Voi sitä aikaa, kun olin anorektikko. En pitänyt sitä edes ongelmana, vaan se oli itsestäänselvyys. Mihin mun itsekuri on kadonnut !
Mikä todennäköisyys on sairastua uudelleen anoreksiaan ? Jotenkin ihmeellä selvisin siitä ilman hoitoa tms. Kuitenkin, sen jälkeen aloin ahmimaan suunnattomia ruoka määriä :(.... Nyt olen kuitenkin ahmimisesta päässyt, ja mietin koko ajan laihuutta,, jos vain vähentäisin ruokaa. Mutta en tiedä uskallanko, mutta en kestä itseäni näin. Mä en haluu elää näin, joku siinä laihuudessa on, sitä mä haluan. En kehtaa edes näin kulkea minnekään, pidän itseäni kamalana kuuden kilon lihomisen myötä, mä haluun ne pois :(! Olen alipainon rajoissa, mutta en siedä itseäni, mä haluun olla sitä reilusti. Jos olisin laiha, voisin edes nähdä ihmisiä, kulkea kadulla eikä mun tarvis aina olla kotona. Menetän niin paljon, vain kun en ole laiha.
Jos vain teen saman järjestelyn kuin ennen, menen lenkille vaikka pakosta, vaikka keskellä yötä... Nyt käyn salilla pari tuntia päivässä, jos käyn vain tunnin, tunnen itseni maailman huonoimmaksi. Nekin varmaan kattoo ku oon siel joka päivä...en jaksa välittää.
Voiko tästä vaan parantua.? Mä oon yrittän kaikkeni, mut mun mielen valtaa tämä. Olen anatanut kaikkeni että olen päässyt ahminnasta, mutta nyt se kääntyy ehkä toisinpäin, toivonkin sitä.
Kaikki on mennyt tän myötä, koko elämänilo... niin monta vuotta. Mut tätähän mä halusin. Antasin kaikkeni, etten ois alkan laihduttamaan aikoinaan, katsomaan kaloreita..... Nyt mä oon siinä kiertees mis ei näy ulospääsyä, puhumattakaan ettenkö laskis kaloreita... joka hiton päivä.
Kavereita ei juurikaan enää ole, oikeestaan yhtään... ei ketään kenen kanssa viettää aikaa, jonka kanssa nauraa...... ei kai nyt, kun olen niin läski, ettei voi naamaa näyttää. Läheiset on menneet.
Olen jo 20v ja monet vuodet on vaan menny niin ohi... Siks mä päätin et nyt on aika RYHDISTÄYTYÄ, laihtua edes 5 kiloa, jolloin elämä hymyilee. Tiedän että pystyn siihen, pystyin ennenkin, miksen nytkin.......
Toivottavast kaikki ketkä tän lukee ja miettii laihuttamista, älkää aloittako sitä, siitä tulee kierre mistä on vaikea nousta. Kaikki menee ohi. Sulla jää jäljelle itsesi, ruoka, liikkuminen. En itsekään uskonut noihin sanoihin, ja tuskin kukaan täällä uskoo....
En tiedä mitä teen... Oletteko itse päässeet anoreksiasta tai sairastuneet uudestaan ? Entä, oletteko päässy kalorien laskemisesta ?
Mikä todennäköisyys on sairastua uudelleen anoreksiaan ? Jotenkin ihmeellä selvisin siitä ilman hoitoa tms. Kuitenkin, sen jälkeen aloin ahmimaan suunnattomia ruoka määriä :(.... Nyt olen kuitenkin ahmimisesta päässyt, ja mietin koko ajan laihuutta,, jos vain vähentäisin ruokaa. Mutta en tiedä uskallanko, mutta en kestä itseäni näin. Mä en haluu elää näin, joku siinä laihuudessa on, sitä mä haluan. En kehtaa edes näin kulkea minnekään, pidän itseäni kamalana kuuden kilon lihomisen myötä, mä haluun ne pois :(! Olen alipainon rajoissa, mutta en siedä itseäni, mä haluun olla sitä reilusti. Jos olisin laiha, voisin edes nähdä ihmisiä, kulkea kadulla eikä mun tarvis aina olla kotona. Menetän niin paljon, vain kun en ole laiha.
Jos vain teen saman järjestelyn kuin ennen, menen lenkille vaikka pakosta, vaikka keskellä yötä... Nyt käyn salilla pari tuntia päivässä, jos käyn vain tunnin, tunnen itseni maailman huonoimmaksi. Nekin varmaan kattoo ku oon siel joka päivä...en jaksa välittää.
Voiko tästä vaan parantua.? Mä oon yrittän kaikkeni, mut mun mielen valtaa tämä. Olen anatanut kaikkeni että olen päässyt ahminnasta, mutta nyt se kääntyy ehkä toisinpäin, toivonkin sitä.
Kaikki on mennyt tän myötä, koko elämänilo... niin monta vuotta. Mut tätähän mä halusin. Antasin kaikkeni, etten ois alkan laihduttamaan aikoinaan, katsomaan kaloreita..... Nyt mä oon siinä kiertees mis ei näy ulospääsyä, puhumattakaan ettenkö laskis kaloreita... joka hiton päivä.
Kavereita ei juurikaan enää ole, oikeestaan yhtään... ei ketään kenen kanssa viettää aikaa, jonka kanssa nauraa...... ei kai nyt, kun olen niin läski, ettei voi naamaa näyttää. Läheiset on menneet.
Olen jo 20v ja monet vuodet on vaan menny niin ohi... Siks mä päätin et nyt on aika RYHDISTÄYTYÄ, laihtua edes 5 kiloa, jolloin elämä hymyilee. Tiedän että pystyn siihen, pystyin ennenkin, miksen nytkin.......
Toivottavast kaikki ketkä tän lukee ja miettii laihuttamista, älkää aloittako sitä, siitä tulee kierre mistä on vaikea nousta. Kaikki menee ohi. Sulla jää jäljelle itsesi, ruoka, liikkuminen. En itsekään uskonut noihin sanoihin, ja tuskin kukaan täällä uskoo....
En tiedä mitä teen... Oletteko itse päässeet anoreksiasta tai sairastuneet uudestaan ? Entä, oletteko päässy kalorien laskemisesta ?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei anoreksiassa ole mitään ihailtavaa, tiedät sen itsekkin. Ainoa joka sinua ihailee on toinen anorektikko, kukaan terve ihminen ei pidä reippaasti alipainoista anorektikkoa kauniina tai ihailtavana.