaa harkita sitä avun hakemista. Kyllähän erilaiset pakko-oireet voi pahasti vaikeuttaa elämää ja viedä voimia ja muuta, kun mieli on "sidottuna" niihin. Ja kertovat ne toki siitä, ettei mielenterveydellisesti kaikki ihan täydellisesti kohdillaan ole. En tiedä, ajatellaanko pakko-oireista olevan ahdistukselta suojautumisesta tms. pohjimmiltaan kyse. Itse olen kärsinyt pakkoajatus-tyyppisistä oireista masennuksen osana, ja minulla niissä on kyse jostain sellaisesta. Mutta siis aina kannattaa yrittää hakea apua, jos siltä tuntuu; ensimmäiseksihän voit koittaa päästä vaikka johonkin puhumaan asioista ja miettimään yhdessä jonkun ammattilaisen kanssa, miten ongelmia voisi lähteä hoitamaan. Kaikkien mahdollisten hoitojen, lääkitysten ja muiden aloittamisesta päätät tietenkin viime kädessä sinä itse, eli mihinkään ei tarvitse tahtomattaan suostua.
...Sori vielä, kun viipyi tämä vastaileminen, en ole tässä tullut lukeneeksi palstaa pariin päivään...
Mitä hoitoa saat, jos et lääkkeitä käytä? Kannattaisi ainakin kokeilla, olisiko niistä apua häiriöösi, joka on noinkin selvä oireiltaan. Psykiatrille siis kannattaisi asiasta mainita.
Mistä tiedät, etteivät lääkkeet tehoa? Mahtaako sekin olla pelkkä päähänpinttymä tai pakkoajatus?
Kerroppa meille ruokailutottumuksistasi, liikunnan määrästä ja elämäntavoistasi.
Moro! Olen siis keskustelun aloittaja. Siis ajattelin kun olen dieetillä niin lihottaako nuo mielialalääkkeet ja tuleeko niistä agressiiviseksi? Olen jostain kuullut että ne tekee kumpaakin. Sori, kun kyselen ihan typeriä, mutta kertokaa miten asian laita on.
Minä sain ko. lääkkeistä tajuttomuus-kouristuskohtauksen, eli ei kannata. Lääkkeet turvotti oloa mutta ei parantaneet oireilua.
Olen neuroottinen ihminen, ollut koko ikäni. Aivoni toimivat ikään kuin on-off nappula. En välttämättä käsitä heti asioita, mutta sitten kun asia menee kupoliin, se menee muiden ohi. Saan ahaa elämyksiä paljon. Asiassa kuin asiassa. Normaalisti olen tylsistynyt hitaasta vauhdista. Tykkään nukkua paljon. Joskus nukun tylsyyteen. Nukahdan tylsyyteen.
Eivät lihota, ellet syö tai juo lihottavaa. Eikä kaikista lääkkeistä voi puhua samassa yhteydessä, koska niitä on erilaisia.
Joidenkin ruokahalu lisääntyy lääkkeistä tai masennuksen paranemisen takia (masennus aiheuttaa ruokahalun heikkenemistä).
Ei kukaan voi sinulle kertoa netissä, kuinka asian laita on. Täällä jauhetaan kaikenlaista soopaa, jolla ei ole mitään tekemistä sinun oireittesi tai lääkitystesi kanssa. Jotkut tahallaan valehtelevat, jotkut purkavat yleistä turhautumistaan elämäänsä ja vaikka läskeihinsä syyttämällä lääkkeitä kaikista vaivoistaan.