sinut muuttumaan?
mietin,.
sainko..
38559
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
miten muuttumaan ?
elämän kokemukset kasvattaa ja opettaa., mut jos on tyhmä tai "viaton" niin, eihän sitä silloin opi mitään.
Ei kukaan oppimisen muutoksesta mitään puhunutkaan. Elämänkokemustako elämä sulle vaan on? Luuletko pahvi, että tyhmä tai viaton ihminen ei muka mitään koskaan opi?
En luule mitään, vaan tiedän ja jos sanoo minua pahviksi on hän nuori henkilö, jolla vielä elämän kokemus edessä ja joka ei tykkää että häntä ojentaa.
Olen siis edelleen samaa mieltä, en muuta mieltäni vain sen takia ettei mielipiteeni miellytä jotain toista.
Elämänkokemus on senkin opettanut.
Sitäpaitsi kaikki ei opi tekemistään virheistä, sitä tarkoitin tyhmyydellä, jos pitää ruveta selittämään mitä tarkoitin.
Viaton taas tarkoittaa että on oikeasti yksinkertainen.
Kaikille elämä tuo elämän kokemusta.
erikoinen on sun kommentti munki mielestä. Ja elämänkokemusta löytyy.
Taidat olla opettaja, kun täällä tuntemattomia ojentelet omaan ajatusmaailmaasi ja mielipiteisiisi.
Mistä virheestä oikein puhut? Minä en tajua sillä olen tuo mainitsemasi tyhmä ja viaton, niin yksinkertainen etten tajua miten jaat ihmiset joko tyhmiin tai viattomiin oppimattomiin? Kuka mielestäsi sitten on nk. hyvä oppija ja onko vain nk. hyville vain tarkoitettu tämä elämä kaikkine mahdollisuuksineen?
Miksi sinun minua pitäisi ojentaa?, ai siksi että olet pahvi kun kuvittelet ettei ihmiset pysty muuttamaan toisiaan. Muutos toki lähtee itsestä, mutta siihen tarvitaan jokin tai joku tekijä, inspiraatio tai väline, jolla muutos tapahtuu.
No oikeastaan en opeta ja ojenna ketään, vaan kerroin vaan oman mielipiteeni mitä ajattelin yleisellä tasolla.Viestini ei siis oikeastaan kohdistunut täällä kehenkään kirjoittajaan, mutta pahvi en siti ole..:)
viattomuutesi, niin olen todella pahoillani.. et pysty ehkä ymmärtämään.. viaton näkee sydämellään ja se on yksinkertaisuudessaan ylivertaista
et ehkä pysty koskaan saavuttamaan sitä, missä hän on, jos et oivalla
se on surullista
Olen samaa mieltä.
Minä en yleensäkkään viitsi selitellä tämän enempää ihmisille jotka laittavat "sanoja suuhuni" . -Näin se menee-.
.. selittämään. Etköhän se ole sinä, joka laitat sanoja toisten suuhun ja sitten et vielä pysty edes selittämään omia kannanottojasikaan. Huom, muutoksesta oli puhe, ei tehdyistä "virheistä".
- Niin näin se menee-, pahvi. :D
millään tavoin..
no tää ei ollut mulle; mutta sait minut unohtamaan itseni.
unohtamaan itsesi, mitä tarkoitat?
No et uskoisi kuitenkaan jos kertoisin.
Hyvällä tavalla kyllä. Tunsin kanssasi jotain mitä en koskaan ennen, kenenkään muun kanssa.
Se ettei meitä tullutkaan, teki minusta surullisen :/
Olis meistä ollut enempääki
http://www.youtube.com/watch?v=8RSrzfPBlr4&feature=relmfu
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Tämä oli ehdottomasti erilaista kuin mikään aikaisemmin kokemani. Opin myös pitämään itsestäni enemmän ja siitä toisesta. Mutta ei ollut riippuvuutta, ehkä itsepäisyyttä ja vahvaa toivoa siitä, että toinen on se mitä etsii.
Hän toi minusta esille uusia, myönteisiä, nukuksissa olleita piirteitä. Kuten näin_on kuvaa, aloin pitää enemmän itsestäni sekä hänestä, arvostin häntä niin paljon. Kehitys jatkuu yhä...
tavalla kyllä . Jokainen merkittävä ihminen, jonka tapaa, saa kasvamaan johonkin suuntaan.
Joskus sen huomaa vasta vähän jälkeenpäin. Kun joku jää pyörimään päässä ja kommentoi jostain?*#¤:) aina vaan,vaikka ei vuosiin olisi nähty .heh.
Kommentoi päässäsi vai?
Pöööööö !
Selittää rautalangasta. .
Joskus,kun tekee,jotain.. Tulee mieleen henkilö, jonka kanssa on ollut samassa paikassa tai tilanteessa, tekemässä samaa. Muistaa hänet ja hänen kommenttinsa ja olemuksensa,katseensa...
Kun jotain vaikka menee oikein perseelleen, muistaa jonkun, joka sai nauramaan vastaavassa tilanteessa..
Niin katsos,-sillä tapaa kommentoi.
Et saanut olen samalainen kun ennenkin :)
Miksi rakastamaansa ihmistä haluaisi muuttaa? Ei hän sen jälkeen ole enään hän. Ihminen on kokonaisuus virheineen kaikkineen. Minusta on hirveän armollista, kun tajuaa ettei tarvitse olla täydellinen ja silti voi ja saa rakastaa.
Jos haluaa muuttaa ulkonäköä, se on nyt suhteellisen helppoa. Itsekin olisin valmis muuttumaan siinä suhteessa, jos se olisi toiselle tärkeää. En lähtökohtaisesti kuitenkaan näe, että olisi hyvä pohja suhteelle jos jompikumpi ei kelpaa omana itsenään.
Luonnetta ei voi muuttaaa, vaikka haluaisikin. Hetkeksi voi stempata, mutta silti se on vaan väliaikasta. Ja luonne on juuri sitä ominta itseään. Jos luonne on kynnyskysymys, ei toinen voi olla se oikea.
Jos toisella on ongelmia: päihteitä, vakavia mt-juttuja, väkivaltaisuutta, taipumusta pettämiseen, EI tule muuttumaan. Jotkut ehkä parantuu, mutta taipumus on läsnä koko elämän esim. alkoholisti on alkoholisti raittiinakin.
Rakastamaansa ihmistä ei tarvitse eikä voikaan muuttaa, mutta kysymys on nyt toisenlaisesta asiasta. Kun kumppani sanoo, että hän on muuttunut ja että minä olen saanut hänet muuttumaan, olen "tehnyt" hänestä erilaisen, saanut esille hänessä sellaista, jota hän ei uskonut itsessään olevan, niin? Hän huomaa olevansa pehmeämpi tai käyttäytyvänsä erilailla kuin ennen, niin? Ehkä oikea rakkaus todellakin saa muutoksen aikaan ihmisissä, olen nähnyt miten se toimii.
Juu tuo onkin eri asia. Terveessä parisuhteessa ihmiset muovaa toisiaan, antavat palautetta ja kumpikin haluaa muuttaa _omaa käyttäytymistään_ sen perusteella. Siis muutos lähtee omasta halusta kasvaa ihmisenä, ei toisen tarpeesta muuttaa toista.
Ja kaipa se, että kokee olevansa hyväksytty ja rakastettu itsenään voi saada ihmisen myös kasvamaan ja uskaltamaan tuoda itsestään esim. pehmeämpiä piirteitä esiin. Veikkaanpa, että näkyvä muutos on oikeasti silloin sen sisimmän ihmisen tulemista esiin, ei mitään varsinaisesti uutta. Rakkauden voima on suuri.
Oikein sanoit, noin se on. Se "oikeanlainen" ihminen ja hänen "oikea hyvä" tulee esiin toisen rakkauden voimasta. Kuin kastelukannu, joka kastelee kukan ja saa sen virkistymään ja voimaan hyvin.
Jokainen ihminen antaa vaikutteista itsestään ja saa vaikutteita ympäristöstä. Jotkut saa muuttumaan äidilliseksi jotkut suojeleviksi se riippuu ihmisistä ja asioista joiden kanssa joutuu tekemisiin. Jotkut asiat voivat muuttaa hyvään tai huonoon suuntaan, mutta nekin voi muuttaa.
Ajankuluahan tämä kirjoittelu tänne on mutta..
Joku mies saa muuttumaan romanttiseksi, jos mies on kiinnostava. Mutta elämä kuljettaa, tuo kokemuksia ja opettaa kantaako unelmat tai suhde.
Rakkaus on vastavuoroisuutta. Sanotaan että erilaisuus yhdistää, mutta niin ei ole koska lopulta se erottaa. Täytyy löytää samanhenkistä seuraa, jolle ei tarvitse selitellä, joka jo puolesta lauseesta ymmärtää asian ytimen.
Semmoisen kanssa ei halua kuluttaa aikaansa joka kylvää epäsopua tai on tunnevammainen. Mutta minua ei saa muuttumaan kukaan tuntematon, koska olen hyvä tällaisena . Mottoni onkin, jos en kelpaa siltään, niin saa olla..:).
"minua ei saa muuttumaan kukaan tuntematon, koska olen hyvä tälläisena" :DD
Oletko itserakas vai tunnevammainen vai jotain muuta? :)) Yritä nyt käsittää, että kukaan tuntematon ei siihen kykeniskään ja vain rakastamme ihminen kykenee tuohon muutokseen meissä, jos niin on.
Erilaisen ihmisen kanssa tuskin muutosta tapahtuisikaan, emme ikävöi ja kaipaa sellaista ihmistä, joka ei ole samalla aaltopituudella kanssamme ja jonka ajatusmaailma on aivan toiselta planeetalta. Tarvitaan se yhteenkuuluvuuden tunne, samankaltaisuus, yhteinen kemia, ne yhdistävät tekijät, jotka saavat meissä aikaan muutoksen. Todella rakastunut ihminen muuttuu, aivan varmasti.
Vai kumma juttu...Puhu vaan omasta puolestasi, koska olemme eri aaltopituudella et ymmärrä minua. Ensinnäkin minulle ei tarvitse selitellä miten asiat ovat, tiedän ne itsekkin mutta sä et tiedä mitä minä tiedän.
Ei ole itserakkautta tietää olevansa juuri niin hyvä läheisilleen kun on ollut, antamalla aikaansa ja voimavarojaani aina kun ollut tarvetta.
Tuntemattomien mielipiteet jätän omaan arvoonsa.
Oli miten oli, mutta onko ihmisellä helpompi nähdä vikaa toisissa helpommin kuin itsessään.
Niin olen hyvä, koska olen juuri hyvä tällaisena kuin olen, eikä sinä sen kummenpia pohdintoja tarvita, jos on kerran selättänyt syövän, niin monet asiat sen rinnalla tuntuu enää pieniltä asioilta.
Vaikka vähänhän se joskus loukkaa, kun tuntemattomat arvostelee kohtuuttomasti.
PS. En viitsi taistella tuulimyllyjä vastaan..;), älä siis kommentoi mulle. Ei kiinnosta sinun mielipiteesi ohitan sen jos yrität vastata..:)
Sait, kyynisemmäksi, sorry mutta näin kävi.
Sinun pitäisikin uskoa enemmän itseesi. Sitten osaat etsiä miehen, johon voit uskoa.
Sanoinko, ettten uskoisi itseeni ? Fiksut miehet ovat vain niin harvassa tai varattuja.
Upeinta on huomata miten toinen ihminen voi avartaa katsomusta, auttaa löytämään uusia piirteitä itsestään. Ehkäpä juuri niitä kadoksissa olleita, yllättäviäkin piirteitä. Mitä rikkautta. Elikkä tavallaan joku voi muuttaa sinua, tuomalla lisävivahteita, täydentämään sinua.
Autoit minua tavoitteessani löytää itseni ja avullasi opin näkemään maailman tarkemmin sellaisena kuin se oikeasti on. Annoit minulle myös toivoa. Toivottavasti sinäkin sait jotain minulta.
Luovuin sinisilmäisyydestäni. Mutta se on hyvä asia.
Silloin alussa...muistatko...seurasi sai minusta esille sen luovan, iloisen, rakastavan, huolehtivan, älykkään, sitä mitä oikeasti olen. Olin niin onnellinen siitä että olin tavannut sinut ja siitä millainen olit, että hymyilin itsekseni. Olit se mitä olin etsinyt - uskalsin rakastua. Ja miten se tunne jalostui. Oli ihana löytää sinusta uusia piirteitä ja olla myös pitämättä niistä kaikista....se on elämän kauneutta. Tuntui että vahvistimme toistemme hyviä puolia.
Muistan myös sen loppuosan...en tiedä mikä meni vikaan. Ei ehditty tutustua riittävästi, jotta oltais saatu työkaluja.
Kyllä sellainen prosessi muuttaa...tunsin, että työnsit minut pois ja annoin sinulle sen tilan.
Paras opetus olisi sopiminen riidan jälkeen mut tässä tapauksessa sitä sopimista ei näköjään pääse tekemään. Olis pitäny ja olis pitäny...en osannu
vaikka kuinka yritit tehdä musta jotain iljettävää, en ole muuttunut yhtään ja sekös sua vituttaa.