Unohdatko minut?
Mun tulee
ikävä sua
18349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
että unohdan...
Ikävä ei poistu. En unohda, vaikkei nähdäkään. Viikonloppuisin ikävä vaan lisääntyy, loma tekee varmaan hulluks.
Rakastaminen tekee joko kipeää tai hulluksi. Yksipuolinen rakastaminen pähkähulluksi.
No riippuu aivan notta kuka sinoot?
En unohda, enkä tahdokkaan ihan kaikkea. Hän on mielessä joka päivä.
En vaan tajua -en tahdo hyväksyä. Yritän kelata selväksi ja jotenki helpommaksi hyväksyä....muistella. Hänessä oli niin pal hyvääki
en uhoha, mutta ku kummitelee takaraivossa, vaikka en enään haluais!
No, jossakin vaiheessa se unohtaminen on ajankohtaista, oikeastaan toivottua. Näinkö jaksaisin elämäni loppuun?
Enkö olisi jo kärsinyt tarpeeksi?
Sitä miestä en unohda.
En unohda häntä varmaan koskaan kokonaan. Mutta väistämättä yhteydenpito jossain vaiheessa loppuu. Tiedän ja vaistoan sen. Tarvisin häntä ystävänä, mutta huomaan nyt jo etääntymisen alkaneen.
Onneksi rakastaminen on vain tunne, mikä sattumanvaraisesti valitsee kohteensa. Joskus itse rakkauden tunne on tärkeämpää, kuin saada tunteilleen vastakaikua.
älä sano "vain tunne". olen kuullut sen ennenkin.
ja rakkaudella on tarkoituksensa,
yhden asian.... meri kaikista suurin rakkaani... tulee tekemään taas ihmeitä ;) you will see that...
http://www.youtube.com/watch?v=BwwlzaAczPE
Kuka? En muista nyt kyllä ollenkaan, missä me ollaan tavattu?
Vapaa tahto kuljettakoon...
.... mukanaan hyviä ihmisiä ja asioita, kohtaamisia.
Oikeat asiat ovat tapahtuneet ja tulevat tapahtumaan. Hyvä niin.
Kesäisen kevyin aatoksin - hyvää yötä, kauniita unosia, oman kullan kuvasia :))
Haluan unohtaa ihastukseni kohteen, koska tämä kaikki on vain harhaa ja kaiken sotkevaa leijumista- valitettavasti. Elämäntilanteemme ei salli tätä ja meille kummallekin on parasta unohtaa toisemme. Ystävä? Se ei kai ole mahdollista, ei nyt eikä milloinkaan. Niin se vain menee. Jäljelle jää vain etäinen katse ja poispäin kääntyminen.
Muistot, kauniitkin, lokeroituvat mieliimme ja niitä voimme käsitellä kuin kuihtuvia kesän kukkasia.
Hmm. siis kenet ?
En voi koskaan unohtaa sitä miestä. Vetovoima oli eläimellistä välillämme. Kunpa hän olisi ollut valmis sitoutumaan minuun loppuelämäksi asti. Hänellä oli toisenlaisia tavoitteita ilmeisesti. Ja muutenkin olisi ollut käytännön elämä hankalaa koska olen kasvissyöjä, mies lihansyöjä, minä allerginen ja miehellä koira, minä absolutisti ja mies käyttää alkoholia. Varmasti tälläkin jutulla oli jokin tarkoitus.