Vanhat seurapuhujat

Ne itkee ja sopertelee kun tuntee omaa heikkoutta ja huonoutta puhuessaan. Syytä tunteakin, puhujina pitäisi olla viimeiseen asti koko elämän uskontoon perehtyneitä ja siihen elämänsä uhranneita ihmisiä. Vain tällaiset voivat vetää johtopäätöksiä ja tulkita, verraten kaikkia tapahtumia historiasta ja niitä yhteen verraten.
Jos ja kun puhujalle nostat aiheeksi useampia raamatun kohtia jotka ovat täysin ristiriidassa, he eivät koskaan ole ennen huomanneet niitä ja niiden ristiriitaisuutta. Mutta arvatkaapa perehtyvätkö he myöhemmin aiheeseen ja etsivät vastauksia miksi niin on.
Ei minusta ollut niin julmaa ev-lapsuus, toki aina joutui kuulemaan stnan houkuttelemisesta syntiin, ja syntiin lankeamisesta, epäuskon vaaroista jne.

Kyllä siellä kuulee monenlaista puhetta. Yksi kuulemani puhe oli todella sekava ja puhuja hyppi aiheesta toiseen ja kertoi omista kokemuksistaan sellaisissakin yhteyksissä joista ei oikein aasinsiltaa saanut seuraavaan aiheeseen. Toinen kuulemani puhe taas oli erittäin jäsentynyt ja perinteisen raamatullinen.

Kuuntele siis useampia puheita. Sieltä ne löytyvät kultajyvät. Kristillisyydessä on aina saarnattu monilla lahjoilla ja ihmisiä nostamatta.

**Henkilökohtaisesti minua kylmäsi, kun iäkäs mies totesi Jumalan näkevän pimeimpäänkin vessaan.**

Kyllä kylmää montaa muutakin.

Onko vl-saarnamiehille tärkeämpää opettaa, että Jumala näkee vessaan kuin että Jumala näkee sydämeen?

Kiitos vastauksista! Jotenkin tuntuu helpottavalta, että VL-yhteisö ymmärtää kuunnella puhujiaan kriittisesti edes mielessään. Julkinen arvostelu lienee mahdotonta.

Näkevät ja tekevät melkein kaikki synniksi, kun pitää alvariinsa anteeksi pyytää, onneksi meikäläinen pärjää ilman tekemättä/pyytämättä.