kamala palsta

Painu **ttuun jos ei miellytä.

Juuri noin. Olen sunnuntailapsi; en ole koskaan joutunut vakavaan onnettomuuteen, sairastunut vakavasti tai joutunut muuten kohtaamaan elämän arvaamattomuutta, mutta siitä huolimatta olen aina yrittänyt elää niin, että ei tarvitse myöhemmin katua elämätöntä elämää.

Olen yksin, totta, ei ole parisuhdetta, ei lapsia eikä sellaisia ystäviä, joiden kanssa voisi viettää aikaa. Mutta ei ole juuri mitään, mitä ei voisi tehdä yksinkin. Oma intohimoni on matkustaminen mutta käyn myös elokuvissa, näyttelyissä, teatterissa, oopperassa, lenkillä.. kaikkialla yksin mutta onnellisena siitä, että olen terve ja minulla on mahdollisuus tehdä kaikkea kivaa mitä haluan.

Koitin keksiä jotain järkevää ja inhimillistä sanottavaa mutta en keksinyt mitään joka olisi vähemmän itsekästä kuin oma tekstisi.

Minusta tekstisi on predatoristinen, jossa korostat itseäsi ja oman ajatusmaailmasi erinomaisuutta. Tällöin et todellakaan puhkaise aukkoa tilanteeseen, vaan teet kastijakoa entistä selvemmäksi.

Miksi tarvit heikkoutta jota normittaa ja tuomita vääräksi? Eikö sinulla ole ketään vahvaa jonka kanssa kilpailla paremmuudesta?

Aloittaja puhuu asiaa!

Kiva että löytyy jotain positiivista matskua tältäkin palstalta :)

kuuleppas Kukkomies (nim. jo kertoo henkilön minäkuvasta), kuinka tuomitsen jotain vääräksi? Ja mitä heikkoutta? Sinä joka ehdotat identiteetin antamista ja jopa avustusta itsemurhaan olet varmasti viimeinen joka voi arvostella toisten mielipiteitä.
Ei heikkoutta voi normittaa ja tuomitseminen nyt ei kuulu minulle siitä pitää toiset kyllä huolen.
Jos olet ymmärtänyt tekstini väärin niin silloinhan vastuu tulkinnasta on sinulla.
Ja se että viittasin omiin keinoihin selviytyä, ei ole itsensä ja oman minuuden korostamista, ainoastaan viitaus siihen, että yksinkin voi elää suhtkoht mukavasti.
Ei yksikään asia tässä maailmassa parane valittamalla, vaan toimimalla.
Kyse on ainutkertaisesta kallisarvoisesta elämästä.
Usein yksinäisyys ei johdu yksilöstä itsestään vaan elämäntilanteesta ja olosuhteista.
Ja niihin voi vaikuttaa, tekemällä muutoksia, vaikka pieniä, omien voimavarojen ja kykyjen mukaan. Ajatuksella on ihmeellinen voima, muuttamalla ajatusmallia voi muuttaa elämäänsä.
Pysyvät muutokset elämässä tulevat aina yksilöltä itseltään ei toisilta.

Ihmiset ei viitsi uhrata vaivaa toisinsanoen kuluttaa energiaa mihinkään. Se on helpompaa valittaa ja polkea paikoillaan eli hyvä tekosyy omaan nykyiseen tilaansa. Energia pyrkii lepoon aivan kuten ihminenkin. Jos ihmiset seurustelee, niin mielummin mies kattoo töllöä makkaraa syödessä, kuin käyttää mielikuvitusta ja keksii jotain erikoista tai käydä jossain perheen kanssa.

Ne myös pelkää turhaan henkistä tilaa miten, joku suhtautuu sinuun. Luultavasti asiassa on menneisyydestä huonoja muistoja eli pieniä traumoja. Kuiteskin tässäkään asiassa ei ole mitään hävittävää.

Ajattele tilannetta, jossa haet duuniin. Riittääkö yks hakemus? Ei.. Menetätkö mitään, jos lähetit 20 duuneihin? Jos yrität iskeä 20 eri naista, joista 19 torjuu sut ja 1 ei. Menetitkö mitään? Ne 19, jotka torju sut ei tule muistamaan sua kk päästä ja sama juttu kavereiden kanssa.

Osalla myös liikaa kriteereitä. Katsotaan telkkarista jotain friends sarjaa, jossa kaikilla ystävillä hauskaa ja kaikki hyvännäköisiä. Sitten, jos ensitreffeillä ei ole yhtä heti "hauskaa aikaa", niin oletetaan että tunnetaan tuo tylsä ihminen täysin. Eihän 1 tunnista voi sanoa vielä mitään. Myös ulkonäkökriteerit liittyy tähän. Ihmisillä ei ole joustavuutta, jos vertaa itseään peilistä.

Komppaan 100%.

En ole Facebookissa koska olisi nooa tuijottaa tyhjää seinää. Kännyyni eivät soita kuin vanhemmat juhlapyhinä ja lehtimyyjät. En muista koska olisin ollut viimeksi jonkun tutun kanssa terassilla, ehkä 90-luvulla. Olen yksin, juu, mutta paskat minä siitä.

Minä istun terassilla, yksin. Otan olvia ja syön ulkona, luen päivän lehdet, katselen tyttyöjä kesämekossa. Kierrän divarit ja kirpparit. Haen kaupasta limpaa ja menen puistoon makoileen. Käyn leffassa. Käyn konserteissa. Teen mitä ikinä tykkään ja nautin kesästä ja lomasta - yksin. Jos haluan matkalle niin lähden, pari viikkoa katujen mittailua jossain päinmaailmaa tekee eetvarttia. Ja selviän ihan hyvin itseksni. Tietenkin tilanne on kohdallani siinä mielessä hyvä että minulla hyvä työ ja reilusti rahaa. Mutta en minä piru vie jätä elämää elämättä sen takia että minulla ei ole ketään jonka kanssa sen jakaisin.

Toisaalta tilanteeseeni voi vaikuttaa se että minulla on ikää jo 40 vuotta ja olen kasvanut irti pentuajoista. Osaan olla oma itseni eikä minun tarvitse olla mukana jossain jengissä miellyttämässä muita. Kun on tarpeeksi ikää ja kokemusta niin osaa pistää asioita uuteen perspektiiviin.

Ymmärän kyllä jos on 20+, työtön ja rahaton, betonilähiön pikku kopissa nököttämässä, että maailma voi tuntua joskus aika epikseltä. Mutta ei se sillä parane että jää sinne koppiin nököttämään. Asioille voi tehdä jotain itse, ja asioille on pakko tehdä jotain, itse. Koska kukaan muu ei tee sinun puolestasi niille yhtään mitään.

Oletko joku narsismipalstan kirjoittajista? Kävin siellä lukemassa ja tuokin sopisi hyvin sinne.
Sinä et voi määritellä miten onnettomaksi tai yksinäiseksi joku tuntee oman elämänsä.
Totta siinä puhut että positiivinen asenne auttaa paljon mutta joskus ei vain pysty. Tulee tunne että et ole vielä kohdannut elämässäsi todellisia vastoinkäymisiä tai vakavia sairauksia tai molempia yhtä aikaa.

Ihan kiva että sinä.