Edellinen koirani kuoli vanhuuttaan tämän vuoden alkupuolella ja nyt olen ottanut uuden, nuoren aikuisen koiran. Oloni on aivan käsittämätön, tuntuu että en välitä hänestä niinkuin edellisistä välitin. Mikä ihme minua vaivaa?
Tottakai hoidan hänet, hän on hyvässä hoidossa luonani, syötän, ulkoilen, teen muutkin koirien vaatimat jutut mutta tuntuu vain että en jaksa. Tuomitsenkohan itseni liian nopeasti?
Pitäisikö vielä vain odottaa että jos mieleni muuttuu?
Olisiko pitänyt olla vielä kauemmin ilman koiraa ja surra edellistä?
En haluaisi kuitenkaan luopua hänestä.
Tämä on todella outoa, en ole tällaista ennen kokenut, minulla on ollut monta koiraa ennen tätä. Enkä tarvitse vastaukseksi mitään v...uiluja, onko kenties muilla ollut samanlaista vai olenko ainoa joka ei kestä koiraansa...? Tämä tunne on siis ollut pidempään, ei mikään hetken olo jos koira ei ole totellut, on tehnyt väärin tms.
En kehtaa tästä edes puhua kenellekkään. Kaipaan tukea/neuvoja, kiitos.
Tottakai hoidan hänet, hän on hyvässä hoidossa luonani, syötän, ulkoilen, teen muutkin koirien vaatimat jutut mutta tuntuu vain että en jaksa. Tuomitsenkohan itseni liian nopeasti?
Pitäisikö vielä vain odottaa että jos mieleni muuttuu?
Olisiko pitänyt olla vielä kauemmin ilman koiraa ja surra edellistä?
En haluaisi kuitenkaan luopua hänestä.
Tämä on todella outoa, en ole tällaista ennen kokenut, minulla on ollut monta koiraa ennen tätä. Enkä tarvitse vastaukseksi mitään v...uiluja, onko kenties muilla ollut samanlaista vai olenko ainoa joka ei kestä koiraansa...? Tämä tunne on siis ollut pidempään, ei mikään hetken olo jos koira ei ole totellut, on tehnyt väärin tms.
En kehtaa tästä edes puhua kenellekkään. Kaipaan tukea/neuvoja, kiitos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
se vain alussa tuntuu siltä kun edellisen muisto on vielä niin vahvana.. minulla kuoli vuosi sitten vanha koira ja nyt kotosalla pyörii vuosikas pentukoira.. joskus tulee itsellekin vähän vastaavaa oloa, ei nyt ihan niin että en jaksaisi koiraani, mutta ihmettelen välillä miten vähän voin tuntea sitä kohtaan verrattuna vanhempaan koiraan..
ihan samanlaisiin kohtelen tätä kuin sitä vanhempaakin ja tätä nuorempaa on oikeasti koulutettukin, mutta silti välissä tuntuu että pllöh..
tiedän että koira on minulle aivan yhtä tärkeä kuin se vanhakin, mutta se nyt on tosiasia että vanhoihin koiriin tulee se erityinen suhde, sitä kun kasvaa toisiinsa..
vaikka nuori koira olisi kuinka ihana niin ei sillä silti ole sitä vanhan koiran kykyä lukea sinua ja myötäillä tekojasi ilman että edes oikeastaan huomaat mitään, ihmettelet vain kuinka tämän koiran kanssa vaan on niin helppoa..
uskoisin että tuntemuksesi on tuttuja kaikille jotka on menettänyt vanhan koiran ja rakentaa elämään nuoren koiran kanssa sen jälkeen.. älä turhaan huolestu vaan elä päivä kertaansa ja anna koirallesi tilaisuun kasvaa sinuun kuten edellinenkin.. :)
Avaaja olisi voinut kertoa sen, että miten pitkään se uusi koira on talossa ollut. Eipä tuo asia oikeastaan ihmeeltä tunnu. Ajatukset ovat siinä entisessä rakkaassa koirassa ja uuden koiran, varsinkin kun se on jo aikuinen, kanssa alku on semmoista sopeutumista. Molemminpuolista vielä. Jos koira on ollut sinulla vasta jonkin aikaa (muutamia kuukausia) niin anna ajan kulua. Jos tunne on sama vielä vuoden päästä etsi koiralle uusi koti. Ei sen vuoksi, että se sinun ajatuksistasi kärsisi vaan sinun itsesi vuoksi. Koira ei tosiaan niistä sinun tuntemuksista kärsi. Koira ei tarvitse syvää rakkautta vaan pelkästään hyvää huolellapitoa ja rajoja. Suurten tunteiden "uhriksi" joutuneet koirat kärsivät muita useammin luonnehäiriöistä.
Edesmennyt koirasi ei varmasti tykkää, kun pilven reunalta katsoo ja näkee miten pidät ja mitä ajattelet nykyisestä koirastasi. Sinä otit sen vatsuuulllesi, koira ei valinnut sinua. Älä siis pistä sitä kärsimään omasta tyhmyydestäsi. Joko olet koiraihminen tai et.
Ehkä teet alitajuisesti vertailuja entiseen koiraasi. Tämä on nyt uusi yksilö johon sinun pitäisi tutustua. Ehkä teidän pitäisi alkaa harrastaa jotain yhdessä ja vaikka eri juttuja kuin entisen koiran kanssa.