Näin weha:
"Olen siis ymmärtänyt, että synnit on anteeksi uskovaisella ilman niiden uskomistakin. Kuitenkin, että usko vahvistuisi ja säilyisi tulee kuulla äänellinen sanan lupaus syntien anteeksisaamisesta."
Eli vaikka ihminen ei edes tiedä uskooko hän, ei osaa kertoa minkäänlaisesta uskonkokemuksesta eikä tunnistaisi mitään muutosta entiseen elämään verrattuna, sanalla sanoen usko ei tunnu miltään - niin nyt on saarnan kohde on kuitenkin saanut ELÄVÄN USKON, kun sen vanhoillislestadiolainen saarnaa ja vakuuttaa!
Minun mielestäni tuollainen opetus kuulostaa samalta valtapolitiikalta kuin paavin kirkko käyttää.
Kuinka kuollutta onkaan kuollut usko, kun eläväkään usko ei tunnu miltään!
Mitä ihmettä weha tarkoitat lausekoukeroillasi?
"Olen siis ymmärtänyt, että synnit on anteeksi uskovaisella ilman niiden uskomistakin. Kuitenkin, että usko vahvistuisi ja säilyisi tulee kuulla äänellinen sanan lupaus syntien anteeksisaamisesta."
Eli vaikka ihminen ei edes tiedä uskooko hän, ei osaa kertoa minkäänlaisesta uskonkokemuksesta eikä tunnistaisi mitään muutosta entiseen elämään verrattuna, sanalla sanoen usko ei tunnu miltään - niin nyt on saarnan kohde on kuitenkin saanut ELÄVÄN USKON, kun sen vanhoillislestadiolainen saarnaa ja vakuuttaa!
Minun mielestäni tuollainen opetus kuulostaa samalta valtapolitiikalta kuin paavin kirkko käyttää.
Kuinka kuollutta onkaan kuollut usko, kun eläväkään usko ei tunnu miltään!
Mitä ihmettä weha tarkoitat lausekoukeroillasi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Weha selittä asiaa huonosti valituilla sanoilla. Uskovainen on armahdettu syntinen. Lainavanhurskauden saanut on kuitenkin syntiin sortuva. Se, että synnit on anteeksi Wehan ilmauksella ilman niiden uskomistakin tarkoittaa, että joka hetki ei tarvitse olla rippiä tekemässä ollakseen Jumalalle kelpaava eli vanhurskas. Uskovainen, jolla on Pyhä Henki joko lapsuuden uskon säilyttämisen tai parannuksen jälkeen on uskonsa vuoksi armahdettu. Syntien ateeksia antamisen vakuutusta on, ja yleensä sen niin kokeekin, hyvä kuulla silloin kun tehty synti vaikuttaa ihmisen mielentilaan niin, että erottaa ihmisen Jumalasta, olo on raskas ja ajatukset eivät ole suunnattu Kristukseen. Silloin evankeliumin kuuleminen on erityisesti tarpeen.
Tässä asiassa on Lutherin kokemus jatkuvan ripittäytymisen mahdottomuudesta uskovaisen ohjeena.
Ja perusteluna sille, että mielestänne vl on ainoa ns. "elävä" usko tänne joku kirjoitti, että sen tuntee, että on synnit anteeksi kun sen kuulee kerrottavan. Muuten ei kuulemma tunne, eikä tule "elävästi" uskoon.
Mistä tiedätte mitä teidän mielestä "epäuskoiset" tuntevat?
Sama oikea "henki" kuulemma myös tuntuu..., sen "tuntee", että onko toisella se. Kylläpä on ihmeelliset tunteet.
Että siis kun näin "tuntee" olevansa sitten elävässä uskossa, kun niin on sinulle saarnattu, "tunnet" itsesti "oikeaksi ja eläväksi" uskovaiseksi ja voit "tuntea" kuka muu on "oikeassa ja elävässä" uskossa.
Ja tämähän on sitten selvää, sen perusteella voi rajat asettaa....?
Kyllä tuo kuulostaa ihan hevon kukulta, jos suoraan sanon. Erittäin epäilyttävältä. Pelkältä luulottelulta ja tunnepöhnältä.
Ja sitten voi voi, jos ne "tunteet" tuntuu puutuvan, jotka saa ymmärtämään tämän uskon ainoaksi oikeaksi. Ja ihminen epäilee erinomaista ainoaa Jumalalle kelpaavaa uskoaan. Vastaus on: ei tarvikkaan ajatella tunteita, uskoo vaan kuten on opetettu - kyllä se usko "elävänä" pysyy kun pysyttelee vaan nöyränä oikeassa porukassa.
Jeesus muistaakseni opetti jotain sellaista että, perustakaa uskonne kalliolle, pysyvälle maaperälle. Tämä ei siltä vaikuta, ikuisesti kestävä ja pysyvä löytyy ihan muulla tavalla.
Ei se nyt ihan niinkään mene.
Luterilaisen tunnustuksen sisällä on ennen laajemminkin uskottu että Kristuksen kirkko on :
"Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Sen sijaan ei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot, jumalanpalvelusmenot tahi seremoniat, jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset. Paavali näet sanoo: "Yksi usko, (Ef. 4:5--6) yksi kaste, yksi Jumala, joka on kaikkien Isä jne."
"Mutta jumalattomat eivät ole pyhä kirkko. Ja jatkossa seuraavat sanat "pyhien yhteys" on nähtävästi lisätty ilmaisemaan, mitä niiden, joita yhdistää osallisuus samaan evankeliumiin eli oppiin ja Pyhään Henkeen, joka uudistaa, pyhittää ja hallitsee heidän sydämiään. "
Oppi ei ole tunne, mutta Jumalan sanan tuntee silloin kun se osuu sieluun. Puhdas oppi on kuitenkin edellytys ja opin puhtauden ylläpitää Pyhä Henki.
Mistä tiedätte mitä teidän mielestä "epäuskoiset" tuntevat?
"Kun Jumala ei anna mitään muuta mahdollisuutta" vaikea sitä on kuvata ja se tulee suoraan siitä sanasta Raamatun tekstin kautta, joka läpivalaisee ja puhuu tuhannen vuoden takaa. Jeesuksen nimessä ja veressä on sitten vain sen asian loppu, ja ihan sama vaikka käyttäisi muutakin sanamuotoa. Ainakin ne tietävät mitä muut kuin vanhoillislestadiolaiset tuntevat, jotka ovat eläneet sitä toistakin elämää. Pikemminkin voi olla niin, että ei ymmärrä, miten ne sen tuntevat ne, jotka ovat syntyneet vanhoillislestadiolaisiksi.
Kuten olen monesti todennut on sana epäuskoinen todellakin vaikea asia sisällöltään. Enpä itse sitä käytä koskaan.
Ns. vl-usko rakentuu pirun kalliolle.