Analysointi pilaa rakkauden

Mikä on analysointia, mikä on ilmaisua?

Kerro =)

Analysoija (mies) analysoi kaiken, mitä sanon, teen, jätin sanomatta, tai tekemättä. Jolloin minä vastavuoroisesti mietin tarkkaan tapojani, jotta analysoija ei analysoisi tapahtumaa. Ja kun en tee mitään, hän analysoi tapahtumatta jättämisen, jolloin minä...

Toi on muuten harvinaisen totta. Syyllistyn itsekin analysointiin. Itse ainakin haluan vastaanottaa selkeät ja rehelliset tunteet oli ne sitten positiivisia tai negatiivisia.
Muutun analysoijaksi siinä vaiheessa, kun joudun rivien välistä tulkitsemaan asioita, enkä saa vastauksia kysymyksiin. Sillon tulee helposti väärinkäsityksiä ja olettamuksia.

Mä olen hänen seurassaan aina "epäaito" Inhoan hänen tapaansa analysoida. JA hän ei aidosti tunne enää minua. Alussa kun en tiennyt hänen tapaansa, toimin sydämeni mukaan. Nyt en ole tehnyt sitä vuosiin...

Pitäisi vain unohtaa hänet...

Voisikohan rakkauden ilmaisemista harjoitella jäljittelemällä elokuvista opittuja ilmeitä ja eleitä, kenties vuorosanojakin?

Eiköhän se epä-aitous juurikin käynnistä analyysin. Itsellä tarve analysointiin kumpuaa aina epävarmuudesta. Voihan sen päänsä noinkin taputella hiljaiseksi, jollei uskalla puhua.

Analysoidaanko nyt miksi aito muuttuu epäaidoksi?

Kumpi oli ensi epäaito vai analysoija?

tulee mieleen selkeys ja rehllisyys. Ehkä hän on aina ollut epävarma tai ehkä jotakin meni joskus toisin kuin olisi toivonut. Se voi olla itsesuojeluakin. Hän ei välttämättä tajua heti tai ei voi uskoa sitä. Ehkä tuossa kuitenkin on toivoa, jos hän itse tiedostaa liiallisen ajattelunsa ja myös sen, että ei se taida mitään parantaa... Helpolta tuo ei kyllä vaikuta, siitä olen samaa mieltä.