Olen silloin tällöin poikennut tälle palstalle. Vaikutus on aika masentavaa. Ei ole oikeastaan muuta kun toisten haukkumisia ja vikojen etsintää.
Onko tämä todella kristillistä?
Eikö enemmän tulisi korostaa kristillisen uskon perusasioita?
Mietittäväksi ote linkistä:
http://www.nic.fi/~jlindell
Kirjoitus "Miksi juuri kristillinen usko ?"
4.10 KRISTILLINEN VAELLUS
Kuten on mainittu, pelastava sydämen usko (Room. 10) palauttaa ihmisen alkuperäisen yhteyden Jumalaan. Tämä on pystysuora yhteys ylöspäin. Ihminen ei voi parhaimmilla teoillaan korvata Jumalan sovitustyötä Jeesuksen kautta. Kysymys on siitä, hyväksymmekö vai hylkäämmekö sanoman ?
Mutta uskovaisella ihmisellä on myös yhteyksiä vaakasuorassa tasossa eli kontaktit muitten ihmisten kanssa. Tällä tasolla aidon uskon tulisi vaikuttaa tekoihin ja käyttäytymiseen. Jos usko ei kanna minkäänlaisia hedelmiä tässä suunnassa, voidaan aiheellisesti epäillä uskon aitoutta. Hengen hedelmä on lueteltu Gal.5:22.
Me emme kuitenkaan ole emmekä saa olla toistemme tuomareita tässä asiassa. Kuitenkin täytyy muistaa, että ihminen on vajavainen. Uskovainenkin joutuu kerran vastuuseen omista teoistaan. Tässä ”Kristuksen tuomioistuimessa” ei kuitenkaan langeteta kadotustuomioita.
Raamattu puhuu käyttäytymisestä ja teoista paljon ja antaa monenlaisia ohjeita ja neuvoja, joten ne ovat tärkeitä, mutta eivät ratkaise pelastuskysymystä.
Kristityn kohdalla tulisi olla voimassa ihan erilaiset asenteet ja käyttäytymismallit, kuin mitä nykyäänkin muualla vallitsee. Olen esittänyt mm. seuraavat jakeet :
Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. (Matt.7:12)
Kolossalaiskirjeestä : Haudatkaa siis se, mikä teissä on maallista: siveettömyys, saastaisuus, intohimot, pahat halut ja ahneus. Luopukaa nyt tekin tästä kaikesta: vihasta, kiukusta, pahuudesta, herjauksista ja siivottomista puheista. Älkää valehdelko toisillenne. (Kol.3:5…)
Tämän tilalle (jakeet 12 - ) :
Pukeutukaa sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.
Vielä Efesolaiskirjeestä 4:29…32 :
Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi.
Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.
Ja vielä Room.kirjeestä 12:10 (Lue koko luku.):
Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.
Tällaiset neuvot vaikuttaisivat hyvin myönteisesti ympäristössämme, ihmisten keskellä.
Kristillisen uskon tärkein perussanoma on kuitenkin pelastus uskon kautta Jeesukseen.
Lähemmin tästä:
http://www.nic.fi/~jlindell/pelastus.htm
Onko tämä todella kristillistä?
Eikö enemmän tulisi korostaa kristillisen uskon perusasioita?
Mietittäväksi ote linkistä:
http://www.nic.fi/~jlindell
Kirjoitus "Miksi juuri kristillinen usko ?"
4.10 KRISTILLINEN VAELLUS
Kuten on mainittu, pelastava sydämen usko (Room. 10) palauttaa ihmisen alkuperäisen yhteyden Jumalaan. Tämä on pystysuora yhteys ylöspäin. Ihminen ei voi parhaimmilla teoillaan korvata Jumalan sovitustyötä Jeesuksen kautta. Kysymys on siitä, hyväksymmekö vai hylkäämmekö sanoman ?
Mutta uskovaisella ihmisellä on myös yhteyksiä vaakasuorassa tasossa eli kontaktit muitten ihmisten kanssa. Tällä tasolla aidon uskon tulisi vaikuttaa tekoihin ja käyttäytymiseen. Jos usko ei kanna minkäänlaisia hedelmiä tässä suunnassa, voidaan aiheellisesti epäillä uskon aitoutta. Hengen hedelmä on lueteltu Gal.5:22.
Me emme kuitenkaan ole emmekä saa olla toistemme tuomareita tässä asiassa. Kuitenkin täytyy muistaa, että ihminen on vajavainen. Uskovainenkin joutuu kerran vastuuseen omista teoistaan. Tässä ”Kristuksen tuomioistuimessa” ei kuitenkaan langeteta kadotustuomioita.
Raamattu puhuu käyttäytymisestä ja teoista paljon ja antaa monenlaisia ohjeita ja neuvoja, joten ne ovat tärkeitä, mutta eivät ratkaise pelastuskysymystä.
Kristityn kohdalla tulisi olla voimassa ihan erilaiset asenteet ja käyttäytymismallit, kuin mitä nykyäänkin muualla vallitsee. Olen esittänyt mm. seuraavat jakeet :
Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. (Matt.7:12)
Kolossalaiskirjeestä : Haudatkaa siis se, mikä teissä on maallista: siveettömyys, saastaisuus, intohimot, pahat halut ja ahneus. Luopukaa nyt tekin tästä kaikesta: vihasta, kiukusta, pahuudesta, herjauksista ja siivottomista puheista. Älkää valehdelko toisillenne. (Kol.3:5…)
Tämän tilalle (jakeet 12 - ) :
Pukeutukaa sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.
Vielä Efesolaiskirjeestä 4:29…32 :
Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi.
Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.
Ja vielä Room.kirjeestä 12:10 (Lue koko luku.):
Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.
Tällaiset neuvot vaikuttaisivat hyvin myönteisesti ympäristössämme, ihmisten keskellä.
Kristillisen uskon tärkein perussanoma on kuitenkin pelastus uskon kautta Jeesukseen.
Lähemmin tästä:
http://www.nic.fi/~jlindell/pelastus.htm
Vastaukset 1
Vanhimmat
Viestisi oli asiaa, vaikka aloititkin itse parjauksella :)
Kristillisen uskon perusasioita täällä varmaan moni pyrkiikin esittämään (rohveetta, USKOvainen, fakta, el kirahwi ynnä muut). Joiltakin osin näistäkin on sitten jonkin verran erimielisyyttä ja näkemyseroja, opillisiin kiistoihin asti.
Sitä en mene sanomaan, että tämä olisi sitten paras ympäristö oppikeskustelulle tai opillisista asioista kiistelemiselle kun kyse on julkisesta foorumista, jota nähtävästi luetaan tosi paljon (monesti täkäläinen keskustelu on etusivun top-10 listalla).
Mutta mitäpä siitä, vaikka joku kateudesta ja riidanhalustakin julistaisi armon evankeliumia - kunhan evankeliumia julistetaan! (Fil 1:15-19)