Nuoren koiran tervehdykset mietityttävät

Ystäväpariskunnalla on 8kk vanha sekarotuinen uroskoira. Koira on viimeaikoina alkanut omistajiaan ja muitakin tuttujaan tervehtiessään liittää normaaleihin tervehdysrituaaleihin (hännänheilutus, kasvojen nuoleminen, tiedätte kyllä) suorastaan hysteerisen kuuloista kiljumista ja ulinaa. Ei tee tätä aivan joka kerta, mutta sen verran usein että on aiheuttanut päänvaivaa.

Aluksi luultiin että saattaisi liittyä mahdolliseen eroahdistukseen, mutta enää ei vaikuta siltä, koska koira ulisee silloinkin kun ei ole joutunut olemaan yksin (toinen omistaja ollut paikalla) ja myös joillekin perheen ulkopuolisille tutuille ihmisille (esim. minulle). Muutenkaan mistään voimakkaasta eroahdistuksesta ei ole mitään viitteitä. Käyttäytymistä esiintyy tietääkseni vain kotona, ei esim. silloin kun kohdataan ihmisiä lenkillä. Koira ei ole räkyttäjätyyppiä ja muutenkin luonteeltaan aika rauhallinen, joten tällaiset tunteenpurkaukset hämmentävät sitäkin enemmän.

Miten tällaiseen pitäisi suhtautua? Onko koiralla joku hätänä?
6107
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Kyseisen koiran omistajana voisin myös huomauttaa, ettemme koiraa koskaan tervehditä eikä lällytellä kotiin tulessa, eikä siis siten provosoida kiihtymistä. Vieraat saavat kyllä koiraa tervehtiä niin paljon kuin haluavat.

Voiko tämä olla osa ongelmaa? Koira jätetään tavan vuoksi sisääntullessa huomiotta, koska yksinolo oli sille melko vaikeaa pentuna.

Äänestä

Kipuja. Stressiä. Juoksut. Sijaistoiminto esim tylsälle liikunnalle, ruoalle, aktivoinnille, alämälle ylipäätään.

Äänestä

silkkaa iloa! Omakin koirani lauloi, mutta vain kahdelle rakkaimmalle tuttavalle sekä sille perheenjäsenelle joka oli ollut yli vuorokauden poissa kotoa. Ei siis mitään sairautta. Ja onhan se kohteliasta, kotiin tullessa sanoa hei, koirallekin, ei mitään isoa ja pitkää lälläämistä, mutta sananen ja rapsutus korvantakaa tai taputus kupeelle, että kiva kun nähdään.

Äänestä

"Ja onhan se kohteliasta, kotiin tullessa sanoa hei, koirallekin, ei mitään isoa ja pitkää lälläämistä, mutta sananen ja rapsutus korvantakaa tai taputus kupeelle, että kiva kun nähdään. "

Kyllä se tervehdyksen saa, kunhan on rauhoittunut. Joskus aiemmin, joskus sitten tosiaan sitten vähän myöhemmin.

"Kipuja. Stressiä. Juoksut. Sijaistoiminto esim tylsälle liikunnalle, ruoalle, aktivoinnille, alämälle ylipäätään."

En tiedä. Juoksut nyt ei ainakaan, kyseessähän on uroskoira. Kivun aiheuttama stressi ei ole poissuljettu, sillä on ollut hiukan häikkää takajalkojen kanssa (revähdys kuukausi sitten). Luulisi sen tosin oireilevan muutenkin, eikä jalkojen kuvissa näkynyt mitään hälyttävää. Ihan hevillä en suostu uskomaan, että koirani elämä olisi virikkeetöntä, eikä se todellakaan joudu olemaan liian kauan yksin (ellei olla sitä mieltä, että kaikki yksinolo on liikaa), pari kolme tuntia muutaman kertaa viikossa.

Äänestä
  • juoksee ;D Ja sen tulet vielä huomaamaan kunhan koirasi kasvaa. Urosten juoksut kestää vaan yleensä 365 pv vuodessa, vaihdellen hieman juoksuisten narttujen määrästä alueella, joten sitä ei vaan huomaa niin (kovin) helposti.

    Tämä nyt vain yksittäisenä kommenttina tuohon juoksujuttuun. Lukemani perusteella kyllä kallistuisin enemmän siihen tervehdyskonsertin suuntaan. Tämä siksi että oman koiran kanssa, kotona kun työskentelen ja joskus harvoin asiakaskäynnillä käyn niin siellä tavallista pidempään viipyessä vastaanotto on aika samansuuntainen.

    Hyppimistä, naaman nuolemista, tanssia, haukkua, ulvomista lähes hysteerisenä. Rauhoittuu nopeasti seremonian jälkeen. Jos teillä myös niin siinä se syy, eikä aihetta huoleen ole.

    Äänestä

Liikunna/aktivoinnin puutetta tai hallitsemista kyseessä ? Onko koira saanut riittävästi toimintaa ja koulutettu tottelemaan käskyjä ?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Näin heillä kirjoitti:

Ystäväpariskunnalla on 8kk vanha sekarotuinen uroskoira. Koira on viimeaikoina alkanut omistajiaan ja muitakin tuttujaan tervehtiessään liittää normaaleihin tervehdysrituaaleihin (hännänheilutus, kasvojen nuoleminen, tiedätte kyllä) suorastaan hysteerisen kuuloista kiljumista ja ulinaa. Ei tee tätä aivan joka kerta, mutta sen verran usein että on aiheuttanut päänvaivaa.

Aluksi luultiin että saattaisi liittyä mahdolliseen eroahdistukseen, mutta enää ei vaikuta siltä, koska koira ulisee silloinkin kun ei ole joutunut olemaan yksin (toinen omistaja ollut paikalla) ja myös joillekin perheen ulkopuolisille tutuille ihmisille (esim. minulle). Muutenkaan mistään voimakkaasta eroahdistuksesta ei ole mitään viitteitä. Käyttäytymistä esiintyy tietääkseni vain kotona, ei esim. silloin kun kohdataan ihmisiä lenkillä. Koira ei ole räkyttäjätyyppiä ja muutenkin luonteeltaan aika rauhallinen, joten tällaiset tunteenpurkaukset hämmentävät sitäkin enemmän.

Miten tällaiseen pitäisi suhtautua? Onko koiralla joku hätänä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu