En tiedä, mihin tämä aihe kuuluisi. Tarvitsisin nyt vain erittäin paljon muiden mielipiteitä asioista, tukea jne.
Eli, kerronpa jutun kokonaan- niinkuin se menee. Toivon saavani jotain vastauksia, itsehän päätän miten jatkan, mutta tuntuu ettei ole ketään kenen kanssa puhua.
Sain ensimmäisen lapseni 16-vuotiaana. Erosin lapseni isän kanssa, koska isä ei jaksanutkaan kuukautta T"perhe elämää". Nyt olen 18-vuotias.
Olen tavannut ihanan miehen, johon rakastuin ja kiinnyin kunnolla. Söin pillereitä, kunnes alkoi tulemaan samanlaisia oireita kuin esikoisesta ja tajusin: olen raskaana. Miehen kanssa kävimme kauan asioita läpi ja tultiin siihen päätökseen että pidämme pienen. Mies oli ja on todella innoissaan pienestä, tulevasta lapsestaan.
Sain kuitenkin selville, että mies käyttää huumeita ja itse olen erittäin kielteinen huumeille ja alkoholille jos sitä käytetään usein. Tämä oli toinen kerta kun mies jäi minulle "kiinni" huumeista. Alkoholia hän on myös _erittäin_ kova ottamaan. En sitten tiennyt mitä tehdä suhteelle, ja sanoin miehelle että täytyy miettiä hetken. Hän sanoi rakastavansa minua ja väitti ettei halua ketään/mitään muuta kuin meitä, olla perhe. Sitten kaikki muuttui: mies ei vastannut viesteihin,, ei halunnut puhua ja nähdä. Kun vihdoin ja viimein näimme, sanoi hän haluavansa erota. Ainakin haluaa taukoa, omaa tilaa. Syyksi sanoi että haluaa viettää kavereiden kanssa aikaa ja juhlia! hän on ryypännyt melkein koko viikon, siitä asti kun jäi kiinni.
Nyt olen erittäin sekavassa tilanteessa, enkä tiedä mitä pitäisi tehdä. Kuinka kauan mies tarvitsee " omaa tilaa", palaakohan enään ikinä luokseni? Miksi hän väittää rakastavansa ja haluavansa meitä enemmän kuin pystyn kuvittelemaan, ja silti on tuollainen? Kysymyksiä riittäisi ja paljon.
En pysty odottelemaan häntä, pakko koittaa koota itseään. Viikon putkeen itkenyt, aamuisin aina vasta nukahtanut. 1,5v lapseni kärsii, koska näkee äidin joka päivän itkevän ja olen entistä hermostuneempi. Myös pieni mahassa kärsii pahasta olostani.
En myöskään pärjää kahden pienen lapsen kanssa yksin, itsekkin olen nuori ja lapsilla olisi ikäeroa 2 vuotta. Raskaaksihan se kävisi, todellakin. Äitini ja ystäväni olivat sitä mieltä että tekisin abortin, koska en pärjää yksin. Miten he kuvittelevat että pystyisin 12viikkoisen sikiön abortoimaan, olen kuullut sydänäänet ja muutenkin alkaa tottua siihen että mahassa on uusi elämä.
Onko kenelläkään samantapaista tilannetta ollut? Onko mies halunnut taukoa ja kuitenkin palannut ja kaikki on mennyt hyvin, vai onko hän jättänyt teidät kokonaan. Vaikuttaako miehen käytös siltä, ettei olisikaan valmis isäksi ja pakenee tilannetta. Olen hyvin pettynyt koska hän noin vain jätti minut, yksin asian kanssa, vaikka ITSE suhteelle teki niin paskamaisesti että valheteli minulle, jatkuvasti. En tosiaan tiedä, miten tästä jatkaa eteenpäin.
Eli, kerronpa jutun kokonaan- niinkuin se menee. Toivon saavani jotain vastauksia, itsehän päätän miten jatkan, mutta tuntuu ettei ole ketään kenen kanssa puhua.
Sain ensimmäisen lapseni 16-vuotiaana. Erosin lapseni isän kanssa, koska isä ei jaksanutkaan kuukautta T"perhe elämää". Nyt olen 18-vuotias.
Olen tavannut ihanan miehen, johon rakastuin ja kiinnyin kunnolla. Söin pillereitä, kunnes alkoi tulemaan samanlaisia oireita kuin esikoisesta ja tajusin: olen raskaana. Miehen kanssa kävimme kauan asioita läpi ja tultiin siihen päätökseen että pidämme pienen. Mies oli ja on todella innoissaan pienestä, tulevasta lapsestaan.
Sain kuitenkin selville, että mies käyttää huumeita ja itse olen erittäin kielteinen huumeille ja alkoholille jos sitä käytetään usein. Tämä oli toinen kerta kun mies jäi minulle "kiinni" huumeista. Alkoholia hän on myös _erittäin_ kova ottamaan. En sitten tiennyt mitä tehdä suhteelle, ja sanoin miehelle että täytyy miettiä hetken. Hän sanoi rakastavansa minua ja väitti ettei halua ketään/mitään muuta kuin meitä, olla perhe. Sitten kaikki muuttui: mies ei vastannut viesteihin,, ei halunnut puhua ja nähdä. Kun vihdoin ja viimein näimme, sanoi hän haluavansa erota. Ainakin haluaa taukoa, omaa tilaa. Syyksi sanoi että haluaa viettää kavereiden kanssa aikaa ja juhlia! hän on ryypännyt melkein koko viikon, siitä asti kun jäi kiinni.
Nyt olen erittäin sekavassa tilanteessa, enkä tiedä mitä pitäisi tehdä. Kuinka kauan mies tarvitsee " omaa tilaa", palaakohan enään ikinä luokseni? Miksi hän väittää rakastavansa ja haluavansa meitä enemmän kuin pystyn kuvittelemaan, ja silti on tuollainen? Kysymyksiä riittäisi ja paljon.
En pysty odottelemaan häntä, pakko koittaa koota itseään. Viikon putkeen itkenyt, aamuisin aina vasta nukahtanut. 1,5v lapseni kärsii, koska näkee äidin joka päivän itkevän ja olen entistä hermostuneempi. Myös pieni mahassa kärsii pahasta olostani.
En myöskään pärjää kahden pienen lapsen kanssa yksin, itsekkin olen nuori ja lapsilla olisi ikäeroa 2 vuotta. Raskaaksihan se kävisi, todellakin. Äitini ja ystäväni olivat sitä mieltä että tekisin abortin, koska en pärjää yksin. Miten he kuvittelevat että pystyisin 12viikkoisen sikiön abortoimaan, olen kuullut sydänäänet ja muutenkin alkaa tottua siihen että mahassa on uusi elämä.
Onko kenelläkään samantapaista tilannetta ollut? Onko mies halunnut taukoa ja kuitenkin palannut ja kaikki on mennyt hyvin, vai onko hän jättänyt teidät kokonaan. Vaikuttaako miehen käytös siltä, ettei olisikaan valmis isäksi ja pakenee tilannetta. Olen hyvin pettynyt koska hän noin vain jätti minut, yksin asian kanssa, vaikka ITSE suhteelle teki niin paskamaisesti että valheteli minulle, jatkuvasti. En tosiaan tiedä, miten tästä jatkaa eteenpäin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
minusta nyt kuulostaa siltä että mies on alkoholisti!
selvästi hän ensin yritti, mutta alkoholi vei lopulta voiton ja syitä keksien sitten sanoi että haluaa juhlia kavereittensa kanssa kunnolla jne...
niin..
oma isäni oli alkoholisti, tai on... väliin on parempi aikoja mutta väliin ratkeaa.
tosin hän on myöntänyt asiat.
Olen myös tavannut muita alkohlisteja, nuoria ihmisiä, ja ihan samoin käyttäytyivät... he huomaavat biletyksen aikana sen hehkun ja mitä kaikkea bileissä on tarjolla. mikä meno siellä onkaan... tämä viehätys voi kestää vaikka kuinka kauan... :(
paremmin tulet toimeen yksin. hänestä sinä saat vain taakan, ja ns. yhden lapsen ja huolehdittavan lisää... Ihan tismalleen samassa tilanteessa en ole ollut mutta kuitenkin saman tapaista tilannetta seurannut vierestä, ja kyllä se niin on että ilman tätä kyseistä miestä tämä tyttö tulee paljon paremmmin toimeen... jos hän olisi jäänyt, olisi edessä juomisesta ja huumeista aiheutuvat velat (helpompi ottaa pikavippejä eikä edes laskut mietitytä...)
elä jumitu tähän, kun voit vielä päästä irti! joudut vaan pulaan, usko mua!!!
Olen täysin samaa mieltä kun edellinen!
Olet nuori vielä, ehdit vaikka mitä elämässäsi. Nyt jos menet tuohon suhteeseen mukaan, niin olosi varmasti vaan pahenee, parempi päästää irti nyt. Tuo miehen äkillinen mielenmuutos kertoo jo paljon siitä, ettei hän tule olemaan tukenasi. Alkoholi ja huumeet, ovat vasten moraaliasi ja jos on oikeasti kunnolla riippuvainen, niin se irtipääseminen on todella vaikeaa, vaikka olisi kuinka ihania uusia elämänmuutokia tiedossa, riipuvuudet vievät ikävä kyllä useimmiten ihmisestä voiton.
Pari tapusta olen itsekkin sivusta seurannut, niin kyllä se alkoholi ja juhliminen veivät kummassakin voiton ja se raitis puoliso jäi sinne kotiin niitä lapsia yksin hoitamaan, ja puoliso painelee ties missä ja yleensä rahavaikeudet seuraavat vielä perässä ja suhde päätyy eroon.
Olette oikeassa, parempi päästää irti nytten eikä vasta myöhemmin kun asiat ovat menneet pahemmaksi. En voi vain ymmärtää, miksi väitetään olevan iloisia tulevasta vausta, ollaan onnellisia ja hössötetään ja yhtäkkiä jätetään yksin, ilman mitään kunnollista SYYTÄ? Miksi joku valehtelisi haluavansa lapsen?
Nyt vain mietityttää oma jaksaminen, kahden pienen kanssa. Miten tulen jaksamaan ja pärjäämään. Miten suoritan opinnot, kodin ja pienet lapset? Kyllä tulee olemaan rankkaa. Olisi pitänyt alusta asti miettiä asiaa kunnolla, kun positiivisen raskaustestin tein. En olisi arvannut, että mies jättää vaikka lupasi kaikkea muuta.
ape