Yhteishuoltajuus on Suomessa yleisin huollon muoto, johon yhä useampi eroperhe päätyy. Kyseinen huoltomuoto ei kuitenkaan sovi perheille, joiden välit ovat huonot ja tulehtuneet, sillä yhteishuoltajuus vaatii vielä enemmän yhteistyötä ja ponnisteluja kuin parisuhteen aikana. Erotessa vanhempien välit eivät ole yleensä kovin lämpöiset ja yhteistyökyky vielä vähäisempää, joten ajatus vielä tiiviimmästä yhteistyöstä ex-kumppanin kanssa eron jälkeen tuntuu jo maallikostakin mahdottomalta yhtälöltä.
Valitettavasti tämä asia ei kutenkaan paina vaakakupissa huoltajuuden jakoa tehtäessä, vaan perheet ajetaan "lapsen edun nimissiä" painajaismaisiin perheloukkoihin, joissa olot ovat usein vielä vaikeammat kuin ne olivat yhdessä asuttaessa. Välit menevät usein tässä vaiheessa vielä huonommaksi ja kiistakapuloiksi ja pelinappuloiksi päätyvät tahtomattaan pariskunnan yhteiset lapset, sillä he joutuvat kahden talouden loukkuun.
Vaikka keskustelupalstat ja tiedotusvälineet pursuavat yhteshuoltajuuteen päättyneiden eroperheiden vuodatuksista yhteishuoltajuuden mukana tuomista "yllättävistä" ongelmista, ei yhteishuoltajuuden toimivuutta ole lähdetty kyseenalaistamaan. Päin vastoin! Suunta näyttää olevan se, että muuta ei enää vanhemmille tarjotakaan. Kenellekään ei näytä tulleen mieleen sitä, että lasten hyvinvointi ja jaksaminen on suorassa suhteessa siihen miten vanhemmat jaksavat kantaa eron taakan harteillaan.
Nykysellä mallilla vanhemmat ajetaan selkä seinää vasten. Joko otat yhteishuoltajuuden sellaisenaan vastaan tai itket ja otat sen vastaan (tai voithan toki luopua omasta oikeudestasi lasten huoltajuuteen). Se joka pääsee ensin niskanpäälle hallitsee tätä huoltajuusmuotoa. Jos haluaa tehdä toiselle haittaa ei tarvitse kun pistää kapuloita rattaisiin joka käänteessä, niin tämähän onnistuu yhteishuoltajuuden nimissä, sillä 50-50 äänillä se joka ei suostu, saa tahtonsa läpi. Yhteishuoltajuudessa kun pitää olla 100 % kannatus joka asiaan.
Yhteishuoltajuus pitäisi olla nimensä mukaisesti vanhempien "omasta yhteisestä halusta hoitaa lasten asioita yhdessä" erosta huolimatta. Vanhempia jotka eivät pysty toimimaan eroon liittyvistä syistä yhdessä, ei pitäisi missään nimessä pakottaa yhteishuoltajuuteen, vaan heille pitäisi katsoa jokin muu huoltomuoto, jotta lapset saisivat kasvaa onnellisissa ja hyvinvoivissa perheissä.
Kerro tarinasi face book sivustolla: "Yhteishuoltajuus pitää kieltää lailla" ja koitetaan saada äänemme kuuluviin asian puolesta.
Valitettavasti tämä asia ei kutenkaan paina vaakakupissa huoltajuuden jakoa tehtäessä, vaan perheet ajetaan "lapsen edun nimissiä" painajaismaisiin perheloukkoihin, joissa olot ovat usein vielä vaikeammat kuin ne olivat yhdessä asuttaessa. Välit menevät usein tässä vaiheessa vielä huonommaksi ja kiistakapuloiksi ja pelinappuloiksi päätyvät tahtomattaan pariskunnan yhteiset lapset, sillä he joutuvat kahden talouden loukkuun.
Vaikka keskustelupalstat ja tiedotusvälineet pursuavat yhteshuoltajuuteen päättyneiden eroperheiden vuodatuksista yhteishuoltajuuden mukana tuomista "yllättävistä" ongelmista, ei yhteishuoltajuuden toimivuutta ole lähdetty kyseenalaistamaan. Päin vastoin! Suunta näyttää olevan se, että muuta ei enää vanhemmille tarjotakaan. Kenellekään ei näytä tulleen mieleen sitä, että lasten hyvinvointi ja jaksaminen on suorassa suhteessa siihen miten vanhemmat jaksavat kantaa eron taakan harteillaan.
Nykysellä mallilla vanhemmat ajetaan selkä seinää vasten. Joko otat yhteishuoltajuuden sellaisenaan vastaan tai itket ja otat sen vastaan (tai voithan toki luopua omasta oikeudestasi lasten huoltajuuteen). Se joka pääsee ensin niskanpäälle hallitsee tätä huoltajuusmuotoa. Jos haluaa tehdä toiselle haittaa ei tarvitse kun pistää kapuloita rattaisiin joka käänteessä, niin tämähän onnistuu yhteishuoltajuuden nimissä, sillä 50-50 äänillä se joka ei suostu, saa tahtonsa läpi. Yhteishuoltajuudessa kun pitää olla 100 % kannatus joka asiaan.
Yhteishuoltajuus pitäisi olla nimensä mukaisesti vanhempien "omasta yhteisestä halusta hoitaa lasten asioita yhdessä" erosta huolimatta. Vanhempia jotka eivät pysty toimimaan eroon liittyvistä syistä yhdessä, ei pitäisi missään nimessä pakottaa yhteishuoltajuuteen, vaan heille pitäisi katsoa jokin muu huoltomuoto, jotta lapset saisivat kasvaa onnellisissa ja hyvinvoivissa perheissä.
Kerro tarinasi face book sivustolla: "Yhteishuoltajuus pitää kieltää lailla" ja koitetaan saada äänemme kuuluviin asian puolesta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja pöh ... Toki olisi kivaa jos pääsisi exästä kokonaan eroon mutta lapsella on oikeus vanhempiinsa ja vanhemmilla on oikeus lapsiinsa. Ei se että parisuhde menee karille tarkoita että pitäisi katkaista lapsen ja toisen vanhemman suhdetta. Onhan parisuhteessakin yhteishuolto eikä yhteishuolto vaadi sen enemmän yhteistyötä kuin yksinhuolto. Jos välit ovat tulehtuneet pitää panostaa ettei riitely vaikuta lapsiin ja toisaalta parantaa niitä välejä. Takuuvarma keino lisätä riitelyä on ruveta omimaan lasta vaatimalla yksinhuoltajuutta.
Ei ole pakko olla yhteishuollossa, voi itse luopua huoltajuudesta ja lapsi saa sitten elää onnellisena exän yksinhuollossa. Mutta onhan selvää että pitää olla jotain perusteita (muuta kuin "etten haluu") jos haluaa katkaista exän ja lapsen välistä suhdetta.
No olipahan taas...
Pitäiskö vanhempien olla aikuisia ja hoitaa lasta koskevat asiat asiallisesti, siten niinkuin aikuistein ihmisten täytyykin?
Ja tosiaan, jos ei itse ole valmis yhteishuoltajuuteen niin sittenhän ei ole muita vaihtoehtoja,kuin "luovuttaa" se huoltajuus sille ex-puolisolle.
Nosta sie nyt vaikka norsu pöydälle, niin mikään ei muutu...puhut kun poliitikko, paljon teksitä mut vähän asiaa!