Mustasukkaisuuden tarkoitus...

Sairaalloista mustasukkaisuutta on aika paljon olemassa. Yksi sanoo että ei halua että puoliso puhuu toisen kanssa, siis silloin on aika itsekäs kun toinen päättää kenen kanssa puhutaan ja kenen kanssa ei. Se on ihmeellistä että sitä yritetään tukahduttaa toisen elämä. Minä taas luulen että mustasukkaisuus on ihmisillä jotka ovat epäkypsiä, jotain vikaa sitä täytyy olla kun asettuu toisen ihmisen määrääjäksi, luonnollisissa keskusteluissa, ja luulen että vain ihminen jolla on heikko "minä" on sellainen. Normaalissa suhteessa kyllä pitäisi voida keskustella ihmisten kanssa. Itseltäni on eräs mustasukkainen nainen tuhonnut normaalin kanssakäymisen vanhan ystäväni kanssa, ja sitä minä en käsitä että joku vielä alentuukin nykyaikana siihen että joku toinen määrää miten pitää olla, meillä on vaan yksi elämä kaikilla ja sen pitäisi saada elää ilman hulluja mustasukkaisia puolisoita. Hyvä suhde ei kanna mustasukkaisia ajatuksia sisällään, vaan luottaa toisiinsa , huono suhde pitää yllä toisen määräämisen asioissa joissa määrääjä näkee kenen kanssa milloinkin keskustellaan, ja usein juuri tälläinen suhde loppuu ennemmin tai myöhemmin juuri niin että se jota on määräilty, löytääkin yhtä äkkiä toisen, ihmisen joka antaa vapaasti hengittää, ihmisen jolla on riittävästi itseluottamusta, siis mustasukkaisuus on SAIRAUS

Niinpä. Mustasukkaisuus on aina sairaus ja mustasukkainen ihminen on aina tilanteen syyllinen osapuoli. Kaikilla on joku kaveri, jonka puoliso on "sairaalloisen" mustasukkainen, mutta kukaan ei koskaan kysy tai ihmettele käytöksen syitä.

Mustasukkaisen ihmisen puoliso kokee, että tuo sairaalloisen mustasukkainen heila ei anna hänen mennä minne haluaa, tehdä mitä haluaa, tavata ketä haluaa ilman, että joutuu kertomaan tekemisistään. Jostain selittämättömästä syystä hänen henkilökohtainen vapautensa on uhattuna siksi, että hän on mielestään tilivelvollinen valitsemalleen puolisolle. Miksi hän sitten on hakeutunut vakinaiseen parisuhteeseen? Sitä kukaan ei kysy. Mustasukkaisen ihmisen puoliso ei monesti pysty löytämään itsestään ja omasta käytöksestään minkäänlaista moitteen sijaa ja hänen aikaisemmat "lipsahduksensa" voi ainakin hänen omasta mielestään todeta ainutkertaisiksi. "Sairauden" rajoja hipova mustasukkaisuus ei synny itsestään ja vain toisen("sairaan") osapuolen aikaansaamana.

Ihmiselle, joka haluaa tehdä asioita tai tavata muita ihmisiä ilman puolison valvontaa on oma nimensä ja se on "sinkku". "Sinkkuna" olet vapaa tekemään kaikkia niitä ja vielä enemmänkin! Kukaan ei kysele, arvostele tai muuttoinkaan kyttää, mitä teet. Jos puolisosi on liian mustasukkainen, niin miksi et siis alkaisi "sinkuksi"!? Jotain sairaalloista täytyy olla myös sellaisessa ihmisessä, joka pari yötä tietämättömissä vietettyään odottaa puolisonsa edelleen vain luottavan häneen.

Hopp hopp meni liian pitkälle, ihminen joka haluaa nauttia elämästä valitsee puolisonsa nuukaan. Oikea rakkaus ei kahlitse ja mikä ihme siinä oikein on että pitäisi olla sinkku ennekö voit puhua vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa. Minä olin jo yli kolmekymmentä ennenkö tajusin että mustasukkaisia ihmisiä on, kun juttelin ystäväni miehen kanssa aihe oli NATO ja sitä minun ei olisi saanut tehdä ns entinen ystäväni tuli mustasukkaiseksi kun hänellä ei ollut kontrollia asiasta ja tietysti luuli että vikittelin hänen miestään joka on hyvin älykäs ja tietävä, niin että sairautta se täytyy olla kun ei kaksi ihmistä voi keskustella maailman asioista ilman että siitä kärsii joku itseluottamuksensa menettänyt raukka.Myös moni työkaveri on mies ja heidän kanssaan on mukava keskustella. Mieheni on rakkain ihminen minulle koko maailmassa ja hän tietää sen , ja silläpä häntä ei kiusaa puhumiset toisten kanssa. Joten minun mielestä ihminen joka kärsii mustasukkaisuudesta TURHAAN tarvitsisi psykiatrin apua. Sillä usein tuollaisten ääliöitten vuoksi sotkeentuu moni asia. Vai että vieä oikein puolison valvonnan alla pitäisi olla, hahhaa hahhaa silloin kun ihminen on täysissä järjen ja sielun voimissa ei hän tarvitse kenenkään valvontaa oli sitten sinkku tai aviossa. Käy todella sääliksi tuollaiset asenteen omaavat ihmiset, elä ja anna muidenkin elää. Ja se joka haluaa olla uskoton ,on sitä vaikka miten valvoisi, sillä kukaan ei koskaan omista toista ihmistä. Pelkoahan se mustasukkaisuus pääasiassa on, pelkoa ihmiseltä jolla ei ole minkään laatuista itsetuntoa, vaan elää jossain 1800 luvun kuvitelmissa miehen ja naisen suhteesta

Jos ihmisen itsetunto on huono tai jopa olematon, niin onko se mielestäsi hyvä syy arvostella häntä? Onko huonolla itsetunnolla varustettu ihminen huono myös ihmisenä? Mustasukkaisuus ei synny itsestään vaan se on ainakin jollakin tasolla opittua. Oppiminen tapahtuu helposti pitämällä silmät auki ja seuraamalla ympärillä pyörivää elämää. Jokaisen työpaikalla, kaveripiirissä ja harrastusten parissa on ihmisiä, jotka ovat tulleet petetyiksi tai pettäneet. Luottamus, arvostus ja rakkaus ovat tuolloin vain sanoja, sillä pettämisessä ei ole mitään hienoa tai ymmärrettävää. Petetyn ihmisen tilanne on sanan kolkoimmassa tarkoituksessa juuri 'petetty'.

Puoliso on ihminen, jonka kanssa luodaan aivan erityislaatuinen suhde. Se on niin erityislaatuinen, että toista samanlaista ei ole olemassa. Tämä suhde luo syvää yhteenkuuluvuuden tunnetta sellaisessa ihmisessä, joka kykenee tuntemaan asioita. Liian laskelmoiva ja siten"kylmä" ihminen voi osaltaan jättäytyä tuon tunteen ulkopuolelle ja siten myös suojata itseään. Tunteva ihminen kuitenkin antautuu tuolle tunteelle siinä määrin, että suhteen kariutuessa "ikävällä" tavalla on hän erityisen altis tunneperäiselle loukkaantumiselle. Toisten ihmisten esimerkki ja mahdollisesti aikaisemmin elämässä koetut pettymykset saavat lopulta myös tuntevan ihmisen varaantumaan siinä määrin, että hän saattaa kyseenalaistaa jopa rakastamansa puolison sitoutumista suhteeseen. Tällöin aletaan puhumaan mustasukkaisuudesta. Mustasukkaisuudessa on perimmiltään kyseessä oman minä puolustaminen liialliselta pettymiseltä ts.petetyksi tulemiselta. Kyse on ihmiselle evoluution ja oppimisen kautta kehittyneestä piirteestä, eikä pahuuden tai jonkun muun epäolennaisen ilmentymä.

Joskus mustasukkaisuuden pelko sitten konkretisoituu siten, että puoliso todella paljastuu pettäjäksi. Tällöin on normaalia, että mustasukkainen puoliso leimataan taas syylliseksi, sillä hänhän ajoi käytöksellään tämän toisen ihmisen syliin. Tosiasiassa pettämiseen ryhtynyt osapuoli olisi voinut vain lopettaa suhteen ja sitten etsiä itselleen uuden, paremman puolison. Näin ei kuitenkaan tapahdu juuri koskaan, sillä mustasukkaiset ja sitä vailla olevat ihmiset varmistavat kuitenkin loppupeleissä omaa selustaansa ryhtymällä ensin suhteeseen ja sen osoittautuessa toivotuksi laittavat vasta sitten vanhan suhteensa poikki.

Mustasukkaisuudesta puolesta ja vastaan kirjoittavien ihmisten ero on se, että mustasukkaisuutta paheksuvat ihmiset kertovat kuinka asioiden pitäisi olla ja mustasukkaiset kertovat kuinka ne oikeasti ovat.

Kyllä parisuhteeseen kuuluu nimenomaan olla rehellinen puolisolleen. En itse pidä niin suurena loukkauksena sukupuoliyhteyttä kuin valehtelua jälkeenpäin koko asiasta. En minä sitä kun ja ne ...?

Ainoastaan jos olisi puhunut minulle suoraan ja menevänsä suorittamaan aktia toisen kanssa, olisin jotenkin voinut ymmärtää mutta jatkuvaa valehtelua mitä oli missäkin muualla tehnyt sinä aikana, pistää eniten vihaksi koko asiassa.

Seurattuani myöhemmin leskenä joitakin aikoja taaksepäin huomasin, että lähes koko avioelämämme oli puolisoni puolelta perustunut valtaosin valheisiin. Minulle kerrottiin asioista erillailla kuin toiselle samasta asiasta ja näin saatiin ansaitsematonta turvallisuutta ja turvattua elämää siihen saakka kuin se kesti.